Yhdysvaltain presidentti ja paavi tappelevat. Kumman puolella olet?
Ei… tämä ei ole koululaisvitsin alku. Tämä on nykypäivän politiikkaa, eikä se näytä naurattavan ainakaan Italian laitaoikeistolaista pääministeri Giorgia Melonia. Häntä on pidetty yhtenä Trumpin eniten arvostamista eurooppalaisista johtajista.
Jopa Melonin raja ylittyi, kun presidentti Donald Trump kuvasi itsensä Jeesuksena ja läksytti Iranin sotaa kritisoinutta paavi Leo XIV:tä. Vastineeksi Trump tietysti haukkui myös Melonin.
Taustalla oli toki muutakin. Italia on keskeyttänyt Yhdysvaltain läheisen liittolaisen Israelin kanssa solmitun puolustukseen liittyvän sopimuksen uusimisen. Lisäksi Italia on kritisoinut vahvasti Israelin pommituksia Libanonissa.
Mikään näistä ei tietysti tarkoita mitään vallankumouksellista muutosta, mutta jotain on ilmassa.
Yhdysvaltain Maga-hallinto on tehnyt selväksi tukevansa eurooppalaista laitaoikeistoa.
Yhdysvaltoja johtava – omien sanojensa mukaan – erittäin vakaa nero – on pitkään saanut voimakkainta tukea Euroopasta juuri laitaoikeiston keskuudesta. Yhdysvaltain Maga-hallinto on myös tehnyt selväksi tukevansa juuri eurooppalaista laitaoikeistoa.
Varapresidentti J.D. Vance läksytti tyrmistynyttä yleisöään vuosi sitten Münchenin turvallisuuskonferenssissa laitaoikeiston ydinteemoilla: Euroopalla oli väärä maahanmuuttopolitiikka, väärät arvot ja sananvapauskin romuna.
Tämän vuoden helmikuussa ulkoministeri Marco Rubio näytteli Münchenissä hyvän poliisin roolin. Hän puhui Euroopasta kumppanina, jolla oli Yhdysvaltojen kanssa yhteinen sivilisaatio. Hän myös muisteli – uskokaa tai älkää – vanhoja hyviä siirtomaa-aikoja. Viesti oli kuitenkin täsmälleen sama.
Tasavallan presidentti Alexander Stubb tiivisti asetelman pian kokouksen jälkeen Politicon haastattelussa: Maga-politiikka vastustaa EU:ta, liberaalia maailmanjärjestystä ja ilmastonmuutoksen torjuntaa. Rubio itse ilkkui ”ilmastokulttia” eikä maininnut puheessaan Venäjän uhkaa.
Heti Münchenin jälkeen Rubion Euroopan-matka jatkui, mutta vain Slovakiaan ja Unkariin, joissa vielä silloin jyräsi euroskeptinen hallinto. ”Presidenttimme on syvästi sitoutunut teidän menestykseenne,” Rubio kertoi vaaleihin valmistautuvalle Viktor Orbánille.
Pian Rubion vierailun jälkeen juuri Unkari ja Slovakia estivät EU:n pakotepaketin Venäjää kohtaan.
Erityisesti Orbán kunnostautui valtakaudellaan torppaamaan EU:n hankkeita, oli sitten kyse Lähi-idästä tai vaikkapa Kiinasta.
Vance syytti EU:ta sekaantumisesta Unkarin vaaleihin. Logiikka ja asetelma oli todella kummallinen.
Ettei Yhdysvaltain tuki jäisi epäselväksi, myös Vance suuntasi huhtikuussa Unkariin kampanjoimaan Orbánin puolesta juuri ennen maan vaaleja. Samalla hän syytti EU:ta sekaantumisesta Unkarin vaaleihin. Logiikka ja asetelma oli todella kummallinen. USA:n lisäksi Orbánia tukivat Venäjä ja Israel.
EU maissa pääsi monelta helpotuksen huokaus, kun Orbán hävisi vaalit. Mutta se kuitenkin tuli selväksi, ettei Trumpin hallinto tosiasiassa halua vahvaa Eurooppaa.
Kuten uudessa kansallisen turvallisuuden strategiassa esitetään, Yhdysvallat haluaa aktiivisesti tukea ”patrioottisia” puolueita Euroopassa. Tällä tarkoitetaan EU:n, maahanmuuton, liberaalin demokratian ja sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen vastaisia voimia.
Tämä käy järkeen. USA ei halua haastajaa ”Amerikka ensin” -hankkeelle. Yhdysvaltojen etujen korostaminen arvojen sijaan on kuitenkin vasta puolet totuutta: Trumpin hallinto on yksinkertaisesti valinnut toiset arvot.
Yhdysvallat haluaa aktiivisesti tukea EU:ssa maahanmuuton, liberaalin demokratian ja sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen vastaisia voimia.
Maga-leirin arvot saattavat yhä vedota joihinkin myös Suomessa – mutta ei kannata mennä halpaan. Tarkoitus on kannustaa epäliberaaleja liikkeitä, jotka nuoleskelevat Putinin Venäjää ja nakertavat Euroopan unionia sisältäpäin.
Melonin uusi kurssi kertonee siitä, että ”Amerikka ensin” -hankkeen merkitys on alkanut valjeta äänestäjille myös Trumpin kohderyhmissä.
Myös Suomesta katsoen on hyytävän helppo nähdä, miten vaarallista Trumpin hankkeen onnistuminen olisi meille: sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen romuttaminen Euroopan itärajalla.
Timo R. Stewart
Kirjoittaja on poliittisen historian tutkija, joka on ylpeä eurooppalaisuudestaan, mutta yhdistää tämän pikemminkin arvoihin ja sivistykseen kuin siirtomaa-aikaan.