Ovatko seksikuvaukset härskiintyneet, Juha Itkonen?

Anna-Leena Härkönen oli vasta lukion toisella luokalla, kun hänen esikoisteoksensa Häräntappoase ilmestyi vuonna 1984. Tuolloin nuorten seksuaalisia haaveita kuvaava kirja kuumotti korvia, mutta aiheuttaako se yhtä väkeviä tuntemuksia nyt 2010-luvulla?

Teksti: Pauliina Grym

Häräntappoase on yksi Pilkun jälkeen -ohjelman Seksi-jaksossa käsiteltävistä kirjoista. Jakson vieraiden, kirjailija Juha Itkosen, näyttelijä ja naisten asemaa käsittelevät Play rape - ja Sinuus –näytelmät kirjoittaneen Anna Paavilaisen sekä kirjallisuudentutkija Rita Paqvalénin keskustelussa käy ilmi, että aika on vienyt Häräntappoaseelta terävimmän terän, mutta teos onnistuu kuitenkin yhä kuvaamaan ensirakkautta.

Härkösen esikoinen nostatti aikanaan kohun: puhekielellä kirjoitetun nuoren miehen kasvutarinan lisäksi teos oli kertomus myös seksuaalisesta kaipauksesta ja neitsyyden menettämisestä.

Hieno henkilökuvaus teki seksin kuvauksestakin vaikuttavampaa

Kirjan päähenkilö Allu on nuori mies, jonka hulppeat kesälomasuunnitelmat kaatuvat siihen, että hänet lähetetään sukulaisten luo heinäntekoon. Vanha kaupunkilaiskaveri Taalakin jää taa, kun vastentahtoinen Allu lähtee Himangan Torvenkylään. Olemisen tuskaa helpottaa etenkin paikallinen tyttö Kerttu.

Vaikka Häräntappoase on sukupolvensa yhteinen nimittäjä ja sitä on luetettu lukemattomille koululuokille, kertoo suomenruotsalainen kirjallisuudentutkija Paqvalén, että hänellä se ei osunut teininä käteen.

– Mutta näin aikuisena lukijana kiinnitin enemmän huomiota siihen pojan kasvutarinaan kuin itse seksiin, sanoo Paqvalén.

Näyttelijä Paavilainenkin innostuu nuoren Härkösen henkilökuvaustaidoista.

– Allu oli hyvin kokonainen henkilö ja se teki lukukokemuksesta riemastuttavan. Allun hahmossa oli kaikki maailmat ja silloin se neitsyydenkin menettäminen tuntui isolta jutulta. Se tapahtui sille kokonaiselle henkilölle, Paavilainen sanoo.

Härskimmäksi käyneet kirjat – vai sittenkin lukijat?

Juha Itkonen muistelee, että aikanaan Häräntappoase kyllä nosti punan poskille, mutta ei enää.

– Kyllä se minusta tuntui nyt viattomalta. En tiedä, ovatko kirjat siitä ajasta härskiintyneet, vai olenko itse härskiintynyt, nauraa kirjailija toisen kierroksen lukukokemukselleen.

– Minä en ajattele, että Häräntappoase olisi vanhentunut ensirakkauden ja kohtaamisen kuvauksena. Siinä että odotetaan että ”milloin, milloin, milloin me päästään”. Sen kuvaus kyllä tuntui ajattomalta, sanoo Paqvalén.

Härkösen kirja oli aikansa tapaus ja se sai muun muassa J. H. Erkon paras esikoisteos-palkinnon. Puhekielen käyttö kirjassa ei ole enää pitkään aikaan ollut poikkeavaa, ja kirjoissa kuvataan jo muitakin kuin heterosuhteita.

Pilkun jälkeen -ohjelman Seksi-jaksossa keskustellaan Häräntappoaseen lisäksi myös Tommi Kinnusen esikoisesta Neljäntienristeys (2015). Sukupolvien tarinassa kuvataan suomalaista kyläyhteisöä 1800-luvun lopulta nuoren itsenäisen Suomen aikaan, myös kiellettyä homoseksuaalisuutta ja onnetonta perhe-elämää. Kolmas kirjavalinta on Timo K. Mukan Tabu (1965), jossa aikamies kajoaa sekä äitiin että tämän varhaisteini-ikäiseen tyttäreen ja onnistuu lumoamaan nämä kummatkin.

Mikä kirja on sinun mielestäsi kuvannut erityisen hyvin nuoruuden kiihkoa ja kaipuuta? Kerro meillekin!