Paul Austerin suosikkivillapaidat ja karvavuorellinen nahkatakki ovat yhä ahkerassa käytössä. Siri Hustvedt, 71, pukee ne ylleen kotioloissa, sillä tutut vaatteet tuovat lohtua. Niissä on hänen puolisonsa tuoksu, vaikka tunnetun kirjailijan kuolemasta on kulunut jo kaksi vuotta.
– Aion käyttää vaatteita niin kauan, kunnes ne hajoavat. Onneksi ymmärsin säästää muutamia niistä, sillä heti Paulin kuoleman jälkeen minut valtasi siivousvimma. Yritin jotenkin siten hyväksyä kuoleman.
Kaappien tyhjennys ei kuitenkaan auttanut musertavaan suruun. 43 vuoden yhteiseloa ei voinut sulloa jätesäkkeihin. Niinpä kirjailija ryhtyi kirjoittamaan.
Syntyi Haamutarinoita (Otava, suom. Cristina Sandu), joka on Hustvedtin omakohtainen muistelmateos kirjailijapariskunnan yhteiselosta. Mukana on päiväkirjamaisia merkintöjä, kirjeitä ja sähköpostiviestejä.
Hustvedt aloitti kirjoittamisen kaksi viikkoa miehensä kuoleman jälkeen. Hän myöntää, että puolitoista vuotta kestänyt kirjoitusprosessi oli myös terapeuttinen.
– Se auttoi tyhjyyden tunteeseen, joka valtasi minut Paulin kuoleman jälkeen. Lisäksi uskon, että kirja voi tuoda lohtua myös lukijoille. Kuolema, ja etenkin syöpä, koskettaa monia.
Hustvedt on parhaillaan Euroopan-kiertueella markkinoimassa kirjaansa. Hän aloitti kuukauden kestävän matkansa Helsingistä.
Norjalaistaustainen Hustvedt on erityisen suosittu Pohjoismaissa. Hän aloitti kirjailijanuransa jo 1990-luvulla, mutta varsinainen läpimurto tapahtui 2000-luvun alussa, kun romaani Kaikki mitä rakastin (Otava 2007, Kristiina Rikman) julkaistiin. Viimeistään tuolloin Hustvedt nousi kuuluisan puolisonsa varjosta arvostetuksi ja lukijoiden rakastamaksi kirjailijaksi.
Hustvedtin tuotantoa on suomennettu runsaasti. Kotimaassaan Yhdysvalloissa hänet tunnetaan myös tutkijana sekä taidekriitikkona.
Siri Hustvedt kertoo videolla, miltä tuntuu, kun toinen on poissa.
Ystävyys Sauli Niinistön kanssa merkitsi paljon
Haamutarinoita on ennen kaikkea rakkaustarina. Se kertoo Hustvedtin ja Austerin pitkästä liitosta.
Kun pariskunta tapasi ensimmäisen kerran vuonna 1981, Hustvedt vasta haaveili kirjailijanurasta. Hän oli hiljattain muuttanut Minnesotasta New Yorkiin ja nautti kaupungin kulttuurielämästä.
Eräänä helmikuisena iltana Hustvedt näki runoillassa komean miehen.
Hustvedt kuvaa kirjassaan, miten kokemus sähköisti hänet. Ystävä tunsi sattumalta miehen ja Hustvedt vaati häntä esittelemään heidät toisilleen. Siitä alkoi yksi aikakautemme tunnetetuimmista kirjailijaliitoista.
Auster oli saanut jo mainetta runoilijana. Hänen varsinainen läpimurtonsa tapahtui kuitenkin vasta 1980-luvun puolivälissä julkaistulla New York -trilogialla. Sitä pidettiin postmodernina merkkiteoksena, joka kuului jokaisen kirjallisuuden ystävän lukemistoon.
Sittemmin Auster kirjoitti kymmeniä romaaneja ja elokuvakäsikirjoituksia. Hänen teoksiaan on suomennettu paljon, ja Auster kävi myös Suomessa useamman kerran.
Eräällä vierailullaan amerikkalaiskirjailija tapasi presidentti Sauli Niinistön. Tapaaminen merkitsi Hustvedtin mukaan Austerille paljon.
– Hän oli hyvin otettu siitä. Lisäksi nuo kaksi tulivat toimeen keskenään erinomaisesti.
Presidentti Niinistö ja Jenni Haukio vierailivat kirjailijapariskunnan luona New Yorkissa, kun Auster oli jo hyvin sairas.
– Paul oli iloinen, kun sai tavata tärkeät ystävänsä vielä ennen kuolemaansa.
Murhenäytelmä synkensi elämän
Haamutarinoita kuvaa musertavan surun aiheuttamia tuntemuksia, niin psyykkisiä kuin fyysisiäkin.
Heti Austerin kuoleman jälkeen Hustvedt kadotti ajan tajun. Hän muisti hetkeksi, mikä päivä tai kuukausi on meneillään, mutta unohti asian saman tien. Hän tunsi kehossaan kaikenlaisia kipuja, joita epäili syöväksi.
Paul Austerilla diagnosoitiin keuhkosyöpä vuonna 2023, vain noin vuosi ennen kuolemaa. Hustvedt kuvaa kirjassaan seikkaperäisesti taistelua syöpää vastaan – ja myös hetken, jolloin taistelu on hävitty. Auster kuoli kotonaan Brooklynissa perheensä ja kirjojen ympäröimänä.
Hustvedt kertoo tapahtumat ja ajatuksensa rehellisesti. Hän ei kaunistele asioita. Syöpähoidot ja kuolema ovat samanlaisia kaikille, kuuluisalle kirjailijallekin.
– Muistelmia kirjoittaessa on kerrottava ehdoton totuus.
Siksi Hustvedt avaa kirjassaan myös perheen tragediaa, jota he eivät koskaan aiemmin kommentoineet julkisuudessa.
Tapaus liittyy Austerin poikaan Danieliin, jonka hän sai ensimmäisen vaimonsa, kirjailija Lydia Davisin, kanssa.
Daniel sortui huumeisiin jo nuorena ja tempoili koko elämänsä riippuvuuden kanssa. Vuonna 2021 Danielin alle vuoden ikäinen tytär Ruby menehtyi. Kuolinsyytutkimuksessa hänestä löytyi heroiinia ja fentanyylia. On epäselvää, miten huumeet olivat päätyneet lapsen kehoon.
Danielia syytettiin lapsen heitteillejätöstä ja kuolemantuottamuksesta. Hän joutui vankilaan, mutta pääsi pois takuita vastaan. Muutama tunti vapautumisensa jälkeen Daniel kuoli heroiinin yliannostukseen.
Hustvedt sanoo, ettei kirjaa olisi voinut kirjoittaa ilman tätä tragediaa.
– Nämä tapahtumat olivat pelkkää kauhua. Danielin ja Rubyn tragedia vaikutti elämäämme paljon. Se on osa tarinaamme. Turha teeskennellä muuta.
Enää ei ole Siriä ja Paulia
Hustvedtin muistelmateos paljastaa, millaista newyorkilaisen kirjailijapariskunnan arki oli. Millaisista boksereista Auster piti, miten kirjailija Don DeLillo oli kuin kuka tahansa perhetuttu, samoin kuin Salman Rushdie, joka vieraili sairaalassa tervehtimässä ystäväänsä.
Kirjassa kerrotaan myös, että pariskunnan yhteinen tytär oli jo lapsena huippulahjakas laulaja. Nykyään Sophie Auster on tunnustettu laulaja-lauluntekijä, joka tunnetaan etenkin indiemusiikkipiireissä. Hän on myös näytellyt muutamissa elokuvissa.
Kirja kertoo todellisista tapahtumista ja ajatuksista – miksi sitten teoksen nimeksi tuli Haamutarinoita?
– Ennen kuolemaansa Paul sanoi minulle usein: ”Haluan olla kummitus.” Hän halusi tulla takaisin katsomaan, mitä tyttäremme puuhailee, miten lapsenlapsemme Miles kasvaa ja sujuuko kirjoittamiseni.
Nyt kun Haamutarinoita on valmis, Hustvedt aikoo palata fiktion pariin.
Kun Auster sairastui, Hustvedtilla oli työn alla romaani, jossa oli vahva yhteiskunnallinen näkökulma. Hän ei kuitenkaan aio jatkaa romaanin kirjoittamista, vaan aloittaa sen uudelleen alusta.
Yhdysvaltojen poliittinen ilmapiiri on muuttunut niin paljon, että muutaman vuoden takaiset kirjoitukset tuntuvat liian valoisilta ja hyväuskoisilta. Suurin syy tulevan romaanin uudelleen kirjoittamiseen löytyy kuitenkin Hustvedtista itsestään.
– Olen nykyään eri ihminen. Enää ei ole Siriä ja Paulia. On vain Siri.