Pyry Rädyllä oli salaisuus, jota hän ei paljastanut perheelleen eikä työkavereille.
Puolentoista vuoden ajan hän eli kaksoiselämää: teki töitä sous chefinä kahden Michelin-tähden ravintolassa ja kävi salaa laulutunneilla ja teatterikursseilla.
Huippukokki halusi näyttelijäksi.
Michelin-tähdet ovat ravintola-alan Oscareita. Moni niistä haaveilee, harva niitä saa.
Pyry Räty, 28, kuuluu siihen pieneen joukkoon, joka on ollut mukana tavoittelemassa tähtiä ja onnistunut siinä.
Hän aloitti helsinkiläisessä ravintola Palacessa keittiöapulaisena 19-vuotiaana ja eteni kahdessa vuodessa pääruoista vastaavaksi vuoromestariksi, sous chefiksi. Palace sai tuona aikana ensin yhden ja sitten toisen Michelin-tähden.
Myös Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta on legendaarisen vaikea saada opiskelupaikkaa. Valtaosa näyttelijäksi haluavista käy pääsykokeissa vuosia ennen kuin ovet aukeavat. Suurimmalle osalle ne pysyvät kiinni.
Räty vakuutti valitsijaraadin kuitenkin heti ensimmäisellä yrittämällä ja pääsi kouluun 2023.
Sitten alkoi huijarisyndrooma: tuore opiskelija odotti, milloin professorit huomaavat, että kouluun on otettu vahingossa väärä mies.
– Ei minulla kuitenkaan niin vahvaa teatteritaustaa ole. Kuvittelin, että tähän tarvitaan verenperintö tai todella aktiivinen harrastuneisuus, Räty sanoo.
Rädyllä oli kuitenkin sinnikkyyttä ja isotäti Leena.
Isotäti johdatti keittiöön ja teatteriin
Räty vietti lapsuutensa Pohjois-Karjalan maalaismaisemissa. Yksinhuoltajaäiti opiskeli, kävi töissä ja kasvatti kahta poikaa.
Pyry laittoi perheelle ruokaa jo ala-asteikäisenä. Hän piti siitä, että pystyi tuottamaan muille iloa.
Tuleva Michelin-kokki teki kotikeittiössä kokeiluja vaihtelevalla menestyksellä. Perhe kannusti, mutta hän itse suhtautui annoksiin kriittisesti.
– Esittelin aina ruoat ja kerroin samalla virheet, jotka ruokaa tehdessä oli sattunut. Olin harvoin tyytyväinen lopputulokseen, hän nauraa.
Lapsuuteen kuului myös lehtikuvaajana työskentelevä isotäti Leena. Hän oli taiteiden rakastaja ja suuri kulinaristi, joka vei veljeksiä ravintoloihin syömään, Savonlinnan oopperajuhlille ja teattereihin eri puolille Suomea.
– Istuin penkissä ja ajattelin, että voiko tällaista edes olla kuin teatteri. Miten nuo ihmiset pystyvät tuolla tavalla loistamaan, Räty muistelee.
Ala-asteella Räty kävi teatterikerhossa. Näyttelijäunelmat kuitenkin haihtuivat, kun mopot alkoivat kiinnostaa. Mutta ajatus jäi kytemään vuosiksi.
Tie Michelin-tähtiin alkoi Provinssirockista
Matka keittiömaailman huipulle alkoi nuorena. Räty opiskeli vielä kokiksi Pohjois-Karjalan ammattiopistossa Joensuussa, kun hän lähti Provinssirockiin.
Siellä hän näki ruokakojua pitävän kokki Hans Välimäen. 18-vuotias Räty marssi Välimäen puheille, kysyi töitä, ja pääsi tämän kiertävään pastaravintolaan apupojaksi.
Rädyn ura kohti Palacea eteni yhden huippukokin luota toiselle. Räty halusi töihin Tomi Björkin ravintolaan Australiaan.
– Hans soitti Björkille, löi minulle luurin kouraan ja sanoi, että kysy töitä siltä. Kuukauden päästä muutin Australiaan.
Kun Australian viisumi umpeutui, Räty palasi Suomeen ja haki Palaceen, jota tuolloin vielä johtivat yhdessä keittiömestari Eero Vottonen ja Hans Välimäki.
Rohkeus Provinssirockissa oli maksanut itsensä moninkertaisesti takaisin.
Ensimmäisen tähden jälkeen sai tehdä formulat
Palacessa oli heti selvää, että ravintola tavoittelee, ei vain yhtä, vaan kahta Michelin-tähteä.
Se oli työyhteisön ”ajava voima”. Tähtäin oli tulla kansainvälisen tason huippuravintolaksi.
– Me halusimme, että vieraat lähtevät meiltä tyytyväisinä, että he saavat rahoilleen vastinetta ja kokemuksen, josta he voivat iloita pitkään.
Se tarkoitti, että ravintolassa kaikki vaativat itseltään paljon. Kyseenalaistivat ja haastoivat jatkuvasti itseään: voiko tämän tehdä vielä paremmin.
Aina Michelin-gaalan aikaan Palacen työporukalla oli tapana kerääntyä yhdessä ”kisakatsomoon” seuraamaan tähtien julkistusta.
Kun ensimmäinen tähti tuli, Räty pääsi ravistamaan samppanjapullon auki formulatyyliin. Hetki oli täynnä riemua.
– On todella iso asia, että työ tunnustetaan kansainvälisesti. Kyllähän se tuntui hyvältä. Muistan sen hetken kiikkustuoliin asti.
Kokki harjoitteli puolitoista vuotta salaa näyttelijäksi
Räty oli ollut alusta asti mukana tekemässä töitä tähtien eteen ja saavuttanut lähes kaiken, mitä alalla voi saada.
– Kun hurmos oli selätetty, minulla ei ollut enää selkeää tavoitetta. Olin ollut aika kauan Palacessa ja kaipasin vaihtelua. Ja olihan minulla ollut tämä unelma toisesta ammatista penskasta asti.
Räty päätti, että hän pyrkii opiskelemaan teatterikorkeakouluun. Hänestä tulisi näyttelijä.
Seuraavan puolentoista vuoden ajan hän käytti kaiken Palacesta liikenevän vapaa-aikansa uuteen tavoitteeseen.
Hän otti yksityisiä laulutunteja, kävi työväenopistolla näyttelijäntyön peruskurssia ja opiskeli fyysistä teatteria.
Tämän kaiken hän teki salaa, koska pelkäsi epäonnistuvansa.
Vasta kun hän pääsi kokeiden viimeiseen vaiheeseen, hän soitti Leena-tädille. Palacen työkavereille hän kertoi vasta, kun sisäänpääsy teatterikouluun oli aivan varma.
Miten näytellään oikein?
Teatterissa ja huippuravintolan keittiössä on paljon samaa. Räty ajattelee, että ne ovat molemmat performatiivisia. Ne perustuvat toistoon, esittämiseen ja todellisuuden luomiseen.
Ennen kuin ihmiset pääsevät saliin, kulisseissa on tehty valtava määrä toisteista ennakkotyötä, joka takaa sen, että ilta voi tulla.
Ravintolassa on myös hyvin konkreettista ”teatteria”. Ajatellaan vaikka hetkeä, jolloin kokki vie tekemänsä annoksen pöytään ja esittelee sen asiakkaalle.
– Vienti on rytmitetty: pöytään voidaan mennä usean henkilön kanssa. Se on tyyliteltyä. Sillekin on oma koreografiansa, mihin kohtaan annosta lisätään pöydässä jotain, Räty kuvailee.
Kaikki on ennakkoon harjoiteltua myös se, mitä sanotaan – eli repliikit –, jotka lausutaan kokin ”rooliasu” päällä.
Siirtymä keittiöstä teatteriin ei kuitenkaan ollut Rädylle helppo. Keittiössä hän oli tottunut, että palaute tuli ilman filtteriä, suoraan ja nopeasti.
Teatterikoulussa tuntui, että asioista keskusteltiin loputtomiin. Räty olisi halunnut vain tehdä.
– Siellä haastetaan kaikki kaikesta: maailmankatsomus, tavat. Se tuntui tuskaiselta, koska asiat eivät olleet yksiselitteisiä.
Keittiössä Räty oli tottunut selkeään hierarkiaan ja konkreettisiin mittareihin.
Ne kertoivat, oliko hän onnistunut vai ei, tekikö hän oikein vai väärin. Näyttelijäntyö sen sijaan vaatii avoimuutta, haavoittuvuutta ja ennen kaikkea keskeneräisyyden sietämistä.
Teatteritaiteeseen johdattavalla kurssilla Räty pyysi näyttelijäntaiteen professori Jarkko Lahtea kertomaan, miten näytellään oikein.
– Miten se tehdään? Sanot vain, missä olen ja mitä sanon, niin teen sen kyllä. Mutta ei se ole niin yksinkertaista.
Tie piti löytää itse ja se piti löytää sisältä ei ulkoa.
Räty aloitti heti kuninkaan roolissa
Tänä keväänä Räty näytteli ensimmäistä kertaa ammattiteatterissa, kun Teatterikorkeakoulu ja Helsingin kaupunginteatterin yhteistyönä syntynyt Antigone sai ensi-iltansa.
Rädyllä oli Sofokleen 2 400 vuotta sitten kirjoittamassa klassikossa jumalia uhmaavan kuningas Kreonin osa. Hän teki samaa roolia yhdessä opiskelijakollega Olavi Angervon kanssa.
Toukokuun lopussa Räty valmistuu näyttelijäntyön kandidaatiksi. Maisterivaihetta kestää vielä kaksi vuotta. Sen jälkeen hän voi kutsua itseään myös ammattinäyttelijäksi.
Nykyisin Leena-täti on yli 80-vuotias ja osat ovat vaihtuneet: Räty laittaa Leenalle ruokaa, ja tämä tulee katsomaan hänen esityksiään.
– Nyt on minun vuoroni. Koen velvollisuudeksi antaa vähän takaisin.
Huijarisyndroomakin on alkanut hellittää.
– Pikkuhiljaa, kun valmistuminen kolkuttelee, uskon, että ehkä tämä on totta.
Räty haaveilee perustavansa joskus ravintolan, jossa voisi yhdistää molemmat ammattinsa, laittaa ruokaa keittiössä ja piipahtaa välillä näyttämöllä laulamassa jazzia kokkitakki päällä.
Ei hän Palaceakaan ole jättänyt. Hän tekee ravintolassa edelleen keikkatöitä sekä salin että keittiön puolella. Hyvällä tuurilla annoksen tuo pöytään tuleva näyttelijä Pyry Räty.
Lue edellinen Kulttuurivieras:
Lähes sata ihmistä päätti, saako Ellen Jokikunnas lapsen