Autot pois Helsingin rautatieaseman ympäriltä, päätti Helsingin valtuusto eilen. Suuri, merkittävä, historiallinen päätös.
Myös Helsingin suurin puolue kokoomus oli päätöksenteossa mukana, säyseänä kuin lammas.
Koko keskustelu Kaivokadun muuttamisesta autottomaksi oli valtuustossa ponnetonta, jopa vätysmäistä.
Keskustelusta puuttui täysin Helsingin valtuustolle tyypillinen ärhäkkyys ja vastakkainasettelu.
Mitä Helsingin valtuustolle oli tapahtunut?
Perussuomalaiset puolusti autoilijoita, mutta mitä oli tapahtunut kokoomukselle? Vaikutti, että oli yhdessä päätetty, ettei provosoiduta. Miksi kokoomus oli niin valju, suorastaan lamaantunut? Vielä joitain vuosia sitten kokoomus piti tärkeänä, että kävelykeskustaa ei tule, ellei tule keskustatunnelia.
Eräs RKP:n valtuutettu sanoi ennen valtuuston kokousta, että kokoomus on antanut periksi Kaivokadun autottomuudelle. Niin se todella oli.
Tai kuten kokoomus asian ilmaisi: politiikka on kompromisseja.
Mutta maailmassa ei ole ilmaisia lounaita. Mitä kokoomus saa, kun se antoi tässä asiassa periksi? Mikä on kokoomuksen kompromissi, sitä pohdin koko valtuuston ajan.
Ja ehkä lopulta siellä se olikin – lauseiden välissä – kokoomuksen lempilapsi, tunneli.
Useampi kokoomuksen valtuutettu viittasi eilisessä puheessaan Helsingin keskustan ali Kaisaniemestä Ruoholahteen kulkevaan huoltotunneliin, josta vain harvat autoilijat tietävät ja vielä harvemmat käyttävät.
Kokoomus on Helsingin suurin puolue, joka varmasti osaa neuvotella asiat niin, että jokainen päätös on heille suotuisa. Myös nyt päätetty Kaivokadun autottomuus.
Huoltotunnelin täysimääräinen hyödyntäminen on kirjattu nykyiseen kaupungin strategiaan. Strategia on kuin kaupungin hallitusohjelma, jota kaupunki seuraa.
Huoltotunnelin avaaminen suuremman yleisön käyttöön olisi varmasti monelle mieluisa asia, ainakin kokoomuksen äänestäjille.
Jos huoltotunnelin avaaminen autoliikenteelle tulisi nyt päätöksentekoon, voisivatko vihreät ja SDP enää vastustaa sitä, kuten he vastustivat keskustatunnelia Jan Vapaavuoren (kok.) pormestariaikana? Hehän saivat jo nyt autottoman Kaivokadun.
Suurempi kysymys kuitenkin on, muuttuuko politiikka tylsäksi, jos kaikista asioita aletaan sopia etukäteen strategioissa.
Varsinkin, kun Helsingin valtuustossa ei ole mitään varsinaista oppositiota.
Isoissa asioissa on ymmärrettävää, että päätöksiä on pakko pohjustaa pitkälle. Esimerkiksi kiistat keskustan autottomuudesta on käyty jo muissa päätöksissä.
Mutta pelkona on, että jos isot päätökset valuvat vain strategiaan, valtuustosta tulee valju kumileimaisin – se ei tee hyvää demokratialle.