Patrik Grönqvist oli sukellusretkellä Långbanin kaivosalueella Värmlannissa Ruotsissa, kun puhelin soi.
Soitto tuli sukelluskaveri Sami Paakkarisen puhelimeen Italiasta.
Sukellusvakuutusyritys Dan Europe tiesi Paakkarisen aiemmista pelastustoimista. Neljä italialaista oli joutunut sukellusonnettomuuteen Malediiveilla.
Koko maailma seurasi pelastusoperaatiota Vaavun atollin meriluolasta median välityksellä viime viikolla.
Grönqvist, Paakkarinen ja kolmas mukana ollut sukeltaja Jenni Westerlund eivät miettineet pitkään. Kolmikko päätti lähteä viiden minuutin varoitusajalla sukeltamaan italialaisturistien ruumiita.
Grönqvist ei ehtinyt kysyä edes perheeltään lupaa lähtöön, kun lentoliput oli jo ostettu.
Malediiveille Grönqvistiä houkutteli halu auttaa ja entuudestaan tuntematon paikka.
Grönqvist auttaa myös työkseen. Hän työskentelee pelastajana Helsingin pelastuslaitoksella.
Paikallisten viranomaisten onnettomuustutkinta on vielä kesken. Tässä jutussa Grönqvistin kertoo oman arvionsa neljän italialaissukeltajan hengen vieneen tragedian syistä.
Grönqvist sanoo, että italialaisten sukellusonnettomuus oli väistämätön seuraus vakavista virheistä.
Italialaiset olivat sukeltaneet merenalaiseen luolaan. Sen suuaukko oli noin 55 metrin syvyydessä, ja sukellus ulottui enimmillään 60–70 metriin.
Malediiveilla sukelluksen sallittu enimmäissyvyys on 30 metriä.
– Vaikka he eivät olisi edes menneet luolaan, oli jo rikottu aika paljon sääntöjä, Grönqvist sanoo.
Luolasta löytyivät kuolleina 51-vuotias meribiologi-professori, hänen 20-vuotias tyttärensä sekä kaksi nuorta aikuista, mediatietojen mukaan biologi ja meribiologian tutkija.
Sukeltajilla oli ollut mukanaan italialainen opas, joka oli suomalaissukeltajien saapuessa jo löytynyt läheltä luolan suuaukkoa.
Neljä muuta Grönqvist ja Paakkarinen löysivät umpikujasta syvältä luolasta, sivutunnelista.
– Helpotus löytymisen hetkellä oli suuri. Meillä ei olisi ollut enää kuin noin viisi minuuttia aikaa etsiä ennen, kuin olisi ollut pakko palata pintaan. Koko maailma odotti lopputulosta, Grönqvist kuvailee.
Grönqvistin mukaan hukkuneet olivat tehneet kaikki kuviteltavissa olevat virheet.
Heillä oli mukanaan vain tavalliset, virkistyssukellukseen tarkoitetut paineilmalaitteet, ei tekniikkasukellusvälineitä.
– Kahdella oli yllään vain bikinit ja joku neopreenitakki siinä päällä. Kahdella oli pitkä märkäpuku, mutta sekin sellainen tosi ohut, Grönqvist kuvailee.
Grönqvist itse sukeltaa kuivapuvussa. Hän ei lähtisi ilman pukua sukeltamaan luoliin, sillä se muun muassa suojaa ihoa teräviltä kiviltä.
Huippusukeltaja Patrik Grönqvist ihmettelee Malediivien sukellusturmassa kuolleiden varusteita:
Kriittisin virheistä on Grönqvistin mielestä, että luolaan menneet sukeltajat eivät olleet vetäneet narua mukaansa, mikä on luolasukelluksen ehdoton ykkössääntö. Narun avulla luolasta on mahdollista löytää ulos.
– Jos ei osaa edetä luolassa, räpylät pöllyttävät aika paljon. Kun sitten kääntyy ja katsoo ulospäin, tulee aikamoinen shokki, kun huomaa, ettei näekään enää mitään, Grönqvist kuvaa.
Näin vaikuttaa käyneen italialaisille. Ruumiit löytyivät lopulta pienestä tunnelista, kaikki yhdessä kasassa, Grönqvist sanoo.
– He eivät ole nähneet mitään enää, ja tankit ovat tyhjenneet pikkuhiljaa. Ja sitten he ovat kuolleet yksi toisensa jälkeen siihen samaan läjään.
Paikalliset viranomaiset olivat yrittäneet hakea kuolleita sukeltajia luolasta jo aiemmin.
Suomalaiset yrittivät viestittää jo Ruotsista käsin, etteivät paikallispelastajat lähtisi samaan paikkaan pelkillä painepulloilla.
Kuolleet sukeltajat olivat käyttäneet samankaltaisia laitteita.
– Tiesimme, millaiset varusteet heillä on. Viestimme, että olemme siellä ihan pian, ja koska noudettavat ovat jo kuolleet, ei ole kiirettä nostoon, Grönqvist sanoo.
Lopputulos oli kuitenkin surullinen.
– Muutaman tunnin jälkeen Malediiveiltä tuli viesti, että nyt on yksi pelastaja jäänyt sinne. Vähän ajan päästä tuli viesti, että hänkin kuoli.
Pelastautuminen olisi ollut mahdotonta
Grönqvist sukeltaa myös työkseen Helsingin pelastuslaitoksella. Töissä sukellukset ovat hyvin erilaisia, usein esimerkiksi matalahkoissa satama-altaissa.
Grönqvist noutaa vedestä tyypillisesti henkilön, joka on humalassa ja tippunut mereen joko veneestä tai pudonnut jäihin.
Luolasukellus on eri maailma.
Grönqvist kertoo, että italialaiset olivat sukeltaneet ”turistipulloilla” paineilmalla, jolla voi sukeltaa matalassa, esimerkiksi noin kymmenen metrin syvyydessä enintään kaksi tuntia.
Sukeltajat löytyivät 60 metrin syvyydestä. Siellä pullo riittää enää kymmeniksi minuuteiksi. Nousuun tarvittaisiin vielä lisää kaasua.
– Jos me sukelletaan kuuteenkymppiin ja ollaan siellä tunti, niin nousu kestää kaksi tuntia. Paineilmalla sama sukellus vaatisi noin kuusi tuntia nousuun.
Teknisillä sukeltajilla on mukanaan eri kaasuja eri syvyyksille. Se lyhentää dekompressiota eli käytännössä nousuaikaa reilusti.
Grönqvist arvioi, että vaikka sukeltajat eivät olisikaan eksyneet luolan sivutunneliin vaan löytäneet reitin ulos, lopputulos olisi siis joka tapauksessa ollut huono.
Hai näytti siltä, että aloittaa ruokailun ihan kohta
Suomalaissukeltajia kutsutaan pelastustehtäviin ympäri maailmaa.
Grönqvistin arvion mukaan erittäin vaativan luokan sukeltajia löytyy Suomesta noin kymmenen, ja jos rimaa hieman lasketaan, jopa sata.
Syyksi Grönqvist epäilee karuja sukellusolosuhteita ja kylmää säätä.
– Aina on kylmää ja pimeää. On tottunut siihen, että on sukeltanut huonossa näkyvyydessä syvällä ja kylmässä vedessä.
Suomalaiset luolasukeltajat hankkivat taitonsa hylätyistä kaivoksista.
Lajia harrastetaan eniten Lohjalla Ojamossa ja Pieksämäellä Montolassa. Ne ovat suuria suljettuja kaivoksia, jotka ovat täyttyneet vedellä kaivostoiminnan päätyttyä.
Suomalaisille pelastusoperaatio Malediiveilla ei ollut teknisesti liian vaikea.
– Kuusikymmentä metriä on semmoinen ihan normaali syvyys iltapäiväsukellukselle, jollaisia me tehdään esimerkiksi Ojamolla, Grönqvist sanoo.
Meriluolassa oli iso aukko ja sisällä kirkas vesi.
Yksi asia oli Malediiveillä toisin: hait.
Pelastusoperaation ensimmäisenä päivänä tehtiin operaation paikannustyöt, ja toisena päivänä nostettiin kaksi ruumista.
Luolan sisällä oli pari pienempää haita, noin reilun metrin mittaisia. Paikalliset kertoivat ennakkoon niiden olevan viiksihaita, jotka eivät ole vaarallisia.
– Kun ensimmäinen ruumis oli kiinnitetty kuljetusköyteen, lähdimme hakemaan seuraavaa. Tullessamme ulos luolasta toisen kanssa noin 20 minuutin päästä, oli haikala siellä jo haistelemassa ensimmäistä.
– Näytti siltä, että se alkaa syödä. Sitä piti hätyyttää pois, Grönqvist kertoo.
Sami Paakkarinen taas kuvailee, kuinka viiksihain käytös oli muuttunut ja se pyöri aggressiivisen näköisenä ruumiin lähellä. Se tökki kuonollaan hukkunutta.
– Tein sellaisen tempun, että ajoin sukellusmopolla sen kuonoa päin. Sitten se tajusi lähteä siitä kauemmaksi, Paakkarinen kuvailee.
Vielä dramaattisempi hetki koitti kolmantena päivänä, kun suomalaiset hakivat kaksi viimeistä uhria. Silloin paikalle ui tiikerihai.
Tiikerihait voivat olla vaarallisia.
– Se oli ainakin Samia huomattavasti isompi, kun se meni Samin viereen, Grönqvist muistelee.
Suomalaiset pysyivät rauhallisena ja yrittivät olla kiinnittämättä haihin huomiota.
Lopulta tiikerihai lähti jatkamaan matkaansa.
Grönqvist on nähnyt kahden ystävänsä kuoleman
Grönqvist aloitti sukeltamisen 1990-luvun puolivälissä. Vuonna 2005 hän siirtyi suljetun kierron laitteeseen eli niin sanottuun rebreatheriin, jolla syvään ja pitkään sukeltaminen on mahdollista.
Grönqvistille Malediivien operaatio oli ensimmäinen kansainvälinen pelastustehtävä reiluun kymmenen vuoteen.
Norjan Pluran tragedia tapahtui vuonna 2014. Silloin Grönqvist oli yksi viiden sukeltajan ryhmästä, joka sukelsi yli 100 metriä syvään luolaan. Kaksi heistä kuoli.
Toinen kuolleista oli Grönqvistin sukelluspari.
– Hän oli siinä edessäni puolen metrin päässä, näin, kun hän kuoli, Grönqvist muistelee.
Myöhemmin Grönqvist palasi juuri Paakkarisen ja Westerlundin kanssa hakemaan ruumiit 130 metrin syvyydestä, 1–2 asteen vedestä, ahtaista käytävistä.
Vuonna 2017 Ranskassa Grönqvistille tapahtui toinen tragedia. Hän meni ystävänsä kanssa sukeltamaan Font d'Estramarin luolaan yli 200 metrin syvyyteen.
Paine syvällä luolassa puristi ystävän sukellusskootterin kasaan ja skootteri räjähti. Skootteri alkoi vetää ystävää pohjaan voimalla.
Vaikka hänet saatiin irrotettua skootterin narusta, hän hätääntyi ja tilanne päätyi lopulta hiilidioksidimyrkytykseen ja kuolemaan.
Pelastusretkeä ruumiin takaisin tuomiseksi ei tehty.
– Sen jälkeen oli vaikea löytää motivaatiota. Lapset eivät halunneet, että sukellan, eikä vaimokaan innoissaan ollut.
54-vuotias Grönqvist ei kuitenkaan suunnittele harrastuksensa lopettamista.
Tekniseen sukeltamiseen tarvittavat varusteet painavat noin sata kiloa: paksu kuivapuku, sähköinen lämpöliivi, kaksi kerrastoa, iso akku, pukukaasupullo.
– Sitten kun en saa enää kannettua omia kamojani, lopetan.
Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella.