Suomalaiset lahjoittivat Taistelevien metsojen kunnostamiseen 45 000 euroa. Teosta puhdistaa puhdistusgeelillä konservaattori Jenna Parkkila-Mäki.
Kuvataide

Suomen kopioiduin maalaus saa takaisin loistonsa

Taistelevat metsot on suomalaisille niin rakas taideteos, että sen konservointiin kerättiin 45 000 euroa lahjoitusrahaa. Nyt sitä kirkastetaan Ateneumissa.

Metsäaukealla on menossa höyheniä pöllyttävä taistelu. Kaksi urosmetsoa kamppailee naaraasta, joka tutkailee kauempana tilanteen kehittymistä.

Ateneumin taidemuseossa konservointihuoneen pöydällä lepää Suomen taiteen ikoni: Taistelevat metsot.

Se on yksi Suomen tunnetuimmista taideteoksista – ja eniten kopioitu.

Konservaattori painelee puhdistusgeelillä varovasti maalipintaa. Esiin paljastuu hieman kirkkaampi sävy, ja liasta tummunut taivas muuttuu vaaleammaksi.

Hitaasti teos alkaa muistuttaa sitä, millaiseksi Ferdinand von Wright (1822–1906) sen maalasi yli sata vuotta sitten.

Taistelevien metsojen kunnostamiseksi järjestettiin kansalaiskeräys, joka tuotti 45 000 euroa.

Tässä jutussa voit katsoa ainutlaatuisia kuvia kuuluisien maalausten vaurioista ja konservoinnista.

Öljymaalauksessa kaksi metsokukkoa tuijottaa toisiaan uhmakkaasti. Koppelo katselee yhteenottoa kauempaa puiden lomasta.
Taistelevien metsojen konservointi kestää kuukausia. Se tulee jälleen esille Ateneumiin ensi vuonna. Kuva: Kansallisgalleria

Metsot taistelevat tiskirätissä

Taistelevat metsot (1886) on alkuperäiseltä nimeltään Kahden metson taistelu aamusumussa.

Teos syntyi, kun von Wright oli 64-vuotias ja jo heikkokuntoinen. Hän maalasi lähes kaksi metriä leveän ja yli metrin korkuisen teoksen pääosin makuuasennossa.

Siitä tuli Suomen kopioiduin taideteos. Metsot koristavat muun muassa ristipistotöitä, tiskirättejä, heijastimia, koruja, tyynynpäällisiä, hiirimattoja, jääkaappimagneetteja ja muistivihkoja.

Konservaattori Jenna Parkkila-Mäki arvioi, että syynä teoksen suosioon saattaa olla sen vahva yhteys luontoon ja lähes valokuvamainen pikkutarkkuus.

Teokselle on löydetty myös vertauskuvallinen merkitys. Yhden tulkinnan mukaan se on kuvastanut kansan periksiantamatonta luonnetta sotien ja suurvaltapolitiikan keskellä.

Videolla Ateneumin taidemuseon johtaja Anna-Maria von Bonsdorff kertoo, miksi Taistelevat metsot on niin suosittu:

Anna-Maria von Bonsdorffin mielestä suomalaisilla on teokseen aivan erityinen suhde.

Teosta on tökätty ja vesi on vääntänyt

Taistelevien metsojen konservointi on hidasta ja suuritöistä. Pelkkä puhdistaminen ei riitä.

Vanhassa maalauksessa on pieniä halkeamia, jotka nyt korjataan.

– Lakka alkaa olla kellastunut, ja maalipinnassa on puutoksia ja erilaisia vaurioita. Kankaassa on vähän reikiä ja repeämiä, ja kulmissa on rispaantumaa, Jenna Parkkila-Mäki luettelee.

Jo aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että maalaus on kärsinyt vesivauriosta vuosikymmeniä aiemmin.

Lisäksi teoksesta löytyy painauma, jonka museokävijän kosketus on aiheuttanut, ja kohdasta puuttuu maalia.

Vaurioiden korjauksen lisäksi myös kehykset konservoidaan, ja teos saa suojalasin. Jo pelkästään heijastamaton suojalasi maksaa tuhansia euroja.

Klikkaa kuvia, niin näet likaisen ja jo puhdistetun alueen eron sekä maalipinnan halkeamat:

Henkilö käsittelee maalauksen pintaa hansikkaat kädessä työpöydän ääressä.
Lähikuva maalauksesta, jonka alareunassa lukee Ferdinand von Wright 1886.

Lahjoitukset jopa tuhansia euroja

Ateneum on yksi Kansallisgallerian kolmesta museosta Sinebrychoffin taidemuseon ja Nykytaiteen museo Kiasman lisäksi.

Niiden kokoelmassa on yhteensä yli 43 000 taideteosta.

Kansallisgallerian päärahoittaja on opetus- ja kulttuuriministeriö. Noin kolmannes tulee pääsylipputuloista, museokauppojen myynnistä sekä lahjoituksista.

– Lahjoitusten avulla pystymme tekemään perusteellisempaa tutkimusta ja konservointia, toteaa konservaattori Jenna Parkkila-Mäki.

Teosten kuntoa seurataan näyttelyiden ja lainojen yhteydessä. Niille tehdään pieniä, ylläpitäviä konservointeja. Yleisön apua tarvitaan erityisen haastaviin konservointeihin.

Lahjoitukset ovat vaihdelleet muutamista euroista tuhansiin euroihin.

– Ihmiset ovat kyselleet, miten voin osallistua, että onko joku raharaja? Ei ole, Ateneumin taidemuseon johtaja Anna-Maria von Bonsdorff vastaa.

Nämä taideaarteet on jo kunnostettu

Taistelevat metsot ei ole ainoa teos, jota on kunnostettu yleisön avustuksella. Arvokkaiden teosten konservointiin on saatu keräyksillä jo kymmeniä tuhansia euroja.

Taidemaalari Helene Schjerfbeckin (1862–1946) rakastettu Toipilas-maalaus (1888) konservoitiin kansalaiskeräyksellä.

Punatukkainen nainen katsoo maalausta, jossa lapsi tarkastelee hiirenkorvalle puhjennutta oksaa.
Helene Schjerfbeckin Toipilas on yksi yleisön suosikkiteoksista. Se oli myös esillä The Metropolitan Museum of Artin Schjerfbeck-näyttelyssä New Yorkissa 2025-2026. Kuva: Katriina Laine / Yle

Kuvia klikkaamalla näet, miten Toipilasta tutkittiin:

Henkilö käyttää tieteellistä mittalaitetta maalauksen pinnan edessä, näytöllä on mittausdataa.
Henkilö kuvaa kameralla hämärässä huoneessa, taustalla valaistu maalaus.

Toipilas puhdistettiin ja siitä tehtiin laaja taidehistoriallinen ja materiaalitekninen tutkimus. Työ kirkasti maalauksen alkuperäiset sävyt.

– Lahjoittajat ovat tunteneet suurta läheisyyttä Toipilas-teoksen kanssa. Mukana lahjoituksessa on ollut tunnereaktio, Anna-Maria von Bonsdorff toteaa.

Ateneumin kokoelmanäyttelyssä voi käydä myös katsomassa miltä näyttää entisen loistonsa saanut Albert Edelfeltin (1854–1905) Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä (1887).

Museoseinällä roikkuu kehystetty maalaus, jossa viisi naista istuu ruohikolla kivimuurin edessä.
Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä -maalauksen konservointiin lahjoitettiin 35 000 euroa. Kuva: Katriina Laine / Yle

Katso yksityiskohdat Edelfeltin maalauksesta:

Henkilö käsittelee maalauksen pintaa valkoisilla käsineillä sisätiloissa, taustalla neljä henkilöä esittävän maalauksen yksityiskohtia.
Vaaleasävyinen, karkeapintainen maalaus, jossa näkyy kohollaan oleva muoto sinertävää taustaa vasten.

Edelfeltin teoksen kunnostamiseen saadulla 35 000 euron keräystuotolla teos puhdistettiin. Lisäksi vanha lakka poistettiin, kiilakehys korjattiin ja kankaan taustapuoli puhdistettiin.

Von Bonsdorff kertoo lahjoittajasta, joka antoi keräykseen 20 euroa, koska hänen sukunsa on kotoisin Ruokolahdelta.

– Nyt hän tulee kerran kuussa katsomaan maalausta. Hän tuntee, että on päässyt osaksi teoksen historiaa.

Myös Sinebrychoffin taidemuseon Troijan palo -teosta on konservoitu keräyksellä.

Claes Jansz. van der Willigenin (1630–1676) öljyväreillä puulle maalatussa työssä oli isoja halkeamia. Maalauksessa oli myös vanha ja kellastunut lakkakerros, joka poistettiin.

Kolme ihmistä liikkuu raunioituneiden pylväiden edessä, taustalla näkyy palavia rakennuksia ja savua.
Claes Jansz. van der Willigenin puulle tehty öljyvärimaalaus Troijan palo on 1600-luvulta. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen

Nämä kuvat paljastavat suuren halkeaman puupaneelissa:

Vanhassa maalauksessa esiintyy oranssinruskeita kivimuureja ja rakennusten siluetteja, keskellä vaakasuora halkeama.
Pysty- ja vaakasuuntaisia ruskeita puulistoja, joiden alla tummaa, kulunutta puupintaa. Tekstiä ei ole näkyvissä.

Seuraava kohde: 400-vuotiaat pidot

Sinebrychoffin taidemuseossa on juuri nostettu esille uusin keräyskohde. Se on erittäin huonossa kunnossa.

Frans II Francken (1581–1642) Balsassarin pidot -työssä maali on useasta kohdasta irronnut tai irtoamassa. Lakkakerros on kellastunut, ja puinen maalauspohja on vaurioitunut.

Varainhankinnan tavoitteena on 25 000 euroa. Konservoinnilla halutaan turvata 400-vuotiaan teoksen säilyminen.

– Kun konservoidut teokset palaavat takaisin museon ripustukseen, niissä näkyy suuri ero entiseen. Ne ovat entistä ehompia ja näyttävät huomattavasti paremmilta, Anna-Maria von Bonsdorff sanoo.

Suuressa salissa pitkillä pöydillä istuu joukko ihmisiä aterioimassa, taustalla hämärästi valaistu sisustus.
Frans II Francken oli flaamilainen taidemaalari. 1600-luvulla valmistuneen Balsassarin pidot -teoksen aiheena on kuninkaallinen juhla. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen