Katson Youtubesta videota, jossa keski-ikäistä pariskuntaa epäillään varkaudesta kaupassa.
Työntekijäksi pukeutunut henkilö sanoo epäilevänsä, että pariskunnan mies on laittanut tavaraa taskuihinsa. Hän käskee nostamaan kädet pään päälle ja alkaa tutkia. Kamera kuvaa kaiken salaa.
Pariskunta ei tiedä, että henkilö ei ole kaupan työntekijä. Hän on Kotkamies, 23-vuotias lahtelainen tubettaja.
Pariskunta on vedetty mukaan videoon, jonka kiinnostavin hetki on se, jolloin ihmiset suuttuvat. Ja niin he lopulta suuttuvat.
Kun pariskunta aikoo soittaa poliisit paikalle, Kotkamies poistuu kuvaajansa kanssa kaupasta. Sitten video julkaistaan netissä. Lupaa kysymättä.
Katson videota ja ajattelen: Miten lapsellista ja ärsyttävää! En pidä tästä Kotkamiehestä.
Siksi haluan tavata hänet.
”Sä teet tätä näyttökertojen takia”
Pränkkivideot eivät ole uusi ilmiö. Piilokameralla on nolattu ja hämätty ihmisiä vuosikymmeniä.
Uutta on se, että nyt sivullisen reaktio voidaan muuttaa suoraan tuotteeksi, jolle yleisön raivo tuo vain lisää näkyvyyttä. Mitä voimakkaampi reaktio, sitä parempi klippi.
Kotkamies on monen sisällöntuottajan tapaan tehnyt huomiotaloudesta itselleen ammatin.
Tampereella sarjakuva- ja animetapahtumassa Kotkamies on pukeutunut Hämähäkkimieheksi. Hän pysäyttelee ihmisiä, työntyy esiintymään kesken luennon ja kuuluttaa lopuksi trollanneensa koko tapahtuman.
Osaa naurattaa. Mutta ei kaikkia.
Yksi tapahtumakävijä tulee Kotkamiehen eteen ja antaa palautetta, johon tuntuu tiivistyvän monen videoille päätyneen ihmisen kokemus.
– Sä teet tätä näyttökertojen takia. Vitun luuseripaska. Sä vittuilet ihmisille sen takia, koska sulla ei ole mitään sielua. Painu vittuun täältä!
Kotkamies on tyytyväinen, että yhteenotto tallentui kameralle.
– Vittu, miten viraali klippi, hän riemuitsee kuvaajalleen.
Kotkamies ei hyväksy tapahtumakävijän perustelua siitä, että näyttökertojen hakeminen tekisi hänestä huonon ihmisen.
– Mun mielestä se on ihan älytön argumentti, että olet paska ihminen, kun haet näyttökertoja. Bisnes on bisnestä, Kotkamies sanoo.
”Toivon että toi hakataan”
Ei ole liioiteltua sanoa, että moni suomalainen vihaa Kotkamiestä. Tai ainakin sitä, mitä hän tekee.
Tubettaja on tässä artikkelissakin mukana vain esiintyjänimellään. Häneen kohdistuu paljon väkivallalla uhkaamista.
Netin kommenttikentissä häntä syytetään kiusaamisesta ja sivullisten käyttämisestä sisältönsä raaka-aineena. Eikä syyttä. Kotkamies menee ihmisten iholle, kuvaa hämmennyksen ja saa tuloja.
Mutta osa kommenteista muuttuu vielä rumemmiksi kuin hänen videonsa.
”Ikävä kyllä toi uskaltaa vaan vittuilla vanhuksille ja muille heikommille. Toivon että toi kyllä oikeasti hakataan silleen että kuolee.”
Kirjoittaja Ylilauta-sivustolla
Ymmärrän hyvin, miksi Kotkamiehen toiminta suututtaa. Mutta miksi niin moni haluaa nöyryyttä tai jopa tappaa hänet?
Kotkamiehestä palaute ei tunnu täysin reilulta.
– Mun mielestä netissä tapahtuu paljon kamalampia asioita, kuin mitä mä teen. Ja silti olen jotenkin sen noitajahdin keskiössä.
Kotkamies on pannut videoiden varaan paljon. Hän on jättänyt päivätyönsä ja ryhtynyt täysipäiväiseksi yrittäjäksi. Hän rajaa yksityiselämänsä tarkasti julkisuudelta eikä kerro tarkempaa asuinpaikkaansa tai puhu julkisesti läheisistään.
Videoiden tekeminen on aiheuttanut myös kitkaa yksityiselämässä. Kaikki kaverit eivät aikanaan hänen mukaansa ”supportanneet” vaan torppasivat idean pränkkivideoista.
– Mä oon aika paljon joutunut leikkaamaan vanhoja frendejä pois.
Kotkamiehen rooli seuraa häntä. Tubettaja kertoo, että fanit saattavat pettyä tavatessaan hänet, kun vastaan ei tulekaan jatkuvasti provo vaan ”ihan tavallinen jätkä”.
Kotkamiehen kuvauksia seurataan Ylen Perjantai-dokkarissa Suomen vihatuin tubettaja.
Kujeilija testaa yhteisön rajoja
Soitan huumorintutkijalle.
Jarno Hietalahti on huumorin filosofian dosentti Tampereen yliopistosta eli hän pohtii, miksi nauramme – ja kenelle.
Hietalahti vertaa Kotkamiestä entisajan myyttien kujeilijaan, joka rikkoo sääntöjä ja härnää muita nähdäkseen, mitä yhteisö kestää. Kotkamieskin käyttäytyy väärin paikoissa, joissa muut yrittävät käyttäytyä oikein.
– Keppostelua ja rajojen rikkomista on ollut iät ja ajat. Tämäntyyppisillä tubettajilla siitä tehdään julkinen performanssi, jolla tavoitellaan myös jotain muuta kuin naurua.
Vanhojen tarinoiden kujeilijat eivät saaneet mainostuloja. Kotkamies saa. Youtubessa hänellä on yli 30 000 seuraajaa.
Hän perustelee toimintaansa usein sillä, että kohteeksi joutuneilla ihmisillä on ollut hauskaa. Tai ettei hän itse pahastuisi, jos hänelle tehtäisiin samalla tavalla.
Huumorintutkija miettii hetken.
– Siinä ei haluta kuunnella, miten toiset oikeasti ovat asian kokeneet tai miten toiset itse haluavat tulla kohdelluiksi. Kotkamiehen videoista on vaikea tunnistaa tällaista hyväntahtoisuutta etenkään naurun kohdetta kohtaan.
Väkivallan toivominen ei kuitenkaan Jarno Hietalahden mielestä ole hyväksyttävä reaktio Kotkamiehen videoihin.
– Siinä paljastuu, miten äkkipikaisia me ihmiset olemme ja miten huonosti reflektoimme omia tunteitamme. Haluamme purkaa vihamme suodattamattomina, kun saamme sopivan ukkosenjohdattimen tai syntipukin.
”Pitäisi katsoa itseensä peiliin”
Kotkamiehen videoista on tehty useita rikosilmoituksia. Häntä on epäilty muun muassa kunnianloukkauksesta, salakatselusta ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. Poliisi ei ole katsonut tapauksissa olevan syytä epäillä rikosta, eikä yksikään asia ole edennyt syyttäjälle syyteharkintaan.
Laki ei ole sanonut Kotkamiehen olevan oikeassakaan. Yhdessä päätöksessä poliisi muotoilee asian suoraan: kaikkea huonoa käytöstä ei ole säädetty rangaistavaksi, vaikka se voi aiheuttaa kohteelleen mielipahaa ja ahdistusta.
Dosentti Jarno Hietalahden mukaan juuri tässä menee huumorin vaikea raja.
– Vaikka Kotkamies ei rikkoisi lakia, hän voi silti rikkoa ihmisten käsitystä siitä, miten toisia kuuluu kohdella. Olisi arvostettavaa, että Kotkamies hahmottaa, että hänen teoillaan voi olla muitakin vaikutuksia kuin se, että hän saa niistä näkyvyyttä tai taloudellista riippumattomuutta.
Itselleni jää ristiriitainen vaikutelma Kotkamiehestä. Perjantai-dokkaria tehdessäni en alkanut pitää hänen videoistaan, mutta aloin ymmärtää paremmin ihmistä, joka niitä tekee. Opin tuntemaan nuoren miehen, jolla on palava halu päästä eteenpäin, rakentaa jotain omaa ja tulla nähdyksi muuna kuin ärsyttävänä videohahmona.
Kannattaako vapautta sitten rakentaa tekemällä muista ihmisistä sisältöä ilman lupaa? Kotkamies itse sanoo haluavansa olla tulevaisuudessa ”koko kansan rakastama Kotkamies”.
– On ollut tilanteita, missä pitäisi katsoa peiliin ja sanoa, että toi meni vähän yli. Vanhoihin juttuihin ei pysty vaikuttamaan. Pystyy ainoastaan vaikuttamaan siihen, mitä tapahtuu tulevaisuudessa.
Toivon, että hän tarkoittaa sitä. Toisten jättäminen rauhaan ei tosin välttämättä mene viraaliksi.
Onko sinulla hyvä aihe Perjantai-dokkariksi? Kerro se meille!
Voit lähestyä toimitusta luottamuksella. Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostilla osoitteeseen [email protected]. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme voi luvata jokaiselle henkilökohtaista vastausta.