Kouvolalainen Eila Hukkanen, 108, on Suomen vanhin ihminen.
– Se on ikävää. Olen niin vanha, että kohta lähden, Hukkanen toteaa.
Hän on nauttinut elämästä. Esimerkiksi matkustelu on ollut tärkeää.
– Se avartaa näkemyksiä.
Talvisota heitti parikymppisen Eila Hukkasen uudenlaiseen arkeen. Sota tuli lähelle ja koti sekä työ tehtaan toimistossa piti jättää taakse. Hän liittyi Lottiin, teki ruokaa ja hoiti haavoittuneita.
Eila Hukkanen on ainoa vuonna 1917 syntynyt 108-vuotias Suomessa. Tilastokeskuksen huhtikuun ennakkotietojen mukaan vuotta nuorempia eli 1918 syntyneitä on kaksi.
Hieman nuorempia on enemmän, sillä satavuotiaita tai vanhempia ihmisiä oli huhtikuussa yhteensä 1 312.
Hyvässä elämässä on kukkia ja vapautta
Tyttären Irja Laitisen mukaan hänen äitinsä on käytännössä aina tyytyväinen. Välillä se melkein on ongelma, sillä hän ei helposti pyydä apua.
Kun pukeutuminen tai vaatteiden viikkaaminen vaikeutui vanhempana, Hukkanen keksi tyttärensä mukaan aina jonkin kikan helpottamaan arkea.
– Luulen, että siinä on se salaisuus, miksi hän kävelee vielä. Hän on sitkeä yrittämään, Laitinen sanoo.
Äitinä Hukkanen on ollut hyvin salliva. Hän ei juuri kieltänyt lapsiaan kuten eivät hänen vanhempansakaan häntä.
Hukkasen toinen tytär Kaija Salminen sanoo äitinsä olevan vaatimaton ja sopuisa ihminen. Hän ei osallistu riitoihin tai arvostele muiden tekemisiä.
Hukkanen itse sanoo samaa. Hän ei halua neuvoa muita, vaan elää omaa elämäänsä.
– Vapautta pitää olla, hän sanoo.
Hänellä on runsaasti sydämen sivistystä.
Tytär Kaija Salminen
Lapsia syntyi neljässä vuodessa neljä ja Hukkanen ompeli vaatteet niin itselleen kuin lapsille. Miehensä kuoltua nuorena, Hukkanen meni takaisin työelämään ja aloitti työt Kymen Lääninhallituksessa.
– Äidillä ei ole akateemisia oppiarvoja, mutta sen sijaan hänellä on runsaasti sydämen sivistystä, Salminen sanoo.
Lapsuus ja nuoruus oli kultaista aikaa
Hukkanen nostaa omasta elämästään erityisesti esiin lapsuuden ja nuoruuden Ensossa. Enso eli Svetogorsk on kaupunki Venäjällä alle kymmenen kilometrin päässä Imatralta.
Enson tori oli Eila Hukkasen lapsuudessa vilkas, vaikka hän sanookin tuon ajan Ensoa kasvavaksi kyläpahaseksi. Tuolloin Enso kuului vielä Suomeen.
Hukkanen oli kesätöissä uimavalvojana ja eri tehtävissä isänsä työpaikalla Enso-Gutzeitilla.
Töitä oli tehtävä. Jos palkkatyötä ei ollut, niin sitten piti hoitaa kasvimaata tai istuttaa perunoita. Hukkanen opiskeli ylioppilaaksi asti, sillä siihen kannustettiin kotona.
– Tykkäsin kyllä koulunkäynnistäkin, mutta en mistään pingotuksesta. Kaverit olivat kivoja.
Kuolevan sotilaan saattomatka kotiin oli raskas
Talvisota alkoi marraskuussa 1939. Hukkanen oli tuolloin 21-vuotias ja töissä Enso-Gutzeitilla tilasto-osastolla. Hän liittyi sodan sytyttyä Lotta Svärd -järjestöön.
Tällä hetkellä Hukkanen on erityisen tyytyväinen siihen, ettei ole kipuja. Lääkitystäkin hänellä on vain yhden verenpainelääkkeen verran.
Nykyään on helpompi olla vanha kuin hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan.
– Eihän silloin esimerkiksi ollut mitään eläkemaksuja. Nyt on sen verran, että tulee toimeen. Ei kenenkään tarvitse nähdä nälkää.
Korjaus 25.5.2026 klo 6.00 Eila Hukkanen ei ole ainoa 108-vuotias, vaain ainoa vuonna 1917 syntynyt 108-vuotias.