Astrokuvaaja ja muusikko yhdistivät voimansa teokseen, jonka kantava teema on ihmisen pienuus universumissa

Beyond the Sky -jättiteos yhdistää Metsävainion valokuvat ja säveltäjä Lauri Porran musiikin. Vastaavaa ei ole Suomessa aiemmin nähty.

Jukka-Pekka Metsävainio kuvailee Beyond the Sky -projektia massiiviseksi. Video: Janne Körkkö / Yle

Kun yhden kuvan ottamiseen on mennyt esimerkiksi 18 vuotta ja noin 2 200 valotustuntia, ja se esitetään yli 75 metriä leveältä valkokankaalta reilusti yli 10 000 katsojalle, voidaan puhua isoista asioista.

Oululainen astrokuvaaja Jukka-Pekka Metsävainio on valokuvannut avaruutta 30 vuoden ajan tavalla, johon harva kykenee. Kansainvälinen huomio on ollut laajaa.

Nyt Metsävainion kuvia on esillä Oulussa tavalla, jota ei ole aiemmin Suomessa nähty. Beyond the Sky, vapaasti käännettynä ”taivaan tuolla puolen”, sai ensiesityksensä torstaina.

– Olen tehnyt isojakin tuotantoja, mutta en läheskään näin isoja, Metsävainio sanoo.

Mies istuu sinisellä tuolirivillä suuressa hallissa, taustalla muutama muu henkilö. Kuvassa ei ole tekstiä.
Metsävainio näki kokonaisuuden ensimmäistä kertaa torstaina kenraaliharjoituksessa. Kuva: Janne Körkkö / Yle

Ihminen osana maailmankaikkeutta

Beyond the Sky yhdistää J-P Metsävainion kuvat ja säveltäjä Lauri Porran musiikin.

Näytöksessä vaihtelevat soiton ja laulun osuudet sekä orkesteriosuudet, joissa katsojien huomio voi keskittyä yli 75 metriä leveälle ja 13 metriä korkealle valkokankaalle heijastettuihin astrokuviin.

Porra on venyttänyt oopperatyyppisen teoksensa pitkälle aikajanalle.

– Tässä lähdetään muinaisista ajoista, sitten tulee kalevalainen sotkanmuna-myytti, sitten lähdetään kuuhun ja törmätään eksistentiaalisiin kysymyksiin, Porra kuvailee.

Lauluosuuksissa kuullaan muun muassa muinaiskreikkaa, latinaa, saksaa, englantia ja suomea.

Suurilla näyttämöllä esiintyy laulaja ja selloa soittava muusikko, taustalla orkesteri ja avaruusaiheinen valotausta.
Sopraano Aphrodite Patoulidou ja viulisti Mari Samuelsen kuljettavat teoksen musiikillista tarinaa. Kuva on kenraaliharjoituksesta. Kuva: Janne Körkkö / Yle

J-P Metsävainio kertoo pohtineensa etukäteen, miten kaksi isoa ammatillista egoa, hän ja Porra, mahtuvat saman teoksen äärelle.

– Hyvin nopeasti kävi ilmi, että ajattelemme hyvin samalla tavalla tieteestä, luonnosta ja yötaivaasta, Metsävainio sanoo.

Metsävainio sanoo, että kun hän on ”ammatikseen tuijottanut kolme vuosikymmentä tähtitaivaalle”, hän on tajunnut, kuinka harvinaista elämä maailmankaikkeudessa on.

– Se tekee meistä kaikista harvinaisia ja ainutlaatuisia yksilötasoa myöten, hän sanoo.

Samoin ajattelee Porra.

– Mikä uskomaton onni on, että saamme olla olemassa ja mikä uskomaton sattuma se on.

Kaksikon yhteistyön tulos tutkii nimenomaan ihmisen kokoa ja roolia tässä suuressa kaikkeudessa.

Kaksi miestä seisoo vierekkäin, taustalla sinisävyinen epätarkka kuvio.
Lauri Porra (vasemmalla) ja J-P Metsävainio löysivät projektin myötä toisistaan paljon samankaltaisuuksia. Kuva: Janne Körkkö / Yle

Tekoäly on muovista ja geneeristä

J-P Metsävainio kuvailee, että hänen tapansa valokuvata ”vaatii tavattomasti kärsivällisyyttä”. Yhden kuvan ottamiseen menee pari kolme vuotta, joskus moninkertainen aika.

– Kaikki se, mitä julkaisen, on totta. Kaikki kuvat ovat taivaalta. Niitä ei ole muokattu, eikä väritetty. Se on minulle henkilökohtaisesti hirveän tärkeää, hän sanoo.

Tekoälyllä ei ole sijaa Metsävainion kuvissa. Hän sanoo kuulleensa kuvistaan sellaista palautetta, että niistä näkee ja tuntee sen, että niitä ei ole tehty tekoälyllä.

– Tekoälykuvat ovat muovisia, geneerisiä. Joitakin ne voivat hetken hämätä.

Metsävainio on ainakin 20 vuoden ajalta dokumentoinut jokaisen kuvaushetken, kuvaustekniikan ja aloituspäivän.

Niiden arkistoimiseen hän kelpuuttaa tekoälyn avun.