BIRMINGHAM.
Yli 10 ja puoli kuukautta. Sen verran on kulunut aikaa Jakob Ingebrigtsenin edellisestä kilpailusta, kun norjalaistähti maanantai-iltana tavoittelee Birminghamissa 5000 metrillä jo neljättä EM-kultaansa.
Tokion MM-kisat viime syyskuussa olivat pitkittyneiden akillesjänneongelmien kanssa sinnitelleelle suurjuoksijalle iso pettymys, jonka jälkeen alkoi pitkä kilpailutauko. Helmikuussa akillesjännettä korjattiin leikkauspöydällä.
Oli erittäin relevantti vaihtoehto, ettei Ingebrigtsen olisi tällä kaudella kilpaillut lainkaan. Lähimpänä ulkopuolisena vamma- ja kuntoutusprosessia on seurannut isoveli, takavuosien tähtimaileri Henrik Ingebrigtsen, joka nykyään sekä manageroi että valmentaa pikkuveljeään.
– Käytän itsestäni mieluummin titteliä manageri tai tiiminvetäjä kuin valmentaja. Puhun Jakobin kanssa paljon myös valmennuksesta, mutta hän on viisas ja kokenut urheilija.
Muitakin adjektiiveja
Henrik Ingebrigtsen käyttää veljestään muitakin adjektiiveja.
– Sen jälkeen kun roolini Jakobin taustalla muuttui aktiiviurani päätyttyä, olen oppinut, että hän on vielä itsenäisempi, itsepäisempi ja kompromissihaluttomampi kuin olin kuvitellut. Olin minäkin aikanani, mutta minulla oli sentään jotain rajaa, Henrik Ingebrigtsen naurahti.
Hän seurasi sunnuntaina taka-alalta pikkuveljensä hyvin kansoitettua lehdistötilaisuutta Birminghamin urheilijahotellissa. Henrikin seurana oli kolmas juoksijaveli Filip, myös edustaa Norjaa maanantain 5000 metrillä. Vuodesta 2012 lähtien EM-kisojen 1500 metrin voittaja on yhden kerran totellut muuta sukunimeä kuin Ingebrigtsen.
Palloseinänä Sveitsissä
Henrik Ingebrigtsen oli se palloseinä, jota vasten tähtijuoksija pompotteli vaihtuvia ajatuksiaan EM-kisoista hallitsevan mestarin kiintiöpaikalla. Kaksikko oli Sveitsin St. Moritzissa tutuissa treenimaisemissa.
– Lopullinen päätös syntyi vain aivan hetki ennen kuin kisailmoittautumisen takaraja meni umpeen. Olin toki seurannut Jakobin kehonkieltä ja olisin ollut jopa yllättynyt, jos hän olisi päättänyt toisin.
– Jakob ei ole sellainen urheilija, joka karttelee kilpailemista tappioiden pelossa tai kunnoltaan keskeneräisenä. Ei ollenkaan, ja se on ihailtava piirre hänessä.
Jakob Ingebrigtsenin kilpailuvire on tietysti arvoitus, koska kilpailuja ei ole alla. Henrik Ingebrigtsen kertoo, ettei treenikentältäkään ole mitään aukottomia vastauksia saatu.
Mielenrauha horjui
– Jakob ei tietenkään ole pystynyt tekemään sellaisia harjoituksia kuin parhaimmillaan, jolloin niistä on saatu tarkkaakin tietoa kilpailuvireestä. Niitä ei ole voitu vielä tehdä, koska ei ole riittävästi pohjaa. Hän on kuitenkin maailman paras juoksija, ja 90 prosentinkin valmius voi riittää. Kilpailijoiden mielenrauhaa hänen mukaantulonsa varmasti horjutti.
Valmentajaveljen mukaan vasta kulunut kuukausi sisälsi sellaista kivutonta, progressiivista ja tuottavaa harjoittelua, jota oli välttämätöntä saada.
– Tietenkin on selvää, että jos harjoitukset olisivat menneet viimeisen kuukauden aikana huonosti, hän ei olisi täällä.
Hurjat vauhtireservit
Vaikka 5000 metrin ratajuoksu on brutaali ihmiskoe, Henrik Ingebrigtsen uskaltaa luottaa, että Jakob pääsee taas kerran käyttämään hurjia vauhtireservejään, kun takana on noin 4700 metriä.
– Jakobin arvokisavoittoja 5000 metrillä yhdistää kaikkia se, ettei matkavauhti ole ollut hänentasoiselleen miehelle kovaa. Toivottavasti sama linja jatkuu.
Ingebrigtsen on kuitannut kultamitalin arvokisojen vitosella kuudesti aikahaarukassa 13.09,24–13.21,13, kun oma viisivuotias ennätys on 12.48,45. Osan arvokisavoitoista hän on ottanut suorastaan naurettavan ylivoimaisilla esityksillä.
Ei taktiikkapalaveria
5000 metriä valikoitui ainoaksi matkaksi siksi, että 1500 metrin vaatimaan harjoitus- ja viimeistelyohjelmaan ei yksinkertaisesti riittänyt aikaa.
Sunnuntai-iltaa veljekset eivät vietä taktiikkapalaverin merkeissä.
– Ei minun tai kenenkään muunkaan tarvitse kertoa Jakobille, miten hänen tulee juosta 5000 metriä. Eiköhän se ole käynyt selväksi.