Sokeritehtaan alueella Vaasassa kymmenen talkoolaista hioo, maalaa ja tervaa 12-metristä puuvenettä.
Kolmen viikon kunnostustyöt ovat vuosittainen perinne ennen kesän purjehduskautta.
– Joka kevät kunnostetaan laiva. Pinta tervataan, maalataan, lahonneet puuosat vaihdetaan. Myös moottori ja pilssipumppu saavat perusteellisen huollon, kertoo perinneyhdistyksen Skutan ry:n puheenjohtaja Andreas Waltermann.
Perinnealusyhdistys Skutan perustettiin vaalimaan merenkulun perinteitä. Lisäksi eräänlainen kateus Pietarsaaren perinnelaivaa Jakobstads Wapenia kohtaan sai vaasalaiset merenkulun harrastajat rakennuttamaan oman laivan Virossa vuonna 1996.
Yhdistys tarjoaa kesäisin merimatkoja ryhmille Kristiinankaupungin ja Raahen välissä olevalla merialueella.
Keväisin yhdistys pitää talkoot ja korjaa kohtia veneestä, jotka ovat kuluneet tai särkyneet.
Talkooporukka koostuu pääosin eläkeläismiehistä, mutta mukana on myös nuorempia sekä yksi nainen.
Kunnostustyöt maksavat vuosittain noin 5 000 euroa. Suurin yksittäinen kulu on veneen vesillenosto ja -lasku, joka voi maksaa yli tuhat euroa kerralta. Vaasan kaupunki tukee toimintaa muun muassa tarjoamalla venepaikan maksutta Kuntsin museon alapuolella.
– Ei tämä ihan halpaa ole, sanoo Waltermann.
Pietarsaaren museosta löytyi piirustukset
Vene on rakennettu Pietarsaaresta löydettyjen alkuperäisten 1600-luvun piirustusten mukaan.
– Ne saattaa olla ensimmäiset piirustukset Suomessa ylipäätänsä laivasta tai veneestä, Waltermann sanoo.
Pietarsaarelaisella perinneyhdistyksellä oli jo oma Jakobstads Wapen-veneensä, joka oli kaksi kertaa pitempi kuin Vaasan suunnitteilla oleva vene. Tämä herätti kateutta vaasalaisissa.
– Siitä syntyi ilmapiiri, että myös Vaasassa pitäisi olla perinnevene.
Alkuperäisissä suunnitelmissa vene oli vain hieman yli yhdeksän metriä pitkä, mutta lopputulos venyi 12 metriin. Paikallinen taiteilija Per-Olav Hjortell laati työpiirustukset, joiden mukaan vene rakennettiin.
– Jälkikäteen taiteilija tunnusti venyttäneensä pituutta.
Myös purjeet tehtiin hollantilaisen mallin mukaan, koska kokemusta 1600-luvun raakapurjeesta ei ollut. Yksi jäsenistä kävi Amsterdamin merimuseossa ottamassa valokuvia pienoismallista.
– Ruotsin kuningas on tilannut 1600-luvulla Kokkolasta neljä kappaletta postipaatteja alkuperäisten piirustusten mukaan.
Kaikki olivat sitä mieltä, ettei voi lopettaa
Viisi vuotta sitten perinneyhdistys oli kriisissä.
Alkuperäisistä jäsenistä kolmasosa oli kuollut, ja loput olivat ikääntyneitä.
– Meillä oli kokous, jossa kysyttiin, jatketaanko vai ei. Kaikki olivat sitä mieltä, ettei voida lopettaa, Waltermann muistelee.
Kolmen viime vuoden aikana mukaan on tullut nuorempia ihmisiä. Viime kesänä mukana oli ukrainalaisnainen.
Postipaatti kestää aikaa
Talkoissa mukana olevan Vesa Heinosen mukaan veneen pitkäikäisyys on poikkeuksellista.
– 1700-luvulla ja vielä pitkälle 1800-luvulla vastaavan aluksen keski-ikä oli 10 vuotta. Sen takia, että tämmöisiä ei niin vaan nostettu mihinkään kuivumaan. Se oli vedessä jatkuvasti ja välillä vaan kallistettiin ja vähän sitten tiivistettiin, sanoo Heinonen.
Pietarsaaren Jakobstads Wapen, joka toimi rakentamisen innoittajana, on rappeutumassa. Vaasan vene sen sijaan on ollut 30 vuotta kesäisin vedessä ja pystytty hoitamaan hyvin.
– Tässä on se suuri ero oikeastaan. He ovat ottaneet liian ison projektin itselleen, Waltermann toteaa.
Kesällä vene on jäsenten käytössä. Jäsenmaksu on 25 euroa, ja sillä saa osallistua ainakin kolmelle purjehdukselle vuodessa.
Kauden lopussa järjestetään juhla. Tänä kesänä yksi seurue suunnittelee matkaa Raaheen, toinen puolestaan Kristiinankaupunkiin.
– Lisää porukkaa kaivataan, sanoo Waltermann.