Montrealia ei mielletä NHL:n kestomenestyjiin, eikä pitäisikään mieltää, mutta tasaisin väliajoin jääkiekkomaailman suurin ja kaunein yllättää.
Canadiens nimittäin eteni aikaisin tiistaiaamuna konferenssifinaaliin. Se kaatoi pudotuspelien toisen kierroksen seitsemännessä ottelussa vierasjäällä Buffalon jatkoerässä lukemin 3–2.
17 edellisen kauden aikana tämä oli Montrealille jo neljäs välieräpaikka NHL:n pudotuspeleissä. Keväällä 2010 se hävisi konferenssin finaaleissa Philadelphialle ja neljä vuotta myöhemmin Rangersille. Koronakauden pudotuspeleissä (2021) se voitti välierissä Vegasin, mutta taipui finaalissa Tampalle.
Montrealin sankariksi nousi ensimmäisen kierroksen tapaan laitahyökkääjä Alex Newhook, joka iski kiekon ohi Ukko-Pekka Luukkosen. Sama mies ratkaisi avauskierroksen seiskapelin Tampaa vastaan.
Kun puhutaan Montrealin tarinasta kuluvana keväänä, juuri kärjen takaa löytyy yllättäviä ja tärkeitä onnistujia. Newhookin ohella voittomaalin ovat nimiinsä saaneet muun muassa syvyyspelaajat Jake Evans, Alexandre Texier sekä Zach Bolduc.
– Nuoret pelaavat elämänsä jääkiekkoa siellä ja se on aika kova juttu, Ylen jääkiekkoasiantuntija Ismo Lehkonen näkee.
– Martin St. Louisin johtama valmennustiimi on tehnyt hyvää työtä ja roolitukset ovat osuneet kohdilleen. Tuo joukkue tekee paljon virheitä, mutta St. Louis elää niiden kanssa. Kaikkea saa yrittää, kunhan puolustaa kovaa, Lehkonen jatkaa.
Canadiensin paras pelaaja löytyy silti maalinsuulta. Tšekkisensaatio Jakub Dobes, 24, oli tiistainakin joukkueensa paras ja tärkein pelaaja. Kansan suosikiksi noussut Dobes on kaupungin kovin maalivahtisankari sitten itsensä Carey Pricen.
– Hän on nyt jumalasta seuraava Montrealissa, oikein ylijumala, Lehkonen naurahtaa intohimoisesti jääkiekkoon suhtautuviin kannattajiin viitaten.
Keula vuotaa
Makeasta voitosta huolimatta juhlat rajan pohjoispuolella loppuvat lyhyeen, sillä konferenssifinaalisarja tappioitta toistaiseksi idässä porskuttanutta Carolinaa vastaan alkaa jo perjantaiaamuna.
Tilanne on Montrealille nopeajalkaista Carolinaa vastaan kahden seitsemään peliin venyneen ottelusarjan jälkeen vaikea.
Erityisen vaikea se on Lehkosen mukaan, koska Montrealin kärkipelaajat alkaen Nick Suzukista ovat olleet aivan yössä läpi kevään.
– Karmeaa jääkiekkoa, paitsi ylivoimalla, Lehkonen huomauttaa.
Lehkosen näkemykseen on helppo yhtyä, sillä ykkösketjun Suzukin, Cole Caufieldin ja Juraj Slafkovskyn yhteenlaskettu tehotilaston lukema on pakkasella kaksikymmentä osumaa. Tasaviisikoin ensin mainittu on tehnyt viisi tehopistettä, viimeksi mainitut yhden mieheen.
Maaliodottamien tai vaarallisten maalipaikkojen suhdeluvuissa trio operoi noin 40 prosentin pinnassa.
– Siellä tulee aivan poskettomia virheitä ja he ottavat maalipaikkoja koko ajan omiin. Kahteen ottelusarjaan ei viidellä viittä vastaan toiseen päähän mitään aikaiseksi. Kuka olisi uskonut, että Jake Evans on tuon joukkueen paras sentteri, Lehkonen paaluttaa.
– Toki vastustaja oli varmasti tehnyt kotiläksynsä hyvin, mitä heidän pelaamiseensa tulee. Läpi oli selkeästi käyty kaikki maneerit ja se, miten ja mihin kenellekin paikkoja yritetään pelata ja miten he vaikka suorahyökkäyksissä toimivat.
Joukkueenakin Montreal on vuotanut pudotuspeleissä pahemmin kuin mikään toinen yhdistelmä. Canadiens on antanut viidellä viittä vastaan kaikista joukkueista eniten vaarallisia maalipaikkoja.
”Mahdoton nähdä minkäänlaisia mahdollisuuksia”
Konferenssifinaalisarja yhtä kaikki alkaa perjantaina tilanteesta 0–0. Vaikka tuntuma- ja lepoetukeskustelu on jääkiekon pudotuspelimaailman ikuisuusaihe, missä etua voi ajatella toisinaan syntyvän kummasta tahansa, tässä tapauksessa Lehkonen ei pelituntumaedulle juuri painoarvoa anna.
Carolina aloittaa ottelusarjan kotikentällään.
– On mahdoton nähdä Montrealilla mitään mahdollisuuksia. Olisi eri asia, jos olisivat voittaneet aiemmat sarjansa nopeasti, mutta he ovat pelanneet jo neljätoista ottelua.
– Onhan tämä Carolinalle täydellinen tilanne. Nopeaa jääkiekkoa pelaava joukkue ajaa ensimmäisestä vaihdosta alkaen joka kerta päin. Carolina haistaa veren ja tunnistaa tilanteen.
Esimerkiksi Suzuki on pelannut enemmän minuutteja pudotuspeleissä kuin kukaan toinen hyökkääjä, eikä kahden raa'an ottelusarjan väliin jää kuin pari välipäivää, joista niistäkin toinen menee matkustamiseen.
– Nytkin hän joutui pelaamaan joka toista vaihtoa, ei saamari, Lehkonen huokaa Suzukin seiskapelin 29 minuutin jääaikaan viitaten.
Tilanne on Montrealille akuutti, koska Carolina on itäisen konferenssin parhaiten puolustava joukkue. Carolina on antanut toiselle kierrokselle edenneistä joukkueista selkeästi vähiten maalipaikkoja ykkössektorista ja päästänyt vain 1,11 maalia pelaamaansa tuntia kohden.
Tosin parhaimmillaan ei Sebastian Ahon johtama Carolinan ykkösketjukaan ole vielä ollut.
– En löydä ajatusta, miten Montreal saisi Carolinan puolustuspelisapluunaa vastaan edes kahta maalipaikkaa per erä. Kyllä Ahon ketjun pitäisi kyetä Suzukin ketju tuhoamaan.
Yhdeksi ratkaisuksi Montrealille Lehkonen ehdottaa Oliver Kapasen palauttamista suurempaan rooliin.
Loistavan 22 maalin tulokaskauden pelannut kuopiolainen menetti valmennuksen luottamuksen avauskierroksella ja palasi kokoonpanoon pitkältä tauolta vasta menneen yön seiskapeliin, missä sai vain viisi minuuttia jääaikaa.
– Kapasen palauttamisesta suurempaan rooliin ei pitäisi nyt edes keskustella. Keskikaistalle on pakko saada tuoreutta pitkien sarjojen jälkeen, ja hän jalkavana ja luotettavana kaverina pystyy sitä tuomaan. On varmaa, ettei hän siellä ainakaan heikoin lenkki olisi.