Mannerheimin agentti; Vilho Tahvanaisen kiehtova arvoitus
Akateeminen kustannusliike julkaisi vuonna 1971 kirjan Erikoistehtävä Mannerheimin salaisena asiamiehenä 1932-1945. Kirja aiheutti suomalaisissa historioitsija- ja tutkijapiireissä kohahduksen sisällöllään.
Kirjan oli kirjoittanut Vilho Tahvanainen, metsätyömies, ja myöhemmin yrittäjä Itä-Karjalasta. Tahvanainen oli ollut ainakin talvisodan aikana Päämajan valvontaosason ja Valtiollisen poliisin (Valpo) palveluksessa.
Kirjassaan Tahvanainen väitti toimineensa ensin presidentti Svinhufvudin ja myöhemmin Mannerheimin kuriirina ja radiomiehenä näiden pitäessä salaista yhteyttä rajan taakse neuvostojohtoon vuosina 1932-1945.
Arto Koskinen törmäsi tapaukseen vuonna 1998 kun hän sai käsiinsä Erikoistehtävä-kirjan sekä yli 400 nidettä kirjan ulkopuolelle jäänyttä materiaalia. “Tahvanaisen tapaus oli kiehtova, hänen kirjansa ja tekstinsä elävästi ja uskottavasti kerrottuja. Jotkin hänen kertomustensa yksityiskohdat täsmäsivät ainakin hänen kantakorttinsa merkintöihin. Ajatus salaisista sopimuksista Neuvostoliiton johdon kanssa ennen jatkosotaa oli samaan aikaan kutkuttava, provosoiva ja toisaalta selittäisi monta avoimeksi jäänyttä kysymystä. Niin sanotulla suomettumisella olisikin kenties vain hiukan pidempi historia.”
”Edessäni on Vilho Tahvanaisen sotilaskuva. Kuvassa hän on hämmentävän jämäkän ja rehdin näköinen mies sotilasmestarin puvussaan: hiukan kulmikkaat kasvot, vahva leuka jossa kapeat yhteen puristuneet huulet, terävä – mutta lämmin katse. Vasemman taskun yläpuolella on kunniamerkkinauharivi”
Vilho Tahvanaisesta löytyi kuva vuodelta 1933 Ilomantsissa Huhuksen pajassa. Hän on kuvassa vasemmalla, leka kädessä – ja vaikka hän on jo 20-vuotias, hän on todella pienikokoinen.
Toinen kuva on myös 30-luvulta. Huhuksen nuorisoseuran teatteriesityksestä. Keskellä on yksi poika, joka on selvästi puettu tytöksi – ja jotenkin hänen kasvonpiirteissään on samaa kuin Vilho Tahvanaisessa – samaa kulmikkuutta.
Tahvanaisen kirjan todenperäisyyttä epäiltiin vuonna 1971 laajasti.
Opetusneuvos ja entinen aktiiviupseeri Erkki Hautamäki on omistanut ison osan elämästään Tahvanaisen kertomusten tutkimiselle. Hautamäki uskoo vakaasti Tahvanaisen kertomuksiin muun muassa siitä syystä, että hänen mukaansa Mannerheim ei koskaan saanut julkaista sellaisia muistelmia kuin olisi itse halunnut. Hautamäki on tehnyt omaa tutkimustyötään vuosikymmeniä verraten Tahvanaisen väitteitä todellisiin sotatapahtumiin.
Venäläinen historioitsija Boris Sokolov pitää mahdollisena, että Mannerheimin ja Stalinin välillä olisi ollut salainen yhteys. Hän ei ollut koskaan kuullut Vilho Tahvanaisesta, mutta kertoi mielenkiintoisesta löydöstään tehdessään tutkimuksiaan. Sokolov kertoi löytäneensä Stalinin vieraskirjasta 2.1.1940 nimen, joka vieraskirjan julkaisijoiden mukaan oli ”Grönvall” Yksi Mannerheimin adjutanteista oli Ragnar Grönvall. Tutkimuksissa ei ole varmuudella selvinnyt, kuka tuon nimen takana oikeasti on. Nimi on listalla toisena vierailijana.
Tahvanaisen radioviesteissä on ns. koodinimillä 4 venäläistä hahmoa. Ne ovat Gregori, Luci, Irina ja S. Hahmo S on tietysti Stalin, mutta Irina on ehkä mielenkiintoisin. Hänestä käy ilmi piirteitä, jotka avaavat hänen henkilöhahmoaan. Viesteistä paljastuu, että hän sairastelee paljon, eikä hän aina ole tavoitettavissa. Hautamäki avustajineen uskoo selvittäneensä, että kyseessä on marsalkka Boris Šapošnikov, entinen tsaarin armeijan eversti – ja siten tuttu myös Mannerheimille. Historioitsija Boris Sokolov kertoo, että marsalkka Šapošnikov oli yksi paikallaolijoista 2.1.1940 Stalinin vieraskirjassa.
Kansallisarkistosta löytyi runsaasti Tahvanaisen kirjailijakirjeenvaihtoa, sekä kirje Kekkoselle.
Vilho Tahvanainen piti kiinni kertomuksestaan kuolemaansa saakka.
Vilho Tahvanaisen uskomattomasta tarinasta on Yle Areenassa kuunneltavissa kymmenosainen Arto Koskisen toimittama podcast-sarja Mannerheimin agentti.
