Muusikko Knipi löysi yllätyksekseen vanhempiensa jäämistöstä ääninauhan, jolla kuului isän ääni. Kokemus sai aikaan voimakkaan tunnemyrskyn.
Musiikki

Knipi löysi laatikosta isänsä äänen

Kulttuurivieras, Egotrippi-yhtyeestä tuttu muusikko, Knipi kuuli kuolleen isänsä äänen 50 vuoden takaa. Se oli shokki, josta seurasi paljon hyvää.

Kuvat ja videot:Antti Haanpää
Tekstin editointi:Hannes Nissinen

Knipi oli 4-vuotias, kun isä kuoli.

Isästä jäi vain hatarat muistot.

Kun Knipi kaatui kotipihan mäessä ja hammas katkesi, isä vei hänet terveyskeskukseen punaisella Volvolla.

Kun kotona oli juhlat ja vieraita, Knipi otti pöydältä appelsiinimehulta näyttävän juoman, mutta lasissa olikin pahalta maistuvaa vodkaa. Isä sanoi pojalleen, että älä sitä ota.

Knipi luuli vuosikymmeniä, että siinä oli melkein kaikki, mitä hän muisti kuolleesta isästään.

Sitten hän kuuli isän äänen.

– Se oli shokki.

Henkilö seisoo hämärässä valaistuksessa varjojen peittämänä.
Knipi sanoo, että vasta nyt hän on ”ihan konkreettisesti” käsitellyt isän menetystä. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Taiteilijaisän muusikkopoika

Egotripin kitaristi, laulaja, lauluntekijä ja muusikko Knipi on oikealta nimeltään Zachris Stierncreutz. Knipi-nimen antoi äiti, joka kielsi poikaansa nipistelemästä: ”knip inte!”.

– Isä oli se, joka hoiti minua himassa, ja äiti teki paljon töitä. He olivat tavallaan aikaansa edellä oleva pariskunta.

Julkisuuden henkilöinä he kiinnostivat myös lehdistöä.

Knipin äiti, May-Britt Seitava (1942–2022), oli kuuluisa valokuvamalli ja näyttelijä. Hänet nähtiin valkokankaalla muun muassa Jörn Donnerin elokuvassa Täällä alkaa seikkailu (1965).

Isä, taidemaalari Mikael Stierncreutz (1936–1976), kuului sukupolveen, joka sai 1960-luvulla vaikutteita amerikkalaisesta pop-taiteesta. Teoksia pidettiin aluksi radikaaleina.

Debyyttinäyttely Pinx-galleriassa Helsingissä vuonna 1966 oli menestys. Yleisö ja kriitikot kiittelivät, ja kaikki teokset myytiin. Valtaosa töistä löytyy nykyään Suomen museoista.

– Minusta isäni teokset ovat kauniita. Ne ovat helposti lähestyttäviä, ja samalla niissä on jotain todella syvää.

Knipi on suunnitellut levynkansia useille artisteille, mutta omasta mielestään hänellä ei ole samanlaisia lahjoja kuin isällä tai mainosgraafikkona työskennelleellä isoisällä.

– Huomasin jo varhaisessa vaiheessa, että on ihmisiä, jotka selkeästi osaavat piirtää ja maalata. Sitten on ihmisiä, jotka haluavat soittaa kitaraa ja tehdä lauluja.

54-vuotias Knipi soittaa kitaraa, jonka sai syntymäpäivälahjaksi kahdeksanvuotiaana. Se on edelleen käytössä. Yhteensä kitaroita on kolmetoista.

Isän kuolemasta ei paljon puhuttu

Äiti kuoli vuonna 2022.

– Sen jälkeen käsittelin samalla myös isän kuolemaa. Harmitti jälkeenpäin, etten tajunnut kysyä isästä ajoissa, kun äiti oli vielä elossa.

Knipi sanoo, että isän kuolema oli äidille ”vaikea pala” ja siitä selviäminen vei pitkään.

– Asiasta ei haluttu puhua ruokapöydässä. Halusimme kumpikin, että puhutaan mieluummin joistain mukavimmista asioista.

Vanhempien jäämistöä läpikäydessä suurin yllätys löytyi äidin kotitalon varastosta.

Henkilö avaa kuplamuoviin pakattua taideteosta ruokasalin pöydän äärellä.
Knipi avaa kuplamuoviin pakattuja, isän tekemiä taideteoksia kotinsa olohuoneessa. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Varastosta löytyi 50 maalausta

Isältä jäi lähes 50 maalausta sekä grafiikkaa ja piirustuksia, jotka Knipi näki nyt ensimmäistä kertaa.

Äiti oli ottanut talteen ja säästänyt kaikki vanhemmista tehdyt lehtileikkeet ja haastattelut. Niitä oli monta laatikollista.

Isompi yllätys olivat vanhat kaitafilmit. Niissä näkyi lyhyitä välähdyksiä isästä, joka yleensä oli ollut kameran toisella puolella kuvaamassa.

– Yhtäkkiä, ja ensimmäistä kertaa, minulla oli hänestä liikkuvaa kuvaa. Ilahduin, ja se tuntui hienolta.

Laatikoista löytyi myös ääninauhoja. Nekin vietiin digitoitaviksi.

Mies esittelee maalauksia, joissa on abstrakteja alastonhahmoja.
Näillä teoksilla ei ole nimiä. Muusikko arvelee, että hänen isänsä maalasi ne ollessaan nuori taiteen opiskelija. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Varastosta löytyi isän ääni

Knipi itki hillittömästi kuulokkeet korvilla.

Ensin nauhalla kuului, kuinka pieni poika rämpytti kitaraa ja lauloi. Se oli hän. Sitten kuului äidin ääni – ja isän.

– Minulle isä oli siihen asti elänyt pelkästään valokuvissa ja maalausten kautta. Yhtäkkiä, vanhaa ääninauhaa kuunnellessa tunnemuisti heräsi.

Kokemuksesta on kulunut pari vuotta. Knipi kuvailee nyt, että se oli ravisuttava shokki. Hän oli luullut, ettei tiennyt, miten isä puhui ja miltä kuulosti.

– Herranjumala, minähän ihan oikeasti muistan hänet!

Henkilö kuuntelee musiikkia kuulokkeilla hämärässä valaistuksessa.
Knipillä on vielä muutama ääninauha kuuntelematta. Hän sanoo, ettei ole siihen vielä valmis. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Isän Pilvi ja housut esille näyttelyyn

Vaasassa Kuntsin modernin taiteen museo valmistelee retrospektiivistä näyttelyä Knipin isästä. Mikael Stierncreutzin tuotantoa ei ole koskaan aiemmin esitelty laajasti museonäyttelyssä.

Knipi ja hänen poikansa Kristian ovat etsineet isän teoksia kuin salapoliisit. Niitä on museoiden kokoelmissa, mutta paljon myös yksityishenkilöiden omistuksessa.

Näyttely avautuu vuoden päästä. Kristianin kokoamassa teosluettelossa on jo 300 sivua.

Työtä on vaikeuttanut isän erikoinen tapa nimetä töitään numeroin: Maalaus yksi, Maalaus kaksi. Luettelossa on myös teokset nimeltä Alaston, Radio, Avioliitto, Pilvi ja housut sekä Rauhan kongressi.

– Mitä vielä voikaan tulla vastaan, Knipi sanoo huvittuneena.

Henkilö seisoo varjojen ja valon rajalla vaalean seinän edessä.
Vuosikymmeniä isän kuoleman jälkeen muusikosta tuntuu tältä: ”Isä on rakastanut minua todella paljon. Hän on varmasti ollut hyvin rakastava ja lämminhenkinen tyyppi.” Kuva: Antti Haanpää / Yle

Egotripin helmet juhlakonsertissa

Knipi on Egotripin perustajajäsen. Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat Älä koskaan ikinä, Matkustaja ja Mestaripiirros.

Lisäksi Knipi on säveltänyt musiikkia muille suomalaisartisteille, kuten Anna Puulle, Johanna Kurkelalle, Irinalle ja Jonna Tervomaalle.

Ensi viikolla Egotrippi lähtee kesäkiertueelle, joka päättyy elokuussa juhlakonserttiin Huvilateltassa Helsingissä.

– Esitämme unohdettuja helmiä. Kappaleita, joita emme ole soittaneet pitkään aikaan.

Isän ja pojan yhteiset sivellinvedot

Muusikko näyttää tuoreen singlen kansikuvan, jossa on isän maalaus äidistä.

Sivellinvetoja on lokakuussa julkaistavan kolmannen sooloalbumin nimikappale ja hyvin henkilökohtainen. Se kertoo taiteilijaisästä ja hänen pojastaan.

Kun tekstin viimeinen lause oli valmis, Knipi tunsi suurta helpotusta. Sivellinvetoja oli hänelle voimaannuttava kokemus.

– Nyt on tarttunut matkaan jotain, mikä on minulle todella merkittävää. Kun katson isän sivellinvetoja, huomaan, että minussa ja hänessä on paljon yhtäläisyyksiä.

Kaikki mitä ihminen tekee, tulisi tehdä ilosta.

Mikael Stierncreutz

Musiikkivideo syntyi kuin sattumalta.

Knipi editoi varastosta löytämäänsä kaitafilmiä ja huomasi, että kuva, musiikki ja sanat soljuvat yhteen.

– Isä sanoi vanhassa lehtihaastattelussa, että mitä teet, tee se ilosta. Siihen minäkin pyrin: ei musiikkia väen vängällä. Kappaletta voi työstää pitkään, mutta alkusysäys pitäisi olla vilpitön ilo.

Videolla isä soutaa venettä ja hymyilee. Sitten isä kävelee kohti kameraa, laittaa piipun suuhun ja sanoo ehkä jotain.

Mustavalkoinen kuva on vaihtunut värilliseksi.

Katso ote musiikkivideosta alta:

Sivellinvetoja-kappaleen sävellys ja sanoitus: Knipi. Videon editointi: Knipi. Kaitafilmien kuvaus: Mikael ja May-Britt Stierncreutz.