Harvinaisia jokihelmisimpukoita eli raakkuja yritetään pelastaa Karvianjoen ennallistamistoimilla.
Karvianjoen Rakennuskoskella aloitettiin kunnostustyöt tänä kesänä osana Jyväskylän yliopiston koordinoimaa LIFE Revives -hanketta. Käytännön töistä Karvianjoen alueella vastaa Lounais-Suomen elinvoimakeskus.
– Teemme taimenille kutusorakkoja, jossa aikuiset taimenet pystyvät kutemaan. Poikasille tehdään myös kivikkoja, jossa ne pystyvät elämään ensimmäiset hetkensä rauhassa, kertoo Lounais-Suomen elinvoimakeskuksen aluekoordinaattori Lotta Mäkinen.
Raakku on isäntä-loissuhteessa taimeneen, joten se tarvitsee myös elinvoimaista taimen- tai lohikantaa menestyäkseen.
Lisäksi kunnostustöissä koskipinta-alaa kasvatetaan siirtämällä kiviä uomaan.
– Teemme myös soralaikkuja, jossa raakut pystyvät elämään ja mihin poikaset voivat kaivautua.
Raakut jopa satavuotiaita
Karvianjoen Rakennuskosken kunnostustöiden ajaksi raakut on siirretty turvaan joen ylävirtaan. Kunnostustyön arvioidaan kestävän vielä noin kolme viikkoa, minkä jälkeen arvioidaan mahdollisten lisäparannusten tarve.
Karvianjoessa arvioidaan olevan noin kaksituhatta raakkua.
– Populaatiotila on tällä hetkellä kuoleva. Näille toimille on oikeasti tarvetta, että saadaan tämä raakkukanta pysymään täällä, sanoo Lotta Mäkinen.
Karvianjoen raakut voivat olla hyvinkin vanhoja. Niiden koon perusteella on arvioitu, että ne saattavat olla jopa noin satavuotiaita.
Myös valuma-aluekunnostusta tarvitaan
Karvianjoki on Satakunnan ainoa joki, jossa raakkuja vielä elää.
Varsinais-Suomessa tilanne on vieläkin huonompi. Kiskonjoessa on ollut raakkuja aiemmin, mutta viimeisten kartoitusten perusteella niitä ei ole enää löytynyt.
– Tilanne on siellä aika kriittinen. Ne ovat sieltä joko hävinneet tai sitten siellä on yksittäisiä siellä täällä, mitä ei ole löydetty, aluekoordinaattori Lotta Mäkinen toteaa.
Hänen mukaansa laajempaa valuma-aluekunnostusta tarvitaan.
– Tämä koskikunnostus on hyvä täsmätoimenpide, että saadaan niitä elinympäristöjä tänne parannettua. Mutta tärkeätä olisi tehdä valuma-aluekunnostusta tällä alueella, Mäkinen sanoo.
Valuma-aluekunnostus tarkoittaisi käytännössä luontoystävällisten menetelmien käyttöä metsänhoidossa, ojitusmäärän ja -syvyyden kohtuullistamista sekä vesiensuojelutoimenpiteitä maataloudessa.
Lounais-Suomen elinvoimakeskus seuraa kunnostustöiden vaikutuksia systemaattisesti. Taimenkantaa seurataan sähkökalastuksilla ja raakkujen tilaa tarkkaillaan suorilla havainnoilla ja kunnostuspaikkoja seurataan naula- ja redox-kokeilla.