Suomessa järjestetään aiempaa enemmän keskikokoisia festivaaleja, jotka on suunnattu tarkalle kohderyhmälle.
Pienten ja keskisuurten tapahtumien järjestäjien mukaan suurtapahtumien tarjonta on muuttunut liian samanlaiseksi.
Tätä mieltä on Bättre Folk, Festivaali ja Tanssi tai kuole -festivaalien taiteellinen johtaja Aki Roukala.
– Valtaosassa tapahtumista taustalla on excel-henkilö, joka menee aina kohti yleisöä aliarvioivaa hyötysuhdetta ja voittojen maksimointia, Roukala lataa.
Festivaaliala on ollut viime vuosina laskusuhdanteessa. Lippujen hinnat ovat nousseet ja myynti on hidastunut huomattavasti huippuvuosien tahdista. Konkurssejakin on tapahtunut.
Laskusuhdanteesta huolimatta ainakin Pirkanmaalla nähdään tänä vuonna uusia tapahtumia. Niitä ei ole suunnattu massayleisölle.
Esimerkiksi Punkalaitumella juhannuksena järjestettävä Tanssi tai kuole myy lippuja 1 500 ihmisille.
Tampereen Hiedanrannassa järjestetään puolestaan tänä viikonloppuna Ankea Festival, johon on tulossa 2 500 kävijää sen molempina päivinä.
Vaihtoehtoiseen metalliin ja post rockiin keskittyvää Ankea Festivalia järjestävät Marko Nikula ja Sami Silvennoinen jakavat Roukalan näkemyksen alalle syntyneestä tilasta.
– Meille Ankea on ensisijaisesti sydämen asia, mutta taustalla vaikutti myös tieto isommasta trendistä, jossa yleisöt haluavat tarkemmin juuri heille suunniteltuja tapahtumia, Nikula sanoo.
– Herättämästämme kiinnostuksesta kertoo, että alan isoin lehti Prog Magazine lähetti heti toimittajansa Suomeen tekemään juttua. Kävijöitäkin on tulossa ulkomailta useita satoja, jatkaa Silvennoinen.
Tanssi tai kuole -tapahtuman koukkuna ovat jokaisen artistin erityisohjelmistot. Esimerkiksi Saimaa-yhtye esittää Vantaan viihdeorkesterin kanssa Finnhitsejä ja Litku Klemetti vanhoja iskelmiä ja euroviisuja.
Roukala myöntää vastaanoton jännittävän.
Koosta ei tingitä
Aki Roukala on järjestänyt Tampereella myös useamman kesän Festivaali-festivaalia.
Valittu muutaman tuhannen päiväkävijän mittakaava on täysin tietoinen, eikä sitä myöskään aiota kasvattaa. Roukalan mukaan silloin pitäisi muuttaa myös sisältöä.
Sami Silvennoisen mukaan vähänkin suurempana Ankea Festival olisi Suomen kokoisella markkina-alueella liian iso pala.
Järjestäjät tietävät, että Ankean lippujen hinta on herättänyt keskustelua, sillä esiintyjät eivät ole koko kansan tuntemia nimiä.
– Vaikka meillä olisi 10 euron liput, meille ei tulisi 20 000 ihmistä, koska niin suuri määrä ei tiedä noita bändejä. Riittää, että 5 000 tietää, Silvennoinen heittää.
Kahden päivän liput Ankeaan maksavat 169,90 euroa ja Tanssi tai Kuole -festivaalin 125 euroa. Vertailun vuoksi esimerkiksi suurimpien festivaalien, Provinssin ja Ruisrockin, kolmipäiväiset liput maksavat vähintään 239–259 euroa. Festivaaleilla on noin 70 000–80 000 kävijää.
Marko Nikula uskoo, että Ankean kokoisilla tapahtumilla voi olla pitkässä juoksussa turvatumpi elinkaari kuin isommilla festivaaleilla.
– Meillä on ohjelmallista kunnianhimoa ja emmekä ala kierrättää samoja artisteja vuodesta toiseen, kuten jossakin muualla tehdään.
Ankea Festivalilla kaikkein isoimpien nimien tavoittelusta luovuttiin, jotta budjettia riittäisi laajaan kattaukseen. Toive on, että jokainen kävijä olisi kiinnostunut vähintään 4–5 artistista.
Täysosumia napakympin ulkopuolelta
Sami Silvennoinen kertoo, että jopa artistien taustavoimat ovat ihmetelleet, miten Ankea Festivalin perustaminen on ollut taloudellisesti mahdollista ja millaista riskiä se on edellyttänyt.
– Kyseessä on kahden vakavaraisen yrityksen omarahoitteinen tapahtuma, joka ei huonosti mennessäänkään järkyttäisi kummankaan liiketoimintaa.
Tästä ei enää huhtikuun lopussa ollut pelkoa, sillä Silvennoisen mukaan festivaalin kävijätavoite oli täyttymässä. Jo nyt on päätetty, että Ankea järjestetään myös ensi vuonna.
Myös Aki Roukala suhtautuu luottavaisesti omiin tapahtumiinsa.
Useana vuonna loppuunmyydyn Festivaalin lippuja on hänen mukaansa ostettu aiempaa tiiviimmällä tahdilla, vaikka tapahtuma ei mainosta itseään käytännössä lainkaan.
– Kun muut tähtäävät napakymppiin, meille jää tilaa körötellä moottoritien sivulla olevaa vanhaa maantietä ikkuna auki ja fiilis katossa.
