Kuvataiteilija, tutkija ja zen-pappi Mikko Ijäksen elämä on ollut täynnä odottamattomia käänteitä
Seinän tuijottaminen auttoi ratkaisemaan ongelmat.
Kuuntele Kuusi kuvaa kuvataiteilija, tutkija ja zen-pappi Mikko Ijäksen elämästä Yle Areenasta
Mikon perhe muutti Nigeriaan
Kun Mikko Ijäs syntyi 1970-luvulla, hänen isänsä ei saanut työpaikkaa Suomesta. Isä oli ammatiltaan lentokapteeni, ja pian Mikon syntymän jälkeen perhe muutti Nigeriaan, mikä oli ainoa paikka, missä isä pääsi suoraan lentokapteenin tehtäviin. He elivät hyväosaisten länsimaisten ihmisten elämää, hieman erillään muusta väestöstä. Mikko oppi puhumaan englantia.
Mikon perhe muutti Nigeriasta Jyväskylään
Kun hän oli nelivuotias, perhe muutti takaisin Suomeen, Jyväskylään. Jos Mikko oli ollut ulkopuolinen Afrikassa, nyt hän sai kokea, millaista oli olla ulkopuolinen Keski-Suomessa. Nigeriassa hän oli tottunut siihen, että ihmiset saattoivat tulla hyvin erilaisista taustoista ja puhuivat erilaisia kieliä. Jyväskylässä oli kuin kaikki olisivat olleet keskenään sukua. Lisäksi kaikki puhuivat pelkästään suomea, jota Mikko ei juuri osannut.
Mikko saa oman työhuoneen 14-vuotiaana
Teini-iässä Ijäs tuli imaistuksi Jyväskylän luoviin piireihin. Teatteriohjaaja Juha Hurme perusti Yövieraat-ryhmän, jossa olivat mukana mm. lavastaja Matti Rasi ja sittemmin Vakiopaine-baarin perustajiin kuulunut Pertti Kukkola. Viimeksi mainittuja Ijäs alkoi pitää vara-isinään.
14-vuotiaana Ijäs sai heidän kauttaan vuokralle työhuoneen Ruthin entisen leipomon tiloista. Hän rakensi sinne valokuvastudion, ja teki siellä isoja maalauksia. Ystäväpiiriin kuuluivat sittemmin muotisuunnittelijana tunnetuksi tullut Samu-Jussi Koski ja tanssija Cecilia Moisio.
Mikkoa aletaan haukkua homoksi
Yläasteiässä Mikkoa alettiin nimitellä homoksi. Itse hän kokee tuolloin olleensa melko epätietoinen siitä, minkälaisiin identiteetteihin samaistua. Hän mm. ihaili Andy Warholia, ja sitä joustavuutta, millä tavalla tämän lähipiirissä suhtauduttiin kulttuurisiin normeihin. Hän piti ajatuksesta, ettei kaiken tarvitse olla niin kiveen kirjoitettua.
Mikko rakastuu Maijaan ja antaa tälle kaikki rahansa
Mikko tutustui tulevaan puolisoonsa muusikko Maija Kaunismaahan perinteikkäässä opiskelijaravintolassa Bar Vakiopaineessa Kauppakadulla. Viikko Maijan tapaamisen jälkeen Mikko oli vakuuttunut siitä, että heidän tuli yhdistää paitsi elämänsä, myös taloudenpitonsa. Hän ojensi kaikki rahansa ruskeassa kirjekuoressa Maijalle ja pyysi pitämään niistä hyvää huolta. Sen jälkeen he ovat jakaneet koko elämän ja ovat tehneet yhdessä esimerkiksi teatteriesityksiä, yhden elokuvan ja tuottaneet levyjä.
Mikko alkaa maalata tabletilla, innostuu somesta, ja alkaa myöhemmin epäillä sitä
Mikko oli ensimmäisiä kuvataiteilijoita Suomessa, jotka alkoivat vuonna 2009 käyttää digitaalisia välineitä kuten kosketusnäyttöpuhelimia ja tabletteja maalausten tekemiseen. Hän myös mm. teki digitaalisen lavastuksen Kansallisteatterille. Sosiaalisen median käytön hän omaksui varhain. Kuten monet nykyään, hän alkoi rakentaa digitaalista versiota itsestään päivityksin ja valokuvin. Myöhemmin hän alkoi kuitenkin suhtautua someen varauksellisemmin.
Mikosta tulee isä, joka valvoo öitä lapsen kanssa
Mikon ja Maijan poika Oskar syntyi hätäsektiolla, ja Maija oli heikoissa voimissa monta kuukautta synnytyksen jälkeen. Mikon oli otettava vastuu Oskarin hoidosta aivan syntymästä alkaen. Hän syötti vauvaa yöllä ja vei vaunukävelyille päivisin. Hän päätti jättää muut asiat taustalle. Näitä olivat mm. hänen oma taiteellinen työskentelynsä sekä taiteen esihistorialliseen alkuperään liittyvä väitöskirja.
Mikosta tulee zen-buddhalaisuuden harjoittaja
Lapsen saamista oli edeltänyt monen vuoden psykoterapia. Tyhjä olo vaivasi kuitenkin Mikkoa edelleen. Mikko meni tilaisuuteen, jossa pääsi kokeilemaan zen-buddhalaista meditaatiota. Hänelle annettiin meditaatio-ohjeet, ja hänet asetettiin istumaan seinää vasten. 20 minuutin aikana Mikko koki muuttuvansa. Hän huomasi olleensa itseriittoinen ja itsekeskeinen. Paradoksaalista oli, että hän ei toisaalta ollenkaan ollut itse nauttinut itsekeskeisyydestään.
Mikko alkaa juosta paljain jaloin ja kiinnostuu juoksumetsästyksestä
Mikko alkoi juosta aamulenkkejä parantaakseen kuntoaan. Tauolla ollut väitöskirjaprojekti alkoi taas edetä, kun Mikko huomasi, että monet luolamaalaukset käsittelivät metsästystä. Hän perehtyi tutkimuksiin esihistoriallisista metsästysmenetelmistä, joissa kerrottiin jmiten esi-isämme juoksivat saaliseläimiä uuvuksiin. Nyt Mikko kiinnostui paljasjalkajuoksusta. Valmistuttuaan tohtoriksi, hän pääsi apurahatutkijaksi Harvardin yliopistoon, jossa hän työskenteli juoksumetsästyksen asiantuntija Daniel Liebermanin alaisuudessa. Lieberman oli ollut myös Mikon vastaväittäjänä.
Mikko alkaa tehdä retriittejä keskitysleireille
Tutkijan pesti Harvardissa päättyi Lieberman siirryttyä pois osaston vastuuasemasta, mutta Mikko jatkoi työtä Helsingin yliopistossa. rahoituksen saamisen vaikeuteen. Zen-buddhalaisuuteen liittyen hän tutustui amerikkalaisen Zen Peacemakers -järjestön perustajan Bernie Glassmanin työhön. Glassman on perustanut New Yorkin lähistölle Greystone Bakery -nimisen leipomon, joka hyväksyy kenet tahansa töihin. Erityisesti hän pyrki tarjoamaan työpaikan marginalisoiduille ryhmille, kuten päihderiippuvaisille, entisille vangeille tai aidsia sairastaville.
Mikko ja Maija ylläpitävät nykyisin Zen Peacemakers -järjestön toimintaa Suomessa, ja he ovat mm. järjestäneet katurtetriittejä, joissa osallistujat asettuvat tietoisesti autettavaksi samaan tapaan kuin asunnottomat.
Mikko on ollut myös järjestämässä retriittiä Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseossa, sekä Suomessa paikoilla, joissa sisällissodan jälkeen sijaitsi vankileirejä. Hän on joutunut pohtimaan moninaisuutta oman elämänsä kokemusten kautta. Esimerkiksi Auschwitz-Birkenau on hänen mielestään hyvä paikka moninaisuuden pohtimiseen, koska leiri oli olemassa moninaisuuden hävittämiseksi.
Edit: tekstiä on 13.6.2025 editoitu siten, että alkuperäisessä tekstissä mainittua henkilötietoa on muutettu asianosaisen omasta pyynnöstä.
