Kommentti: Huh-heijaa mikä hulluttelu NHL:n finaali­avauksesta tuli – Sebastian Aho jatkaa varjoissa vaeltelua

Carolina koki kotijäällään karmivan tappion, kirjoittaa Yle Urheilun jääkiekko­toimittaja Tommi Seppälä Raleigh'sta.

Carolinan Sebastian Aho keskittyneenä ennen ottelun alkua.
Carolinan Sebastian Aho oli keskittyneenä ennen ottelun alkua. Kuva: Josh Lavellee / NHLI / Getty Images
Ylen NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä
Tommi SeppäläJääkiekkotoimittaja

RALEIGH.

Sehän lähti heti kintaasta. NHL:n loppuottelusarjasta Carolinan ja Vegasin välillä oli lähtökohtaisestikin lupa odottaa viihdyttävää ja tasaista, mutta avausottelu pääsi silti yllättämään villillä hurlumheillään. Heti mentiin eikä meinattu ja ottelu olikin ajoittain kuin tennistä vaarallisten tilanteiden vaihdeltua molemmissa päissä kenttää.

Ei ollut sydänpotilaiden hommaa tämä ottelu. Vegas voitti avausfinaalin maalein 5–4.

Toivoa sopiikin, ettei käsijarrua käytetä ottelusarjassa jatkossakaan. Iloisen rapsakka karvaaminen ja aktiivinen eteenpäin puolustaminen ovat avain viihdearvoon jatkossakin. Carolina on joukkueista nopeampi, mutta Vegas isompi ja ilkeämpi. Iholle päästessään ja eteenpäin puolustaessaan kumpikin joukkue kykenee saamaan vastustajan ahdinkoon.

Carolina antoi tästä ensin esimerkin.

Jos konferenssifinaalisarjassa Montrealia vastaan Carolina nukkui ensimmäisen ottelun ohi, nyt valmistautuminen osui lankulle. Vegas ei ensimmäisten minuuttien, tai oikeastaan ensimmäisen erän aikana tiennyt, missä on itä, missä länsi. Carolinan pudotuspelikevään paras pelaaja Nikolaj Ehlers heilutti verkkoa jo 25 sekunnin kohdalla.

Carolinan pelaajat juhlivat Nikolaj Ehlersin maalia.
Ehlers tuulettaa raivokkaasti maaliaan. Kuva: Cato Cataldo / NHLI / Getty Images

Sama mies oli asialla kaksitoista minuuttia myöhemmin: 2–0. Paljon enemmänkin oli tarjolla. Läpiajoja ja huippupaikkoa sateli sieltä täältä. Lopputulemana Carolina takoi avauserästä maalipaikat nimiinsä 10–2 ja vaarallisetkin paikat 4–0. Vegas kirjasi avauserään peräti seitsemän kiekonmenetystä.

Vegas näytti luonteensa

Vegasia ei kuitenkaan ole ristitty helvetinkoneeksi sattumalta.

Yllättävä ja pelitapahtumien vastainen kavennus ensimmäisen erän loppuun sekä kaksi maalia kakkoserän alkuun, saivat äänekkään kotiareenan hiljaiseksi. Kun Carolinan puolustaminen meni juoksemiseksi, Vegas liikutteli kiekkoa ja heilutteli verkkoa. Yhtäkkiä hetken ajan Carolina näyttikin taas Montreal-sarjan avausottelun versiolta itsestään. Tästä kunnia kuului Vegasille.

Nyt oli Vegasin vuoro kuitata maalipaikat 8–3 ja ykkössektorista 4–1.

Toisaalta mitä muuta alkaneelta Stanley Cupin loppuottelusarjalta saattoi odottaa? Tiedossa oli, että taistelu tulisi olemaan ensimmäisestä vaihdosta järjettömän kovaa. Vastakkain on kaksi aidosti fyysisesti ja henkisesti kovaa joukkuetta. Nousu alun kaaoksen jälkeen 0–2-tappioasemasta voittoon oli yhtä kaikki Vegasilta huima osoitus luonteenlujuudesta.

Ivan Barbashev tuulettaa Vegasin maalia.
Ivan Barbašov tasoitti otteluun 2-2:een. Kuva: Bruce Bennett / Getty Images

Jatkossa kyse on väsyneen valmentajapuheen mukaisesti siitä, kumman peli kehittyy sarjan edetessä enemmän. On selvää, että vaikka lehtereillä ajoittainen huoleton päästä päähän paukuttaminen otetaan ilolla vastaan, valmentajat eivät sitä halua, eivätkä hyväksy. Kumpi saa kiekot ulos omalta alueelta ja toisaalta keskialueelta syviin, tulee hallitsemaan virtausta.

Carolina näytti, että sen kollektiivinen nopeus on Vegasin isommalle ja kankeammalle joukkueelle myrkkyä. Toisaalta sen oman puolustuspelin paikoittaiset leviämiset ovat jatkoa ajatellen huolenaihe. Ylipäätään enemmän parannettavaa jäi Carolinalle. Tiiviisti läpi kevään puolustanut joukkue ei tehnyt niin tiistaina ja antoi kotijäällään viisi maalia. Kaava ei ole voittava.

Ahon ketju ei päässyt lentoon

Maalikooste: Carolina Hurricanes–Vegas Golden Knights

Suomalaisittain finaaliavaus ei ollut samanlaista hurmiota kuin ottelu kokonaisuutena. Sebastian Ahon johtaman Carolinan ykkösketjun (Andrei Svetšnikov, Seth Jarvis) vaisut otteet ovat puhuttaneet läpi kevään ja viimeksi tiistain aamuharjoituksen jälkeen päävalmentaja Rod Brind'Amour ilmoitti odottavansa pelaajilta enemmän.

Kolmikko avasi finaalit tavalla, jolla se on pelannut läpi kevään. Kokonaisuutena trion pelaaminen näyttää siltä kuin käsijarru olisi jäänyt päälle. Yritystä kyllä on, mutta mitään ei tapahdu. On selvää, ettei tehosarakkeen 4+3 ole 14 ottelun jälkeen sitä, mitä Aholta pudotuspelien alla odotettiin. Sama koskee venäläis- ja kanadalaislaitureita.

Tuska on alkanut kevään edetessä näkyä ykkösketjun pelaajissa paitsi opportunistisempana pelaamisena myös pelin pakottamisena. Viimeisistä syötöistä ja ratkaisuista puuttuu usein kaivattu rentous, mikä on omiaan syömään tehoja entisestään. Tästä nähtiin tiistainakin esimerkkejä.

Carolinan Sebastian Aho yrittää maalintekoa Vegasia vastaan.
Aho pystyy parempaankin. Kuva: Bruce Bennett / Getty Images

Aho on kiistämästä päästyään kiistänyt ottavansa paineita tehoista, mutta tältä osin vastuu siirtyy kuulijalle. Uskoo ken tahtoo.

Kaiken päälle Ahon ketju juoksi pitkin puolustusaluetta, kun Vegas rokotti vastustajaansa toisen erän alussa 3–2-maalilla.

Pahimmat höyryt tuli luultavasti avausottelussa päästellyksi ulos ja tappiosta huolimatta Carolinalla on kaikki eväät tulla sarjaan takaisin ja vaikka voittaa koko sarja. Pelin pitää kuitenkin parantua avausottelusta merkittävästi ja parhaiden pelaajien on alettava olla parhaita. Tiistaina Carolinan ylivoimaisesti paras ketju oli jälleen Jordan Staalin ja Ehlersin johtama kolmosvitja.

Näiden johdolla yksinään ei Carolina kuitenkaan mestaruuteen marssi. Haluaa Aho sitä tai ei, katseet kohdistuvat jatkossakin vahvasti häneen.

Niin tai näin, paljon viihdyttävämpää loppuottelusarjan avausta ei olisi voinut kukaan toivoa.

Korjaus 3.6.2026 klo 07.48: Sebastin Ahon pudotuspelien tehot ovat 4+3, eikä 3+4, kuten jutussa aiemmin kerrottiin.