Voldsløkkan urheilupuisto Oslossa on tavallisena torstai-iltana niin täynnä juoksijoita, että sekaan on vaikea mahtua.
Noin kilometrin mittaista hiekkatietä kiertää kaikentasoisia lenkkeilijöitä. Mukana on vetotreeniä tekeviä ammattijuoksijoita ja lähes kävelyvauhtia kulkevia harrastelijoita.
– Kokemukseni on, että elämäntapa on täällä aktiivisempi kuin Suomessa. Siis ihan tavallisten työssäkäyvien ihmisten keskuudessa, ei vain eliittiurheilijoiden. Töiden jälkeen ihmiset lähtevät lenkille ja ovat aktiivisia, huippujuoksija Ilona Mononen arvioi.
Mononen, 22, on polkenut Voldsløkkan puistoon pyörällä neljän kilometrin matkan kotoaan Hedgehaugenin idylliseltä asuinalueelta.
Hänen piti alunperin tehdä iltapäivän harjoitus aivan kotinsa vieressä Bislettin stadionilla, mutta hän päättikin tulla treeniseuran perässä tänne.
Oslolaisseura Sportsklubben Vidarin naisjuoksijat ovat ottaneet suomalaisen ilomielin harjoitusseurakseen aina kun tämä on Norjassa.
– Mietin pitkään, onko tämä Oslossa oleminen hyväksi minun urheilulle. Valmentaja ja treeniryhmä ovat kuitenkin Lahdessa. Nyt olen tullut siihen lopputulokseen, että Oslo on todellakin urheilukaupunki ja täällä on urheilijan tosi hyvä elää ja treenata.
Alkukauden tulosten perusteella Monosen uudet järjestelyt toimivat. Mononen juoksi tällä viikolla 3000 metrin esteissä kaksi Suomen ennätystä. Ensimmäinen syntyi keskiviikkona Paavo Nurmen kisoissa Turussa. Sunnuntaina Tukholmassa hän paranteli SE:n aikaan 9.15,18.
SK Vidarin harjoitusryhmään kuuluu monta Monosen tasoista naisjuoksijaa, mutta ei Mononen heidän takiaan Osloon ole tullut. Hänen puolisonsa asuu Oslossa ja siksi myös Mononen on täällä.
Treffikutsu juoksumatolla
Mononen tapasi Johannes Dallandin ensi kertaa viime vuoden tammikuussa Etelä-Afrikassa. Molemmat olivat Dullstroomissa harjoitusleirillä.
– Siellä juoksumatolla hän kysyi minua lounaalle ja siitä se sitten lähti, Mononen kertaa.
– Kävimme syömässä pannukakkuja ensimmäisillä treffeillä. Jännitti kyllä kysyä Ilonaa, mutta meillä oli lopulta tosi mukavaa, Dalland jatkaa.
Pari on pitänyt yhtä siitä lähtien. Mononen viettää nyt leireiltä ja kisoilta yli jäävän ajan Oslossa.
– En ajatellut löytäväni Etelä-Afrikasta norjalaista poikaystävää, mutta niin siinä kävi, Mononen hymyilee.
23-vuotias Dalland juoksee myös, mutta ilman kunnianhimoisia tavoitteita.
– Ilona juoksee ammatikseen, minä huvin vuoksi. Urheilu on kiva harrastus ja hyväksi terveydelle, Dalland virnistää.
Stavangerilaislähtöinen Dalland on juossut päämatkansa 800 metriä parhaimmillaan aikaan 1:55,79 ja 1 500 metriä 3.56,11. Ihan pelkästä terveysliikunnasta ei siis ole kyse, mutta esimerkiksi arvokisoista norjalaisen ennätysajoilla ei kannata haaveilla. Dalland on joka tapauksessa hyvää treeniseuraa puolisolleen.
Nytkin myös Dalland kiertää Voldsløkkan urheilupuistoa, joskin oman treeniporukkansa kanssa. Treenin päätteeksi Mononen ja Dalland hyppäävät pyöriensä selkään ja ajavat yhdessä kotiin.
Koti on siellä, missä tärkeimmät ihmiset ovat
Suurimman osan vuodesta Mononen viettää leireillä tai kisoissa. Tänä vuonna hän on ehtinyt leireillä jo Dullstroomissa, Sierra Nevadassa ja Albufeirassa. Heinäkuun hän viettää taas Sierra Nevadassa.
Silloin tällöin hän piipahtaa myös lapsuuden kotikaupungissaan Turengissa, missä asuvat Monosen isä ja pikkusisko. Lahdessa juoksijalla on lähinnä varastona toimiva oma asunto ja tietysti valmentaja Mikko Rajaniemi ja hänen harjoitusryhmänsä.
– Sosiaalinen kotini on siellä, missä minun ihmiseni ovat. Perhe on tietysti Suomessa ja urheiluporukat Lahdessa, mutta tuntuu, että kaikista läheisin on täällä Oslossa, Mononen miettii.
Tämän vuoden puolella hän onkin viettänyt aikaansa enemmän ja enemmän Oslossa.
– Leireilin viime vuonna tosi paljon yksin ja menin kisoista kotiin Lahteen yksin. Tulosten valossa viime vuosi oli tosi hyvä, mutta se tuntui tyhjältä. Arvotan tärkeäksi sitä, että saa viettää aikaa toisen kanssa.
”Urheilu ei ole niin vakavaa”
Maisemanvaihdos on tehnyt Monoselle silminnähden hyvää. Hän hymyilee paljon, nauraa usein ja vakuuttaa viihtyvänsä Norjan pääkaupungissa erinomaisen hyvin.
Urheilupuitteet ovat kunnossa, mutta suurimman vaikutuksen on tehnyt norjalaisten suhtautuminen urheiluun.
– Täällä urheilu ei ole niin vakavaa. Treenit toki hoidetaan niin hyvin kuin pystytään, mutta niihin mennään myös näkemään ystäviä ja pitämään hauskaa. Sellainen leikkimielinen asenne on tarttunut myös minuun tämän vuoden aikana.
Rennompi asenne urheiluun näkyy ennen kaikkea henkisellä puolella. Mononen kertoo ajattelevansa urheilua paljon vähemmän kuin ennen.
– Ei tarvitse koko päivää jännittää esimerkiksi illan kovaa harjoitusta, kun on muuta tekemistä päivän aikana.
Mononen viettää paljon aikaa treenikavereidensa kanssa myös harjoitusten ulkopuolella.
– Käydään vaikka grillaamassa jonkun luona, Mononen selittää.
Sitten hän intoutuu luettelemaan pitkän listan lempipaikkojaan Oslossa. Hyviä kahviloita ja puistoja on kuulemma paljon, mutta myös merenranta-alueet kuuluvat juoksijan suosikkeihin.
– Tuntuu, etten suorita arkea, vaan oikeasti elän ja koen ja näen, Mononen tiivistää.
Elokuussa EM-mitali?
Kepeämpi suhtautuminen urheiluun ei tarkoita sitä, etteikö Monosen tavoitteet kuluvaan kauteen olisi kivenkovat, päinvastoin.
Jo aiemmin Monosen nimissä olleen 3000 metrin esteiden Suomen ennätyksen parantaminen oli vähimmäistavoite. Elokuussa järjestettävistä EM-kisoista olisi tarkoitus tulla kotiin mitali kaulassa.
Vuonna 2024 Mononen oli Rooman EM-kisoissa kuudes. Silloin hän oli vasta vaihtanut päälajikseen 3000 metrin esteet.
– Sitä sijaa lähden tietysti parantamaan. Enkä minä halua olla neljäs, joten mitalitavoitteella sinne lähden.
– Olen hyvässä tilassa urheiluni kanssa. Mitään paineita ei ole, mutta samaan aikaan tiedän, että voin menestyä EM-kisoissa vaikka miten hyvin, Mononen pohtii iloisesti.
Muutto Suomeen – syynä Alvar Aalto
Kunhan EM-kisat on juostu ja kesä ohi, Mononen ja Dalland pakkaavat tavaransa Oslossa ja siirtävät muuttokuormansa Helsingin Jätkäsaareen.
Niin viihtyisää kuin arki Norjan pääkaupungissa on, molempien opinnot tuovat kaksikon Helsinkiin.
– Johannes olisi saattanut tulla Helsinkiin, vaikka ei olisi koskaan tavannutkaan minua, Mononen paljastaa.
Syy on Alvar Aallossa. Dalland opiskelee arkkitehdiksi ja aloittaa syksyllä opintojensa maisterivaiheen.
Alvar Aalto ja sitä myöten Aalto-yliopisto ovat kiinnostaneet Dallandia jo ennen suomalaisen tyttöystävän löytymistä ja nyt hän on saanut vuoden vaihtopaikan Otaniemestä.
– Alvar Aalto on todella inspiroiva hahmo tällä alalla. Todella jännittävää päästä Suomeen ja Aalto-yliopistoon, Dalland innostuu.
Myös Mononen on muutosta mielissään, sillä hän opiskelee Helsingin yliopistossa soveltavaa psykologiaa. Se on sujunut etänä Oslosta, mutta osa kursseista vaatii läsnöoloa.
– Tuntuu, että kaikki nivoutuu yhteen ja kaikella on merkitys, Mononen hymyilee.
Dalland puolestaan haluaa esitellä suomen kielen taitojaan. Hän on yrittänyt ottaa kieltä haltuun Duolingo-sovelluksen avulla.
– Minä olen Suomi-poika, koska minulla on Suomi-tyttö, hän hihkaisee hämmentävän hyvin suomea ääntäen.
Yle Urheilun henkilökuva julkaistaan sunnuntaisin. Lue tästä viime viime viikon henkilökuva: ”Se oli maanpäällinen helvetti” – Markus Arsalo nousi kapteeniksi väkivallan ja köyhyyden keskeltä