Israel pommittaa Etelä-Libanonissa siviilialueita valkoisella fosforilla käydessään sotaa Hizbollahia vastaan.
Toiminta on kansainvälisen oikeuden näkökulmasta kyseenalaista ja todennäköisesti laitonta, arvioivat Ylen haastattelema tutkija ja useat ihmisoikeusjärjestöt.
Valkoisen fosforin käyttö itsessään ei ole sotarikos, eikä se ole esimerkiksi kemiallisten aseiden kieltosopimuksen piirissä. Armeijat voivat käyttää sitä antamaan joukoilleen savusuojaa tai merkitäkseen kohteita.
Sen sijaan kansainvälinen oikeus kieltää valkoisen fosforin kaltaisten palopommien käytön siviilejä vastaan. Juuri tätä Libanonissa kuitenkin näyttää tapahtuneen jo pidemmän aikaa.
– Kun Israel on ampunut valkoista fosforia siviilialueiden yllä, mennään hankalalle alueelle, koska siitä seuraa välttämättä siviiliuhreja, sanoo Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti ja oikeustieteen tohtori Katariina Simonen.
Yhdysvaltalaislehti The New York Times on todentanut useita tapauksia, joissa Israel on viime kuukausina käyttänyt valkoista fosforia siviilien asuttamilla alueilla Etelä-Libanonissa.
Vastauksessaan lehdelle Israelin armeija sanoi noudattavansa valkoisen fosforin käytössä aserajoitussopimuksia ja kansainvälistä lakia, ja että kyseistä asetta ”ei käytetä tiheään asutuilla alueilla, paitsi tietyissä poikkeustapauksissa”.
Tutkija Simosen mukaan valkoisen fosforin kaltaisen aseen käyttö asutuilla alueilla johtaa kuitenkin vääjäämättä siviilien kärsimykseen, koska se ei erottele kohteitaan siviileiden ja esimerkiksi Hizbollahin taistelijoiden välillä.
Humanitaarisen oikeuden vaatima erottelu sotilas- ja siviilikohteiden välillä ei siis Simosen mukaan toteudu, kuten ei myöskään vaatimus välttää tarpeettoman kärsimyksen aiheuttamista.
Valkoinen fosfori syttyy palamaan kosketuksissa happeen, ja sitä on poikkeuksellisen vaikea sammuttaa.
Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan aine aiheuttaa ihmisille vakavia palovammoja sekä hengitystie- ja silmävaurioita. Se myös tuhoaa paikallista luontoa sekä edellytyksiä elämälle ja elinkeinoille polttaessaan ihmisten koteja, metsää ja viljelysmaata.
Simonen arvioi, että valkoisen fosforin käyttötapa Etelä-Libanonin asutuilla alueilla ei viittaa savusuojan luomiseen ja kohteiden merkitsemiseen. Hänen mukaansa Israelilla olisi kyky käyttää täsmällisempiä aseita tällaisiin tarkoituksiin.
– Halutaanko aluetta tyhjentää aiheuttamalla pelkoa ja tekemällä siviilien elämä hyvin hankalaksi? Ajattelisin, että siihen nämä tarkoitukset valitettavasti liittyvät.
Videolla Ylen toimittaja Viivi Berghem kertoo todistaneensa, kuinka Israel käyttää fosforia iskuissaan Libanoniin:
Kansainväliset sopimukset ovat ajautuneet kriisiin
Israel on käyttänyt valkoista fosforia vuosien varrella lukuisia kertoja Libanonissa, ja myös Gazassa.
Valkoisen fosforin pidäkkeetön käyttö Libanonissa on Simosen mukaan oire suuremmasta ongelmasta: kansainvälisten sopimusten kunnioittamisen rapautumisesta maailmalla.
– Humanitaarinen oikeus on tällä hetkellä kovissa vaikeuksissa. Rikkomuksista pitäisi seurata sanktioita, mutta valtio voi jatkaa tällaista aseen käyttöä, jos siitä ei seuraa mitään. Kansainvälisen oikeuden täytäntöönpano on aina ollut heikkoa, mutta tällä hetkellä tämä heikkous on huipussaan.
Kansainvälisen oikeuden toteutuminen lepää Simosen mukaan valtioiden tahdon varassa, ja viime vuosina tämä tahto on monessa maassa hiipunut. Se näkyy hänen mukaansa esimerkiksi siinä, että pidätysmääräystä, jonka kansainvälinen rikostuomioistuin langetti Israelin pääministeri Benjamin Netanjahusta, ei ole saatu täytäntöön.
”Jonakin päivänä voi koskea meitä”
Valkoista fosforin käyttöä siviilialueilla on raportoitu viime vuosikymmeninä lukuisissa muissakin konflikteissa Lähi-idässä ja Afrikassa. Yhdysvallat käytti asetta Irakissa vuonna 2004 ja Isisin vastaisessa taistelussa Syyriassa vuonna 2017.
Ukraina on syyttänyt Venäjää valkoisen fosforin käytöstä siviilialueilla hyökkäyssodan alusta lähtien, vielä tänäkin vuonna. Myös Venäjä on syyttänyt Ukrainaa valkoisen fosforin käytöstä.
Kun kansainvälinen reaktio jää vaisuksi, se madaltaa tutkijan mukaan muiden kynnystä venyttää ja rikkoa sopimuksia jatkossakin.
– Hämmästelen sitä sokeutta, kun ajattelemme, että asia ei koskisi meitä. Jonakin päivänä se voi koskea, Simonen sanoo.
– Meillä ei ole varaa olla tuomitsematta aseenkäyttöä, joka on humanitaarisen oikeuden vastaista, missä tahansa sitä tapahtuukaan. Kansainvälinen oikeus tarvitsee puolustajia, ja Suomenkin kaltaisen pienen valtion pitäisi olla äänekkäämpi tässä asiassa.
Lähteet: Reuters, AP