BEIRUT/NABATIEH Edessä on telttaleiri, taustalla Beirutin moderni bisneskeskusta.
Yksi parkkipaikan telttaleirissä asuvista on Rabih Khris, joka pakeni lastensa kanssa Beirutiin heti Israelin Hizbollahin vastaisen sodan alettua maaliskuun alussa.
Aivan Israelin rajan lähellä asunut perhe joutui lähtemään kotikaupungistaan Khiamista jo toista kertaa lyhyen ajan sisällä.
Viimeksi Israel hyökkäsi Libanoniin syyskuussa vuonna 2024.
Tuolloin Israel iski perheen taloon, ja kaksi lapsista haavoittui vakavasti.
– Kaivoin itse lapseni raunioista ja ajoin heidät moottoripyörällä sairaalaan.
11-vuotiaalla Ahmadilla on suuri arpi päässään muistona viime sodasta. Hänen veljensä haavoittui vakavasti silmään.
Siksi Khris ei aikaillut, kun sota alkoi uudestaan.
Yhdeksänlapsinen perhe jätti kotinsa ja pakeni Beirutiin. Nyt elämä on teltassa kalsealla parkkialueella.
– Meillä ei ole mitään. Näin ei voi asua, lapseni silmä on tulehtunut. Emme saa juuri apua.
Khris ei tiedä, onko talo, jossa he asuivat vuokralla Khiamissa, vielä olemassa. Oma talo ja kauppa tuhoutuivat jo edellisessä sodassa.
Videolla Rabih Khris kertoo perheensä asuinoloista telttakylässä:
Israel aikoo miehittää raja-alueen
Israelin uusin sota Hizbollahia vastaan eroaa edellisestä siinä, että iskuja on ollut enemmän ja laajemmalla alueella. Yli 2 300 ihmistä on kuollut, heistä ainakin 177 lapsia. Eri arvioiden mukaan noin miljoona ihmistä on paennut kodeistaan.
Israelin ja Libanonin välinen 10 päivän tulitauko alkoi viime torstain ja perjantain välisenä yönä.
– Aion palata takaisin ja asua vaikka teltassa, sanoo Rabih Khris.
Näyttää kuitenkin epätodennäköiseltä, että perhe voisi palata kotiseudulleen.
Israel aikoo nimittäin miehittää Libanonin raja-alueen noin kymmenen kilometrin syvyyteen. Israel on julkaissut kartan, johon merkityn keltaisen linjan eteläpuolelle jäävän alueen se aikoo pitää hallinnassaan.
Khrisin perheen kotikaupunki Khiam jää miehitysalueelle.
Kartta näyttää keltaisen linjan sekä laajemman alueen, jolta Israel käski siviilejä siirtymään pois sodan aikana:
Sama malli kuin Gazassa
Israel perusti niin kutsutun keltaisen linjan myös Gazaan. Siellä se tuhosi puskutraktoreilla kaikki Israelin rajan ja keltaisen linjan välissä olevat rakennukset.
Israelin asevoimien edustajien mukaan Gazan mallia aiotaan käyttää myös Libanonissa.
Satelliittikuvista näkee, kuinka Israel on jo tuhonnut suuria määriä rajakylien asuinrakennuksia.
Israel haluaa estää Hizbollahin iskut Israelin rajakyliin tyhjentämällä Libanonin raja-alueen asukkaista. Asutusten järjestelmällinen tuhoaminen voi olla sotarikos, asiantuntijat sanovat BBC:lle.
Etenkin shiiamuslimien kotiinpaluu vaikeaa
Kotiinpaluu voi olla mahdoton myös keltaista linjaa laajemmalla alueella. Israel aikoo perustaa etelä-Libanoniin tukikohtia, joista se voi tehokkaasti tarkkailla aluetta.
Puolustusministeri Israel Katzin mukaan Israel aikoo pitää kaikki nyt valtaamansa asemat Libanonissa.
Etenkään shiiamuslimien ei sallita palata takaisin. Kristittyjä ja druuseja on jäänyt joihinkin etelän kyliin.
Hizbollah on shiialainen äärijärjestö, jonka shiiojen aseelliset ryhmät perustivat yhdessä Iranin kanssa taistelemaan Israelin miehitystä vastaan 1980-luvun alussa. Israel miehitti Libanonin eteläosia vuosina 1982–2000.
Iran oli Hizbollahissa vahvasti mukana alusta alkaen, ja siitä muodostui Iranin tärkein sijaisarmeija. Sen rahoitus ja aseet ovat tähän päivään asti tulleet Iranista.
Hizbollah on niin voimakas, ettei Libanonin hallitus ja asevoimat pysty riisumaan sitä aseista.
Se on kuin valtio valtiossa.
Nabatieh tyhjentyi asukkaista
Eteläisessä Libanonissa Nabatiehin kaupungissa katuja reunustavat julisteet, joissa on kuvia Hizbollahin marttyyreista, kuten entistä johtajasta Hassan Nasrallahista.
Israel tappoi Nasrallahin ilmaiskussa syyskuussa 2024.
Siellä täällä on tyhjiä tontteja. Niissä seisseet kerrostalot ovat tuhoutuneet täydellisesti Israelin viime viikkojen ilmaiskuissa.
Kadut ovat tyhjiä. Vain kourallinen yli viidenkymmenen tuhannen kaupungin asukkaasta on jäljellä, sillä Israel määräsi sodan aikana myös Nabatiehin asukkaita poistumaan.
Ismail päätti jäädä. Hän kertoo uskovansa Hizbollahin Israelin vastaiseen taisteluun.
Nyt hän on epätoivoinen. Ismail kertoo menettäneensä Israelin iskussa talonsa, kauppansa, mutta ennen kaikkea 15-vuotiaan poikansa.
– Poikani oli sisällä valmistamassa illallista ramadanin aikaan.
Tontilla on vaikea nähdä edes jäänteitä asuinkerrostalosta.
Tulitauon aikana Nabatiehin asukkaita on käynyt katsomassa talojaan, mutta useimmat eivät uskalla jäädä. Harva uskoo, että Israelin ja Libanonin sopima tulitauko on pysyvä.
Hizbollah on herkkä puheenaihe
Beirutin telttaleirin asukkaat kertovat kaikki, että heidän asuintalonsa on tuhottu.
Hizbollah on sen sijaan herkkä puheenaihe. Äärijärjestöä ei uskalleta kritisoida kameran edessä.
Shiiojen keskuudessa on monia, jotka syyttävät Hizbollahia Israelin provosoimisesta sotaan. He ovat katkeria äärijärjestölle, mutta vaikenevat pelosta.
Monessa teltassa kehotetaan puhumaan Farwan kanssa.
Haastattelussa selviää nopeasti, että Farwa on Hizbollahin kannattaja, eräänlainen puhenainen.
Hänen mielestään teltassa asuminen ei ole suuri uhraus kamppailussa Israelia vastaan.
– Myös Muhammad asui aikoinaan teltassa. Emme ole häntä parempia. Ainoa asia jolla on merkitystä on voitto, jonka saavutamme Jumalan armosta, Farwa saarnaa.
Heikoimmassa asemassa ovat syyrialaispakolaiset
Leirin laidalla ovat kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat pakolaiset: syyrialaiset, jotka ovat aikanaan paenneet kotimaansa sisällissotaa Libanoniin.
Monet syyrialaisista pakolaisista asuivat aiemmin Hizbollahin kontrolloimissa kaupunginosissa Beirutin eteläosissa, koska siellä on kaikkein halvinta. Sodan aikana he joutuivat lähtemään ilmaiskuja pakoon.
Rima Ahmed kertoo, ettei hänellä ole lääkkeitä lapsilleen. Vaatteitakin on vain yksi vaatekerta. Hänen kotitalonsa Dahian kaupunginosassa on tuhoutunut.
– Minulla ei ole mitään. En pysty edes pesemään parikuukautista lastani kunnolla. Vauvalle ei ole hyvä olla ulkona auringossa koko päivää.
Ahmed kertoo Israelin ilmaiskuista, jotka alkoivat yllättäen. Perhe pakeni päätä pahkaa.
Lapset ovat edelleen järkyttyneitä ja pelästyvät, kun he kuulevat lentokoneita tai räjähdyksiä etäällä.
Hän valittaa, että syyrialaiset eivät saa yhtä paljon apua kuin muut.
Yhden asian kaikki noin parinsadan teltan leirissä oleskelevat silti jakavat. Koko alueella on vain yksi tilapäinen käymälä.
– Välillä on pakko jonottaa pari tuntia vessaan, Ahmed sanoo väsyneenä.
