Vihkot ja kynät ovat kovassa käytössä, kun Vaasan lyseon lukion historian luokassa nuoret kirjaavat ylös opettaja Janne Dahlstenin pointteja itsevaltiaiden ajasta.
Samalla silmäillään aiheesta kertovaa kappaletta perinteisestä oppikirjasta.
Kännyköitä ja läppäreitä ei näy.
Lyseon lukiossa perinteinen kirja on voimissaan, sillä pääsääntöisesti lähes kaikissa reaaliaineissa oppimateriaalina on perinteinen kirja. Kielten opiskelussa käytössä ovat digitaaliset materiaalit.
Lukiossa ensimmäistä vuottaan opiskelevat 16-vuotiaat Elisia Lahtinen ja Alexa Mensch selaavat oppitunnilla historian kirjaa ja tekevät muistiinpanoja vihkoon.
He kertovat videolla, miksi heidän mielestään perinteinen kirja on hyvä oppimateriaali.
Kymppitonnien säästöt yhdestä oppiaineesta
Vaasan lyseon lukio on säästänyt ison potin käyttämällä perinteisiä oppikirjoja digitaalisten materiaalien sijaan.
Perinteinen oppikirja maksaa enemmän kuin oppilaan henkilökohtainen, vuoden lisenssi digikirjaan.
Säästö syntyy oppikirjojen kierrättämisestä ja siitä, ettei kirjoja tarvitse ostaa jokaiselle oppilaalle erikseen. Digilisenssi on ostettava joka vuosi jokaiselle opiskelijalle.
Vaasan lyseon lukion rehtori Jaakko Perttu kertoo videolla miten säästö syntyy.
– Historian ja yhteiskuntaopin kirjoissa verrattuna lisensseihin, olemme kumulatiivisesti säästäneet 53 000 euroa, kertoo Perttu.
Hän arvioi, että kun mukaan lasketaan muut reaaliaineet kuten biologia, maantieto ja uskonto, puhutaan jopa satojen tuhansien eurojen säästöistä.
Rahat on voitu käyttää opetuksen laadun parantamiseen ja pienempiin opetusryhmiin.
– Ensi vuonna keskimääräinen ryhmäkokomme on aloittavilla opiskelijoilla 25, ja se on lukiokoulutuksessa aika pieni.
Kirjat eivät kierrä ikuisesti ja esimerkiksi yhteiskuntaopin kirjat on uusittu vastikään vastaamaan nykypäivää hyvinvointialueineen ja turvallisuustilanteineen.
Perinteinen kirja voimissaan muissakin pohjalaislukioissa
Seinäjoen lukio perusti oppivelvollisuuslain muuttuessa koulun alakertaan kirjaston, josta oppilaat voivat lainata oppimateriaaleja tavallisella kirjastokortilla.
Ratkaisu säästää koulun mukaan vuosittain 20 000–30 000 euroa lisenssimaksuissa.
– Tämä oli aika harvinainen ratkaisu. En tiedä yhtään muuta lukiota Suomessa, joka olisi tehnyt samalla tavalla, kertoo rehtori Teijo Päkkilä.
Myös Kokkolan ammattilukio aloitti paluun paperikirjoihin viime syksynä ja laajentaa sitä ensi syksynä.
Rehtori Jonna Finellin arvion mukaan kirjojen ja tietokoneiden kierrätyksellä syntyvät säästöt ovat ainakin 30 000–40 000 euroa.
Kokkolan suomalaisessa lukiossa säästöjä kertyy noin 50 000 euroa lukuvuodessa.
Rehtori Markku Anttila myöntää, että siirtyminen digitaalisiin materiaaleihin tapahtui liian nopeasti.
– Digiin siirryttiin nopealla aikataululla. Jälkiviisaana voisi todeta, olisiko voinut toimia toisinkin. Lukioissa toivoimme hitaampaa aikataulua, mutta suuret lukiot menivät digiin, eikä ollut muuta mahdollisuutta.
Kaikilla lukioilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta palata paperikirjoihin. Karleby Svenska gymnasiumin rehtori Milka Mattila kertoo, että pienen kieliryhmän takia fyysisiä kirjoja ei ole ruotsiksi juuri edes tarjolla.
Opettaja tietää parhaiten
Oppimateriaalien osuus suomalaisesta kustannustoiminnasta on merkittävä. Se muodostaa yli 40 prosenttia koko kustannusalasta.
Digi- ja paperimateriaalin käytössä ero on kasvanut suureksi. Esimerkiksi kustantajien vuoden 2025 tilastojen mukaan toisella asteella noin 85 prosenttia oppimateriaalista oli diginä ja loput 15 prosenttia paperina. Lukiossa ero on vielä suurempi.
Suomen Kustannusyhdistyksen johtaja Sakari Laihon mukaan lukiot ottivat digimateriaalit nopeasti käyttöön.
Hänen mukaansa tärkeintä on, että opettajat itse päättävät käyttämistään materiaaleista.
– Opettajat ovat itse tehneet päätöksen, millä aineistolla opettavat. On ihan keskeistä, että sitä päätöstä ei anneta ylhäältä päin, Laiho sanoo.
Ei digivastarintaa
Historian, uskonnon ja yhteiskuntaopin opettaja Janne Dahlsten on perinteisen kirjan käyttöön tyytyväinen. Aineryhmän opettajat päättivät aikanaan, että he käyttävät opetuksessaan perinteistä kirjaa.
Dahlsten kuitenkin muistuttaa, että opetuksessa hyödynnetään tietysti myös digitaalisia materiaaleja, verkkoa ja dokumentteja. Kaikki kokeet tehdään digitaalisesti Abitti-palvelussa.
Kyse ei ole digivastarinnasta.
– Emme ole mitään luddiitteja, että haluaisimme palata 1800-luvulle. Totta kai reagoimme siihen mitä tapahtuu tällä hetkellä ja liitämme se kurssiin, hän sanoo.
Opettaja näkee arvoa sillä, että lukiossa säilyy kirjojen maailma digitaalisen arjen keskellä.
– Täytyy muistaa, että niin opiskelijat kuin me opettajatkin olemme koko ajan digitaalisessa maailmassa vapaa-ajalla. En näe huonona juttuna, että lukiossa osittain ollaan kirjojen maailmassa edelleen.