Suomen viennillä menee tällä hetkellä keskimäärin verrattain kehnosti. Tavaravienti on edelleen noin 20 vuoden takaisella tasolla ja samaan aikaan maailmankauppa on kasvanut globaalisti ja vahvasti korona-ajan notkahduksesta huolimatta.
Alla oleva kuvaaja näyttää Suomen ahdingon. Maailmankauppa menee omaa latuaan.
Tilastoissa näkyy kuitenkin merkittävä muutos, joka pitää sisällään lupauksen. Vaikka tavaravienti eli koneiden ja laitteiden vienti on polkenut melko paikallaan, kasvaa yksi viennin osa-alue, jonka potentiaali on valtava.
Suomen palveluvienti on kolminkertaistunut 20 vuodessa. Muutos on niin suuri, että se pakottaa pohtimaan uudelleen, millä Suomen hyvinvointi tulevaisuudessa rakennetaan.
Pelkästään koneita ja laitteita tai puuteollisuuden tuotteita viemällä se ei ainakaan näytä tapahtuvan. Alla oleva kuva näyttää, kuinka palvelut saavuttavat pikkuhiljaa tavaroita viennin arvossa mitattuna.
– Olemme näkemässä murroksen, jossa palvelut ottavat suuremman osuuden kokonaisviennistä, sanoo Lähitapiolan varainhoidon erityisesti palveluvientiin viime aikoina perehtynyt pääekonomisti Hannu Nummiaro.
Kokonaisviennistä palvelut muodostavat nyt kolmasosan, tavarat kaksi kolmasosaa.
Trendi on selvä, mutta hidas
– Jos tilanne jatkuu tällaisena ja vetää suoran trendiviivan, menee vielä vuosikymmeniä ennen kuin palveluiden osuus kokonaisviennistä on yli 50 prosenttia, Nummiaro arvioi.
Palveluvienti ei kasva tasaisesti kaikilla alueilla. Voimakkainta kasvu on ICT-alalla eli tietoliikenteessä sekä tietotekniikassa ja tietopalveluissa.
ICT-sektorilla ohjelmistot muodostavat noin 40 prosenttia ja tietojenkäsittely noin 60 prosenttia viennistä. Nämä ovat aloja, joissa suomalainen osaaminen pärjää kansainvälisillä markkinoilla, ja näillä aloilla vientiä on enemmän kuin tuontia. Eli kauppatase on ylijäämäinen.
Tietojenkäsittely pitää sisällään myös datakeskusten toiminnan ja tekoälyinvestoinnit.
Kasvu edellyttää kuitenkin yhteiskunnan satsaamista osaamiseen.
– Meillä on osaava työikäinen väestö, joka on teknisesti kyvykäs ottamaan käyttöön digitalisaatiota ja tekoälyä. Teknologinen kehitys tarkoittaa myös sitä, että palvelut ovat paikasta riippumattomia. Voimme tuottaa täällä ja myydä aineettomia tuotoksia digitaalisesti ulkomaille, Nummiaro muistuttaa.
Kasvu onnistuu helpommin kuin paperitehtaassa
– Jos miettii ICT-alaa, ohjelmistoja pystytään kaupallisesti skaalaamaan melko pienillä kustannuksilla. Tarvitaan kenties erilaisia kieliasetuksia tai muuta markkinatilanteeseen räätälöintiä, mutta se on eri tavalla skaalautuvaa kuin vaikkapa paperin tekeminen, Nummiaro kuvaa.
Ohjelmistoyhtiöiden kyky tuottaa arvonlisää on huima. Esimerkiksi pelialalla yhden uuden pelilisenssin tuottaminen ei maksa käytännössä mitään, kun taas metalliteollisuudessa esimerkiksi yhden uuden paperikoneen osan tuottamisesta syntyy erilaisia kustannuksia, kuten raaka-ainekulut, palkat ja vaikkapa tuotteen kuljetus laivarahtina maailmalle.
Rakenteellinen muutos on vielä syvempi kuin pelkkä viennin kasvu. Digitaalisissa palveluissa kotimainen arvonlisä voi olla huomattavasti suurempi kuin tavaroissa.
Alla olevalla videolla avataan palveluviennin nousu.
”Vientiä voidaan käyttää erikoistumisen välineenä”
Nummiaro ottaa vielä esimerkiksi öljynjalostuksen.
– Raaka-aineet tuodaan ulkomailta, aiemmin Venäjältä ja nyt ehkä Norjasta, ja me vain jalostamme sitä. Arvonlisä muodostuu vain jalostuksesta, mikä on pieni osa tilastoissa näkyvästä bruttovientiarvosta. Tosin sekin on hyvä erilaisten jalosteiden tuontiriippuvuuksien pienentämiseksi.
Palveluissa tilanne on täysin päinvastainen. Periaatteessa kaikki tuotannontekijät eli arvonlisä voi tulla Suomesta. Suomalaisen ohjelmistoyrityksen viennin arvonlisä syntyy lähes kokonaan kotimaassa.
Ero on brutaali. Nesteen jalostamossa arvonlisä on murto-osa viennin arvosta. Rovion pelissä lähes kaikki.
– Sillä tavalla vientiä voidaan käyttää erikoistumisen välineenä ja saada tuottavuuskasvua Suomen talouteen, Nummiaro sanoo.
Vastaava kehitys näkyy myös perinteisessä teollisuudessa. Kun esimerkiksi Konecranes myy nosturin tai Kone hissin, yhä suurempi osa arvonmuodostuksesta tulee palvelusta: huollosta, korjauksesta, etävalvonnasta, ennakoivasta analytiikasta. Tavara ja palvelu sulautuvat yhteen. Raja hämärtyy.
Optimismille on kuitenkin rajansa. Suomen palvelutase on edelleen alijäämäinen. Palveluita tuodaan enemmän Suomeen kuin myydään ulos. Ohjelmistoala ja immateriaalioikeudet – lisenssit ja patentit – tuottavat ylijäämää, mutta tutkimus- ja kehityspalvelut, kuljetus ja matkailu ovat miinuksella.
Geopolitiikka luo uusia mahdollisuuksia
Myös maailmantilanne tuo kaikessa karuudessaan Suomelle uusia mahdollisuuksia.
Ukrainan sota. Kaapelikatkot Itämerellä. Kiina ja Taiwan. Maailma on muuttunut, ja se luo kysyntää suomalaiselle osaamiselle.
– Kaikki hybridiuhkiin, sodankäyntiuhkiin ja tietoturvallisuuteen liittyvä voi tuoda maailmalla uusia tarpeita, joihin voimme vastata. Tietoturva liittyy näihin ICT-asioihin, ja siinä Suomessa on osaamista, Nummiaro näkee.
Datakeskukset taas ovat energiaintensiivisiä. Suomella on puhdasta energiaa, erityisesti tuulivoimaa, sekä viileä ilmasto jäähdytykseen. Energiaomavaraisuus on geopoliittisessa tilanteessa kilpailuetu.
Palveluissa voimme puhua datakeskuksista ja niihin liittyvästä viennistä, Nummiaro sanoo.
Talouden rakenteen vahvistaja?
Tavaraviennissä on paljon investointi- ja välituotteita, joiden kysyntä heiluu voimakkaasti globaalien taloussyklien mukana.
– Palvelut hajauttavat tätä, vaikka en sanoisikaan, että palvelut ovat suhdanteista täysin riippumattomia. Myös siellä reagoidaan investointeihin ja ohjelmistopäätöksiin, mutta ainakin tämä kehitys hajauttaa vientipalettia, Nummiaro toteaa.
Nummiaron mukaan osaamisen kasvu on ollut edellytys palveluviennin kasvulle ja jatkossa sitä tarvitaan entistä enemmän.
– Osaamisen rakenne on pikkuhiljaa siirtymässä tavaroista palveluihin. Kilpailukykymme tulee perustumaan osaamiseen. Meidän on saatava aikaan tuotteita, joita ihmiset haluavat sanoo Nummiaro.