Kirjastojen viime vuoden lainausmäärät ovat olleet ennätyksellisiä. Lastenkirjallisuudessa tehtiin lainausennätys jo neljäntenä peräkkäisenä vuonna.
Kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanaston mukaan lastenkirjoja lainattiin viime vuonna yli 40 miljoonaa kertaa.
Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Kaisa Laaksonen arvelee, että ennätyksiin siivittää se, että laadukasta lastenkirjojen tarjontaa on runsaasti.
– Meillä on valtavan hienoja lasten- ja nuortenkirjoja Suomessa. Monenikäisille lapsille on tarjolla erilaisia kirjoja, Laaksonen sanoo.
Instituutin tilastoista selviää, että myös lastenkirjojen julkaisujen määrä oli viime vuonna lähes ennätyksellinen.
Lainaamisen suosioon liittyy kirjojen hinta, joka on noussut yleisten kustannusten kohoamisen takia, mutta myös verotussyistä. Viime vuoden alusta kirjojen arvonlisävero nousi 10:stä prosentista 14:ään, josta se laski vuoden alussa 13,5 prosenttiin.
Klassikot edelleen suosittuja
Lainausten ennätystrendi näkyy myös Porissa. Viime vuonna lasten kaunokirjallisuutta lainattiin yli 624 000 kertaa. Se on lähes 38 000 kirjaa enemmän kuin esimerkiksi vuonna 2023.
Turussa viime vuonna lasten kaunokirjallisuutta lainattiin 1 267 305 kertaa. Se on 175 400 kirjaa enemmän kuin vuonna 2023.
Lasten tietokirjojen lainamäärä on noussut Porissa vuodesta 2023 yli 8 000:lla.
Porin pääkirjaston lasten ja nuorten palveluiden vastaavan kirjastonhoitajan Salla Wahlmanin mukaan kirjasto haluaa tarjota kaikille kävijöille turvallisen paikan, josta saa myös tietoa kirjoista.
– Hieno henkilökuntamme on laajasti kiinnostunut lastenkirjallisuudesta.
Lastenklassikot, kuten Mauri Kunnaksen, Sinikka ja Tiina Nopolan ja Timo Parvelan kirjat, innostavat edelleen uusia sukupolvia.
Nykysuosikki on esimerkiksi tanskalaisen Thomas Brunstrømin humoristinen kuvakirjasarja Sallin isä.
Myös Wahlman kiittelee sitä, että nykyisessä lastenkirjallisuudessa näkyy perheiden moninaisuus. Ihmiset ovat yksilöllisiä, ja heidän taustansa ja identiteettinsä ovat erilaisia.
Myös perheiden vähävaraisuus voi näkyä lastenkirjallisuudessa.
– Esimerkiksi Maria Viljan Ilmapallokivi kertoo vähävaraisesta perheestä, jolla ei ollut mahdollisuutta ostaa vappuilmapalloa. Se kosketti, Wahlman kertoo.