Kartelliepäily on uusi tahra suomalaiseen marjabisnekseen, joka on jo vuosia ollut julkisuudessa kohujen ryvettämä.
On puhuttu siitä, miten lähinnä Thaimaasta poimijoiksi värvättyjä ihmisiä on pidetty kehnoissa oloissa ja huonoilla korvauksilla.
Käynnissä on kaksikin keskeneräistä rikostapausta, joista toisessa on jo ehditty jakaa vankeustuomiot – rikosnimikkeenä molemmissa on törkeä ihmiskauppa ja jutuissa asianomistajina yhteensä 140 poimijaa.
Nyt Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) löi pöytään uuden paljastuksen: alan keskeiset yhtiöt ovat kymmenen vuoden ajan pyörittäneet kartellia, jossa ne ovat sopineet hinnoista.
Näin KKV:n pääjohtaja Kirsi Leivo tiivisti pääasiat kartellista tiedotustilaisuudessa keskiviikkona:
KKV:n seuraamusvaatimus, yhteensä 9,4 miljoonan euron sakko, on raskasta sarjaa. Yrityskohtaisesti se on lähellä maksimia, jota KKV ylipäätään voi esittää, eli kymmentä prosenttia liikevaihdosta.
Kartelli on ollut hyvin moitittava, vakava ja pitkäkestoinen, KKV syyttää vuonna 2022 alkaneen tutkinnan päätteeksi. Se on vahingoittanut suoraan poimijoita ja heikentänyt kilpailua.
Asia ei ole vielä tällä kirkossa kuulutettu. Markkinaoikeus päättää aikanaan, tukeeko se KKV:n esitystä kartellista ja sakoista.
Yhtiöistä ruotsalainen marjajätti Polarica ja suomalainen Marja Bothnia Berries ovat ehtineet jo kiistää kartelliväitteet. Polarica ei perustele asiaa, mutta Marja Bothnia Berries kommentoi, ettei ole koskaan sopinut suoraan hinnoista ja että tietojenvaihto on ollut vähämerkityksistä.
Vahingonkorvauksien saaminen kartelleissa on kiven takana
Jos markkinaoikeus kallistuu KKV:n kannalle, keskiöön nousevat marjanpoimijat.
He ovat raskaimman työn tekijät, jotka ovat marjabisneksessä muutenkin ahtaimmalla. Jos todetaan, että marjan sisäänostohintoja todella on peukaloitu, valtion perimän sakon lisäksi poimijat voivat hakea vahingonkorvauksia tulonmenetyksistä.
Se on kaunis ajatus, joka voi olla vuosien työ ja jäädä silti pelkäksi sanahelinäksi.
Käytännössä korvausten saaminen on kovemman työn takana kuin sadan tai kenties tuhannenkaan marjaämpärillisen kerääminen suomalaisesta metsästä.
Poimijoiden pitäisi kyetä osoittamaan, paljonko vahinkoa he ovat kärsineet – eli miten ostohintojen mahdollinen alaspainaminen on tosiasiassa vaikuttanut heidän tuloihinsa.
Hintavaikutuksen lisäksi vaikuttaa määrävaikutus: jos hinta olisi ollut korkeampi, poimijoilla olisi voinut olla kannuste kerätä enemmän marjoja ja saada näin enemmän tuloja. Myös tämän konkretisoiminen summaksi on hankalaa.
Näyttövastuu kartellissa on uhrilla, ei syypäällä.
Toisinkin voisi olla: kartellitapauksissa voitaisiin arvioida vahinko-olettama eli arvio siitä, millaista vahinkoa kartellin uhri on kärsinyt. Jos yhtiö tahtoisi kiistää tämän, todistustaakka olisi sillä, ei uhrilla.
Nykysysteemi ei kuitenkaan tällaista mahdollisuutta tunne.
Tapaus on jo nyt merkittävä imagohaitta alalle
Marjakartelli menee suoraan Suomen suurimpien kartellitapausten joukkoon.
Luonteeltaan se vertautuu löyhästi 2000-luvun taitteen isoon kartelliin, jossa metsäyhtiöt painoivat raakapuun ostohintoja. Kummassakin on kyse luonnontuotteesta, joka on monen suomalaisen ulottuvilla ja jossa raaka-aineen hinnalla on keskeinen rooli.
On epäselvää, ovatko kuluttajat kärsineet marjakartellissa vahinkoa.
Jos marjaa saa metsästä halvemmalla, voisi ajatella että pakastemarjapussin hintakin halpenee – suoraan thaimaalaisen poimijan selkänahasta – mutta jos yhtiöiden muu tietojenvaihto pitää tukkuhinnat korkeina, vaikutus voi nollautua.
Mutta sanotaan se vielä kerran suoraan: vasta markkinaoikeus päättää, ovatko alan keskeiset yhtiöt todella syyllistyneet vilunkiin vai eivät.
Kyse on rajanvedosta: markkinaoikeus joutuu punnitsemaan, onko tietojenvaihto ollut sallittua vai kiellettyä. Yhtiöt vetoavat siihen, että kyse on yleisesti tiedossa olevasta läpinäkyvyydestä, KKV taas siihen että toiminta on vääristänyt markkinaa.
Alan maine kärsii kuitenkin jo tästäkin.
Marjatalous on periaatteessa iloinen asia, Suomen ylpeys ja jokaisenoikeus, jossa metsissä kasvaviin luonnonherkkuihin pääsevät yhtäläisesti kiinni tavalliset poimijat ja marjayritykset.
Jaettavaa pitäisi riittää kaikille, reilusti.
Uusi skandaali on taas yksi etappi polulla, joka ryvettää koko alaa. Myös niitä yrittäjiä, jotka ovat syyttömiä kohuihin.
Analyysin taustaksi on haastateltu Turun yliopiston taloustieteen professoria Janne Tukiaista, Hankenin ja Helsinki GSE:n professoria Ari Hyytistä ja Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen työelämäprofessoria Pekka Timosta. He kaikki ovat tutkineet suomalaisia kartelleja.
Taloustoimittaja Jarmo Olavi Koponen kertoo, mitä kaupan pakastealtaasta löytyvän marjapussin taustalla on KKV:n mukaan tapahtunut.
Katso myös: Ylen MOT seurasi marja-alan yrittäjää puolen vuoden ajan. Verimarjat-sarjassa kerrotaan Suomessa toimineiden thaimaalaisten poimijoiden arjesta.
Korjaus 27.5. kello 20.05: jutussa mainutut vastaajat muutettu asianomistajiksi.