Pori remontoi betonibrutalismin helmiä – rakennustutkija kiittelee kaupungin esimerkillistä päätöstä

Pori peruskorjaa uudisrakentamisen sijaan kaupungin pääkirjaston, nuorisotalon ja urheilutalon. Tutkija pitää 70-luvun betonirakennuksia uhanalaisina.

Porin nuorisotalo säilyy ja remontoidaan.

Satakunnan museossa ollaan tyytyväisiä Porin tilaratkaisuihin.

Porin poliittiset ryhmät kertoivat viime viikolla neuvottelutuloksesta, jonka mukaan esimerkiksi pääkirjasto, nuorisotalo ja urheilutalo remontoidaan.

Satakunnan museon rakennustutkija Olli Joukio pitää Porin päätöstä esimerkillisenä.

Hänen mukaansa 1970-80-lukujen julkisilla rakennuksilla on tärkeä paikkansa rakennuskannan historiallisessa kerrostumassa.

– Nämä rakennukset ovat iso osa identiteettiämme. Ne ilmentävät hyvinvointiyhteiskunnan rakentumista ja kaupunkien muutosta.

Joukio muistuttaa rakennusten remontoinnin uudisrakentamisen sijaan olevan myös ekologisesti kestävämpi ratkaisu.

Rakennustutkija Olli Joukio etualalla Satakunnan museon edessä kesällä.
Satakunnan museon rakennustutkija kiittää Poria esimerkillisestä päätöksestä säilyttää kirjasto, nuorisotalo ja urheilutalo. Kuva: Karri Laihonen / Yle

Sotien jälkeinen rakennusbuumi muutti Porin ilmeen

Sotien jälkeinen hurja uudelleenrakennus ja kaupungistuminen loi ilmeen urbaanista suomalaisesta betonimaisemasta.

Porin kaupunki teki ajanhengen mukaisesti suuria rakennusinvestointeja 1970-80-luvuilla. Noin 15 vuoden sisällä Poriin rakennettiin pääkirjasto, uimahalli, urheilutalo, nuorisotalo, teveyskeskuksia ja useita kouluja. Tämä rakennuskanta on porilaisen betonibrutalismin perusta.

Sekä kirjaston että nuorisotalon suunnitteli arkkitehti Olli Steen. Rakennustrendien sävymuutos näkyy näissä kahdessa rakennuksessa: siinä missä vuonna 1976 valmistunut kirjasto kasattiin betonielementeistä, nuorisotalo tehtiin vuonna 1984 paikallaan muuratuista rakenteista.

Ajan myötä porilaiset vaikuttavat kiintyneen betonibrutalismiin.

Rakennustutkija Olli Joukio ei näe Porin olevan mielikuvistaan huolimatta sen enempää betonibrutalismin edustaja kuin muutkaan vastaavat suomalaiskaupungit.

– Kyllähän esimerkiksi Kouvola on hyvin tunnettu betonimaisemastaan. Sotien jälkeen Porin keskustan ilmeen muutos on ollut vain niin suuri, että ehkä sen takia mielikuva betonibrutalismista on niin vahva.

Porin pääkirjasto ulkoa kesällä.
Porin pääkirjasto rakennettiin betonielementeistä vuonna 1976. Kuva: Karri Laihonen / Yle

Purkamistrendi laantumassa

Suomessa astui viime vuoden alussa voimaan uusi rakentamislaki, joka osaltaan tekee rakennusten purkamisesta helpompaa.

Yle uutisoi muutama vuosi sitten, kuinka Suomi hävittää 1970-80-luvun rakennuksia ennätystahtiin. Tammikuussa arkkitehti ja apulaisprofessori Panu Savolainen kertoi Ylen haastattelussa, että Suomessa on vallalla rakennusten purkuvimma.

Rakennustutkija Olli Joukio pitää 1970-luvun julkisia betonirakennuksia uhanalaisina. Hän kuitenkin näkee ajan hengen olevan muutoksessa. Juuri nyt vallalla näyttäisi yhä enemmän olevan rakennusten korjaaminen.

– Olemme nähneet Oulussa, Lappeenrannassa ja Jyväskylässä, kuinka samanikäisiä kirjastorakennuksia korjataan.

Rakennusten suojelua määrittää laki

Rakennustutkija Olli Joukio kertoo remontointipäätöksen saaneiden kirjaston ja nuorisotalon jakavan porilaisten mielipiteitä. Kaikkia ei 50 vuoden takainen arkkitehtuuri miellytä ja osa kaupunkilaisista kyseenalaistaa rakennusten säilyttämisen.

Joukio muistuttaa, että rakennusten kulttuurihistoriallista arvoa ei määritellä museoviraston tai tutkijoiden maun perusteella.

Kulttuuriympäristön arvottaminen ja kulttuuriperinnön suojeleminen tapahtuu lain määräämällä tavalla.

– Laissa on erilaisia kriteereitä, miten näitä kohteita arvotetaan. Tässä ei ole kyse makuasioista.