Kuka vielä muistaa Ville Leinon ison sopimuksen Buffalo Sabresiin vuonna kivi ja vasara?
Leino oli pelannut vain hieman alle 200 NHL-ottelua, kun Buffalo päätti tarjota suomalaiselle 27 miljoonan taalan arvoisen pitkän sopimuksen kesällä 2011. On myös hyvä muistaa, että tuon ajan NHL:ssä 27 miljoonaa oli aivan eri raha kuin nykyään.
Tuolloin Leinon sopimusta kauhisteltiin. Miten Buffalo uskalsi sitoutua pelaajaan, jolla oli niin vähän kokemusta ja näyttöjä NHL:stä?
Leino oli pelannut hyvin sekä Detroitissa että Philadelphiassa, viimeksi mainitussa suorastaan loistavasti. Suomalainen loisti pudotuspeleissä, eteni loppuotteluihin ja ruuvasi tulokaspelaajana nimensä jopa ennätyskirjoihin. Silti yleinen konsensus vaati pelaajalta lisää näyttöjä.
Elettiin aikaa, missä (taloudellinen) menestys tuli ennen työtä ainoastaan sanakirjassa.
Toisin on nyt.
Pitkää peliä
Nyt käsillä on aikakausi, missä nuorille syydetään valtavia rahoja pitkän pelin nimissä. Seurat maksavat nyt potentiaalista. Lyödään vetoa pelaajan puolesta.
Buffalo löi aikanaan vetoa Leinon puolesta eikä voittanut dollariakaan – ja silloin puhuttiin pelaajasta, jolla oli näyttöjä.
Uuden ajattelun osalta kovin ylilyönti nähtiin kuluvalla viikolla, kun Pittsburgh Penguins ruuvasi oululaispelaaja Ville Koivuselle 8-vuotisen jatkosopimuksen. Takuurahaa kirjattiin sopimukseen 32 miljoonaa taalaa.
Siis pelaajalle, jolla on tilillään 47 NHL-ottelua ja niissä tehot 2+12.
Sopimus on täysin järjetön, vaikka se onkin halpa. Neljän miljoonan vuosipalkka on seuran näkökulmasta edullinen, jos Koivusesta kasvaa edes 50–60 pisteen pelaaja.
Sopii silti kysyä, miksi 23-vuotiaalle pelaajalle piti lätkäistä todella vaikean kauden jälkeen käteen 32 miljoonaa?
Tuleeko Koivusesta todella niin kova pelaaja, ettei olisi voinut maksaa myöhemmin? Onko Koivunen lähitulevaisuudessa niin kova pelaaja, että huutokauppa lähtee käsistä?
Varmaa on vain, että juuri nyt Koivunen on Penguinsin seitsemänneksi parhaiten palkattu hyökkääjä. Otetaan vielä uusiksi: 47 ottelua, tehot 2+12.
Eikä tämä tarkoita sitä, etteikö Koivusesta voi tulla hyvää pelaajaa.
Uuden ajan NHL
Hämmästelin jo muutama vuosi takaperin, kun esimerkiksi Ottawa Senators alkoi lyödä nuorille pelaajilleen pitkiä ja kalliita sopimuksia käteen hyvin aikaisessa vaiheessa. Palkkakattomaailmassa on tietenkin toisinaan fiksua maksaa pelaajalle ennen isoa läpimurtoa, mutta henkilökohtaisesti pidättäytyisin maksamasta pelaajille, ennen kuin pöydällä on näyttöjä.
Katsokaa Jesperi Kotkaniemeä. Carolina Hurricanesin hyökkääjän uratienestit huitelevat noin 30 miljoonassa. 4,8 miljoonan vuositulot takaavaa sopimusta on jäljellä vielä neljä vuotta.
Menneen kevään pudotuspeleissä jo 26-vuotias Kotkaniemi ei mahtunut pelaamaan yhdessäkään pelissä. Läpimurto NHL-tasolla on tekemättä ja minäkuva pelaajana isosti haussa.
Rahaa on kuitenkin kärrätty sisään ovista ja ikkunoista kaikki vuodet. Kun Carolina kaappasi Kotkaniemen Montrealista, oliko ensimmäisen vuoden 6,1 miljoonan arvoiselle sopimukselle olemassa minkäänlaisia perusteita? Ei. Oliko tämän jälkeen tarjotulle pitkälle 38 miljoonan jatkosopimukselle perusteet? Ei.
Carolina pelasi pitkää peliä ja löi vetoa Kotkaniemen puolesta huonoin tuloksin. Kaiken päälle pelaajan viime aikoihin näyttöihin suhteutettuna kallis sopimus tekee porilaisen kauppaamisesta todella vaikeaa.
Junnut palkkakuninkaina
Nuorten hyysääminen rehottaa NHL:ssä myös kärjen osalta.
Leo Carlssonin ryöstämistä Anaheimista yrittänyt Philadelphia nostatti ruotsalaisen vuosipalkan poskettomaan 18 miljoonaan. Vasta 21-vuotias Carlsson on nyt koko sarjan toiseksi parhaiten palkattu pelaaja. Kärjestä löytyy 20-vuotias poikkeusyksilö Macklin Celebrini.
Neljäntenä on 21-vuotias Chicagon Connor Bedard, joka on hyvä pelaaja, mutta ei Connor McDavid.
Seurat kiipeävät perse edellä puuhun suoltamalla junnuille rahaa rekkalasteittain. Jokainen voi miettiä, miten paljon järkeä on siinä, että Carlsson repii Anaheimin kaikista palkkakuluista noin 17 prosenttia itselleen, kun Mikko Rantasen ja Aleksander Barkovin lukemat ovat 12:n luokkaa.
On työyhteisöjä, joissa palkka tulee saavutusten mukaan. NHL ei kuulu sellaisiin. Kahdenkymmenen parhaiten palkatun pelaajan joukosta löytyy kokonaista neljä Stanley Cup -voittajaa.
Parhaat rakentavat joukkueensa halvalla ja keksivät keinoja ujuttaa palkkavihkoon halpoja sopimuksia. Tämä toki käsittävät myös nuoret pelaajat. On tapauksia, joissa maksaminen ennakkoon on perusteltua, mutta laajemmassa katsannossa toiminta on mennyt paapomiseksi. Se kuvastaa laajemminkin aikaa, missä elämme.
Vaatimustaso on laskenut, palkkataso noussut.