”Ei kapitalismille!” Näin julistivat työväenpuolueen kärkipoliitikot Isossa-Britanniassa 1970-luvulla. Maassa oli käynnissä kiivas kampanjointi Euroopan unionia edeltävän Euroopan talousyhteisön jäsenyyttä vastaan. Vastustajat pitivät talousyhteisöä yhteensopimattomana sosialististen ihanteidensa kanssa.
Lopulta kansanäänestys kääntyi kuitenkin talousyhteisön jäsenyyden kannalle.
Toisin kävi Britannian Brexitissä 40 vuotta myöhemmin. Nyt eroa vaativat konservatiivit työväenpuolueen edustajien sijaan.
Ennen politiikkaan hakeuduttiin aatteen perässä.
Ison-Britannian vuosikymmeniä kestänyt kamppailu maan Eurooppa-suhteesta kertoo laajempaa tarinaa politiikan muutoksesta. Kylmän sodan aikana politiikka oli ideologista mittelöä. Kapitalismin ja sosialismin kaltaiset aatteet olivat väittelyn ytimessä. Politiikkaan hakeuduttiin aatteen perässä.
2010-luvun kansanäänestyksessä Britannian EU-erosta ääneen lausutut ideologiset julistukset korvautuivat intohimoisella kamppailulla siitä, kenellä oli oikeat faktat. Poliittisesta kiistelystä oli tullut väittelyä tiedosta. Maan EU-debatti kulminoitui lopulta siihen, oliko EU-eroa vaatineella kampanjalla oikea vai väärä tietopohja.
Juuri tästä Brexit muistetaan: keskustelusta politiikan faktoista ja totuudesta – ei ideologisista linjoista. Sitä harva enää muistaa, mitkä olivat lopulta eroamisdebatin eri leirien ideologiset kannat. Brittiministeri Michael Goven tokaisu siitä, että kansa on saanut tarpeekseen asiantuntijoista, on sen sijaan jäänyt elämään.
Poliittisesta kiistelystä on tullut väittelyä tiedosta.
Kylmän sodan jälkeistä politiikkaa on leimannut irtiotto ääneen lausutusta ideologisuudesta ja pyrkimys esittää omat poliittiset mieltymykset tietopohjaisina päätelminä.
Maahanmuuttovastaiset poliitikot vetoavat tilastoihin, sotilaalliseen turvallisuuteen keskittyvät poliitikot asiantuntijatietoon ja ihmisoikeuksia edistävät poliitikot kansainväliseen oikeuteen. Suomen talouspoliittinen keskustelukin typistyy väittelyksi valtiovarainministeriön tietopohjan uskottavuudesta.
Poliittisia valintoja oikeutetaan enää harvoin sanomalla, että edustamamme kanta on moraalisesti oikein. Sen sijaan kannan tueksi etsitään tutkimustieto, joka osoittaa kannan olevan tiedollisesti oikein. Tieteestä on tullut niin vahva moraalinen auktoriteetti, että siihen vedotaan toistuvasti parlamenttikeskusteluissa eri puolilla maailmaa.
Tosiasiassa tiede ja politiikka kietoutuvat silti aina voimakkaasti yhteen. Ne eivät ole erillisiä saarekkeita, kuten Harvardin yliopiston professori Sheila Jasanoff muistuttaa. Tieteelliset faktat eivät synny tyhjiössä. Ne muovautuvat vallitsevien instituutioiden, kulttuureiden ja valtasuhteiden puristuksessa.
Mutta kun ideologioita ei lausuta ääneen, ihmisten on yhä vaikeampi hahmottaa politiikan syvävirtauksia. Poliittisesta keskustelusta tulee arvuuttelua, onko poliittinen vastustaja mahdollisesti kommunisti tai fasisti – eikä kukaan sano sitä suoraan.
Poliittisia valintoja oikeutetaan enää harvoin sanomalla, että edustamamme kanta on moraalisesti oikein.
Samaan aikaan asetelma ruokkii myös tutkijoiden politisointia. Kun politiikka on väittelyä siitä, kenellä on vahvin tietopohja, vastapuolen hyödyntämä tutkimus leimataan helposti poliittisesti värittyneeksi.
Siinä missä kylmän sodan aikana poliittinen itseymmärrys nojasi avoimen ideologiseen sitoutumiseen, yhä useammat poliitikot kertovat nykyään olevansa kokonaan vapaita ideologiasta. Ideologioista puhdistettu politiikka kuulostaa käsitekikkailulta, mutta moni pitää sitä tavoiteltavana asiantilana.
Vaikka tutkimuksen hyödyntäminen päätöksenteossa on sinänsä toivottavaa, toivoisin politiikkaan enemmän keskustelua siitä, mikä on moraalisesti oikein.
Tutkimus ei tarjoa vastausta politiikan ydinkysymykseen siitä, mikä on oikeudenmukaista ja yhteiskunnallisesti merkityksellistä. Sen määrittämiseen tarvitaan kykyä ajatella poliittisesti – mutta juuri sitä poliitikot näyttävät nyt karttavan ja hakevat oikeutusta näkemyksilleen tieteen auktoriteetista.
Johanna Vuorelma
Kirjoittaja on Tampereen yliopistossa työskentelevä politiikan tutkija, joka ei ole vapaa ideologioista.
Viikonlopun jälkeen kolumnit jäävät kesätauolle ja palaavat taas 11.7.