Jos Vuosaari olisi itsenäinen kunta, se olisi Suomen 30 suurimman kunnan joukossa: suunnilleen samoilla sijoilla kuin Tuusula tai Kirkkonummi.
Viime vuoden lopussa Vuosaaressa asui 40 014 asukasta. Määrä on viisinkertaistunut vuodesta 1966, jolloin Vuosaaresta tuli osa Helsinkiä. Vauhti on ollut hurja, sillä samassa ajassa Helsingin asukasluku on 1,4-kertaistunut.
Nykyinen Vuosaari on monin paikoin tiiviisti rakennettu ja monikulttuurinen jättiläiskaupunginosa. Toisaalta sen 17 neliökilometrin alalle mahtuu pitkät pätkät merenrantaa, metsää ja suojeltuja luontoalueita.
Tasapainoilu herkän luonnon ja kasvavan kaupungin keskellä on koko Helsingin avainkysymyksiä. Erityisen hyvin tämä näkyy nyt 60 vuotta täyttävässä Vuosaaressa.
Kysyimme entisiltä ja nykyisiltä vuosaarelaisilta, millaisia ajatuksia kaupunginosan jatkuva kasvu heissä herättää.
Silta toi Vuosaaren lähemmäs kaupunkia
Kari Hoffrén muistaa hyvin, kuinka Vuosaaren siltaa rakennettiin. Hän oli 23-vuotias, töissä Tesvisiossa kameramiehenä.
Hoffrén asui Puotilassa, Vuosaaren vastarannalla, ja haistoi historiallisen muutoksen hyvissä ajoin. Hoffrén dokumentoi Vuosaaren sillan rakentamista kamerallaan.
Sillan valmistuminen oli käänteentekevä muutos, joka liitti uuden kaupunginosan konkreettisesti osaksi Helsinkiä. Samalla myös matka-aika kaupunkiin puolittui – hieman samaan tapaan kuin tänä keväänä avatun Kruunusillat-yhteyden ja Laajasalon kohdalla.
Samalla alkoi kaupunginosan tiivis rakentaminen, kun Keski-Vuosaaren kerros- ja rivitalovaltaiset asuinalueet alkoivat rakentua.
Vielä nopeampi kasvu alkoi 1990-luvulla Meri-Rastilan ja Kallahden asuinalueiden rakentamisen myötä. Lisää tuli 2000-luvun alusta lähtien, kun Aurinkolahti alkoi muuttua tiiviiksi asuinalueeksi.
Nämä keskeiset kasvukohdat näkyvät selvästi alueen asukasluvun kehitystä kuvaavassa grafiikassa:
Kari Hoffrén asui Vuosaaressa parinkymmenen vuoden ajan 1970–80-luvuilla. Nykyisin Tuusulassa asuva mies on edelleen aktiivinen kirjoittaja Vuosaaren historia -Facebook-ryhmässä, mutta alueen nykyinen tila vetää miehen surulliseksi.
– Tulee paha mieli, kun menee käymään vanhoilla kulmilla. Se on ahdettu niin täyteen. Liika on liikaa.
Kasvu ja tiivis rakentaminen huolettavat
Kari Hoffrén ei ole ajatuksineen yksin. Nopea kasvu, tiivis ja korkea rakentaminen sekä luonnon tuhoaminen rakentamisen tieltä nousivat tuoreessa asukaskyselyssä kärkisijoille tulevaisuuden uhkakuvista puhuttaessa.
Vuosaari-toimikunnan kokoaman Vuosaari-visio 2035 -raportin kyselyyn saatiin lähes 1 600 vastausta.
Toimikunnan puheenjohtaja Eero Hildén pitää kyselyn vastauksia odotetunlaisina.
– Luonto ja meri nousivat kirkkaasti tärkeimmiksi asioiksi, ja rakentamiseen ja kaavoitukseen liittyvät asiat koettiin suurimpana uhkana.
Tulevia rakennussuunnitelmia Vuosaaressa riittää, tosin juuri nyt rakennusalan heikko suhdanne hidastaa niiden etenemistä.
Esimerkiksi Keski-Vuosaaressa on suunnitteilla täydennysrakentamista kerrostalojen suurien piha-alueiden keskelle. Alueen vanha ostoskeskus aiotaan purkaa uusien rakennusten tieltä.
Vuosaaren länsipuolella Rastilassa on puolestaan vireillä rakennusprojekti, jonka Hildén arvelee herättävän vielä voimakasta vastustusta. Helsingin kaupunki kaavailee Ramsinniementien ja hotelli Rantapuiston väliselle alueelle kuutta kerrostaloa.
– Siinä on arvokasta metsäaluetta ja pieni noro. Puut aiotaan vetää matalaksi ja kalliot räjäyttää rakentamisen tieltä. Suunnitelma tuntuu ihan kohtuuttomalta.
”Meri-Rastila on postmodernismin helmi”
Jossain tulevaisuudessa häämöttää myös Meri-Rastilaan vuosikausien ajan suunniteltu laaja täydennysrakentamissuunnitelma. Se on tarkoitus toteuttaa purkamalla kymmeniä nykyisiä kiinteistöjä ja rakentamalla tilalle uutta aiempaa tiiviimmin.
Arkkitehdit Ella Kaira ja Matti Jänkälä tutustuivat alueen tilanteeseen tehdessään taide- ja tutkimushanketta nimeltä Muistojen Meri-Rastila vuosina 2024–2026.
Kokonaisuuteen liittyy näyttely sekä tänä keväänä julkaistu kirja. Kolmikymppiset arkkitehdit näkevät Meri-Rastilan merkittävänä osana suomalaisen postmodernin arkkitehtuurin historiaa.
– Se on todella yhtenäinen, eheänä kokonaisuutena säilynyt alue. Harva naapurusto Suomessa muodostaa näin yhtenevän kokonaisuuden tuollaista ysäriarkkitehtuuria, Jänkälä sanoo.
Kaksikko toivookin, että nykyinen koronan ja sotien seurauksena tullut heikko taloussuhdanne ja rakentamisen pysähtyneisyys pakottaisivat myös Helsingin kaupungin harkitsemaan uudestaan laajan purkamisen mielekkyyttä.
– Nyt olisi hyvä hetki kyseenalaistaa sitä kokonaisuutta ja ehkä ennemmin vain korjata olemassa olevaa. Ei ole yhtään selvää, kuka niihin uusiin taloihin edes muuttaisi ja kuka niitä rakennuksia toteuttaisi.