Hallituksen esitys kuntouttavan työtoiminnan lakkauttamisesta nykymuodossaan herättää huolta palvelun tarjoajissa ja työttömissä.
Kokkolan työttömien yhdistyksen toiminnanjohtaja Johanna Laakso sanoo, että kuntoutujien joukossa on hyvin vähän sellaisia, jotka sopeutuvat avoimille työmarkkinoille. Yhdistys on Soiten yksi sopimuskumppaneista, jotka järjestävät kuntouttavaa työtoimintaa.
– Laki kuntouttavasta työtoiminnasta on tarkoitettu henkilöille, jotka eivät kykene osallistumaan muihin työllistämispalveluihin. Siitä voisi jo päätellä, että porukassa on aika vähän avoimille työmarkkinoille soveltuvia. Tai sitten he ovat väärässä palvelussa, he voisivat olla työkokeilussa tai muussa työllistämistoimessa.
Jatkossa kuntouttavaan toimintaan osallistuminen olisi vapaaehtoista, ja se keskittyisi enemmän arjen hallintaan, kun taas pieni osa asiakkaista siirtyisi työvoimapalveluiden piiriin.
Tavoitteet ovat hämärtyneet vuosien varrella
Keski-Pohjanmaalla oli viime vuonna kuntouttavassa työtoiminnassa 368 ihmistä, tänä vuonnakin jo 262. Määrät ovat olleet kasvussa, toisin kuin monilla muilla hyvinvointialueilla.
Soitessa aikuisten sosiaalipalveluiden esihenkilö Anu Pippola arvioi, että tehtävien kirkastaminen voi olla hyväkin asia niin, että työllisyysalueet keskittyvät asiakkaiden työelämään viemiseen ja sosiaalihuollon tehtävänä on toimintakyvyn, osallisuuden ja elämänhallinnan tukeminen.
– Toiminta kaipaa varmaan jotain muutosta. Alkujaan tavoitteena oli nimen omaan työllistymisen edistäminen, nyt on korostettu enemmän elämänhallinnan tukemista. Monille palvelusta on muodostunut pysyvä ratkaisu, sanoo Pippola.
Päiväkorvaus tärkeä kannustin
Uudistuksessa kuntoutuksessa olevilta poistuu yhdeksän euron päiväkorvaus, Se on ollut sekä Johanna Laakson ja Anu Pippolan mukaan erittäin tärkeä houkutin osallistumiselle.
– Moni joutuu tulemaan toimeen muutamalla satasella kuukaudessa. Kuntouttavassa työtoiminnassa tehdään raskasta fyysistä työtäkin. On tärkeää, että vaikka siitä ei saa palkkaa, saa edes yhdeksän euroa päivältä. Kyllä sillä jotain kaupasta saa, sanoo Laakso.
Korvaus on pysynyt yhdeksässä euroassa vuodesta 2010 saakka, vaikka elinkustannukset ovat nousseet.
– Markka-aikana korvaus oli 50 markkaa. Sen ostovoima oli jotain ihan muuta kuin nyt. Kun kaikkein vaikemmassa työvoimapoliittisessa tilanteessa olevilta otetaan se 9 euroa pois, se on kuin märkä rätti vasten kasvoja.