Drew Barrymore ja Poison Ivy.
Alicia Silverstone ja The Crush. Dominique Swain ja Lolita.
Kirjailija-näyttelijä Markku Haussilan lista voisi jatkua pitkään, kun hän luettelee 1990-luvun eroottisia trillereitä. Listan kaikkia elokuvia yhdistää tarina yliseksuaalisesta teinitytöstä, joka haluaa tuhota heteromiehen upean perheen tai elämän ylipäätään.
– Ja sitten miehet ei vaan mahda sille mitään, kun mimmit on niin kiimaisia, Haussila sanoo.
Sitten jos ja kun tytölle käy huonosti, tarinan opetus tuntuu olevan, että itsepähän tätä halusit.
– Se on ihan sairasta kuvastoa, millä meidät – tai ainakin minut – on kyllästetty nuorena, hän jatkaa.
Ysärin alaikäisiä seksualisoivat pop-kulttuurikuvastot oli yksi syy, miksi Haussila päätyi kirjoittamaan tällä viikolla julkaistun romaaninsa Miehet joita luulin rakastaneeni.
Samalla hän halusi jatkaa teemoista, jotka eivät mahtuneet hänen vuonna 2023 ilmestyneeseen esikoisteokseensa. Näitä ovat lasten hyväksikäyttö ja seksuaalirikokset.
”Oikeassa maailmassa rintani päällä oli kasa kiviä ja minun oli vaikea hengittää.
– Voiko salailuun kuolla, kysyin ystävältäni, ja ennen kuin hän ehti vastata, koulun kello soi ja välitunti päättyi.”
Pojat vaikenevat kokemastaan häirinnästä
Miehet joita luulin rakastaneeni -teoksen päähenkilö Siim on syöksykierteessä.
Hän on päihteiden sekakäyttäjä ja ex-malli, joka tunnistetaan edelleen kaupungilla, vaikka ura on päättynyt jo jonkin aikaa sitten. Eteisen lattia täyttyy maksumuistutuksista eikä tilillä ole rahaa.
Kaiken taustalla väijyy lapsuudessa koettu trauma, joka nousee hyökyaallon lailla pintaan, kun Siim päättää jättää päihteet.
Siinä on joku ongelmallinen, perinteinen miehisyysasia.
Markku Haussila
Haussila halusi kertoa tarinan siitä, mitä lapselle tapahtuu, kun häntä käytetään seksuaalisesti hyväksi. Vaikutukset seuraavat aikuisuuteen saakka.
Kirja ei ole autofiktio, toisin kuin Haussilan esikoinen Kaikki kauniit kukat, mutta hän kertoo lähipiirissään olevan ”liikaa ihmisiä, joille on tapahtunut lapsena jotain samankaltaista kuin Siimille”.
Päähenkilöksi Haussila valitsi miehen, koska halusi käsitellä myös poikiin kohdistuvaa hyväksikäyttöä ja seksuaalista häirintää, joista miehet usein vaikenevat.
– Siinä on joku sellainen hyvin ongelmallinen, perinteinen miehisyysasia.
Yksi kirjan keskeinen jännite onkin, pystyykö Siim viimein puhumaan siitä, mitä vuosia sitten tapahtui.
Lisäksi Haussila halusi purkaa miesneromyyttiä.
Siimin ongelmat alkavat, kun hän tapaa lapsena kansainvälisesti tunnetun valokuvaaja Veini Ahlbergin. Huippuvalokuvaajan teoksissa poseeraa arveluttava määrä paidattomia poikia, mutta siitäkin huolimatta Ahlberg onnistuu hurmaamaan Siimin vanhemmat.
Kun hän pyytää saada kuvata pojan, vanhemmat riemuitsevat.
Kirjan taustaksi Haussila perehtyi julkkismiesten hyväksikäyttötapauksiin. Hän katsoi dokumenttisarjoja, kuten Surviving R. Kelly, Leaving Neverland, Allen v. Farrow ja Kevin Spacey, unmasked, ja pani merkille, kuinka paljon tähtipöly mahdollisti asioita.
Monet fanit pitävät esimerkiksi näyttelijä Kevin Spaceyta vastaan esitettyjä ahdistelusyytöksiä tähden ajojahtina, Haussila erittelee. Woody Allen taas meni entisen puolisonsa adoptiotyttären Soon-Yi Previnin kanssa naimisiin, ja hänen oma adoptiotyttärensä Dylan Farrow on syyttänyt Allenia lapsena kokemastaan hyväksikäytöstä.
Tästä huolimatta Allenin entinen puoliso Mia Farrow sai julkisuudessa hullun ex-vaimon maineen, toteaa Haussila.
Haussila nostaa esiin myös Epstein-asiakirjat.
Yhdysvaltojen oikeusministeriö julkaisi tammikuussa yli kolme miljoonaa sivua tuomitun seksuaalirikollisen Jeffrey Epsteinin tutkintaan liittyviä tiedostoja. Ne paljastivat Epsteinin seksikauppaverkoston laajuuden ja siihen sotkeutuneita julkisuuden henkilöitä.
– Kyllähän se on ollut todella hirvittävän läpinäkyvää toimintaa, Haussila sanoo ja jatkaa:
– Eikä me vieläkään saada tietää kaikkea, koska sisältöä pantataan.
Nuorena julkisuus oli heti koukuttavaa
Vuonna 2010, kun Haussila oli parikymppinen, hän osallistui Nelosella esitettyyn Dance-ohjelmaan, joka oli suomalaisversio suositusta So You Think You Can Dance -formaatista.
Nuorelle aikuiselle julkisuus ja sen tuomat edut tuntuivat heti koukuttavilta. Haussila sai ilmaiseksi asioita, kuten vaatteita, drinkkejä ja ruokia. Kerran pankkikonttorissa hän pääsi jonon ohi ja toisella kerralla hän ei tarvinnut henkilöllisyystodistusta, koska työntekijä tunnisti hänet.
Vielä elettiin kuitenkin aikaa ennen vaikuttajabuumia ja huomio haihtui hiljalleen.
Onneksi, Haussila toteaa nyt.
– Olisin ottanut siitä täydet tehot irti, koska se olisi antanut rahaa ja niitä ilmaisia asioita. Vaikka sain vain pienen siivun sitä erikoiskohtelua, sekään ei tehnyt minulle hyvää.
Myös Miehet joita luulin rakastaneeni -teoksessa julkisuudesta on muodostunut Siimille painolasti.
Huomio, joka aikoinaan vauhditti hänen uraansa on muuttunut joksikin sellaiseksi, mistä hän ei pääse irti. Hän saa katseita osakseen, kun hän kävelee kaupungilla ja viranomaisiltakin saatu kohtelu vaihtelee.
Haussilasta ei tullut vaikuttajaa, mutta hän päätyi kuitenkin julkiseen ammattiin.
Näyttelijänä hän on tuttu kasvo teatterien lavoilta. Viime vuonna Haussila näytteli esimerkiksi hehkutetussa Angels in America -esityksessä Kansallisteatterissa, ja tällä hetkellä hän esiintyy Ryhmäteatterin The Poet of Finlandissa. Myös kirjailijana hän kiertää puhumassa ja antaa haastatteluita mediaan.
Millainen on hänen suhteensa julkisuuteen tänä päivänä?
– Varmaan ristiriitainen, hän vastaa.
Hän ei voi hallita otsikoita tai mitä media hänestä kirjoittaa. Toisaalta tällaiset kirjailijahaastattelut ilahduttavat häntä.
Instagramista hän poisti vuosia sitten käytännössä kaiken sisällön, mikä ei liity hänen töihinsä.
– Jos keskittyisin siihen, että olen ammatikseni myös julkkis, ajattelen, että kaikki se työ olisi pois taiteelliselta työltäni.
Julkisuus on erilaista teatterin lavalla. Hän esiintyy ihmisille, mutta esitystä ei taltioida televisioon tai elokuvaksi. Vaikka se on näkyvää, tietty yksityisyys säilyy, hän summaa.
Eli Haussila ei haaveile elokuvarooleista?
– Totta kai haluaisin tehdä jonkin elokuvapääroolin! Mutta se ei ole vielä tullut kohdalle, ehkä se on matkalla.
Ehkä Haussilan seuraava haaste voisikin olla päivittää 1990-luvun eroottiset trillerit tähän päivään sopiviksi.
Markku Haussila oli Kulttuuricocktail Kirjojen vieraana huhtikuussa.
Artikkelissa käytetty lainaus on Haussilan uudesta teoksesta Miehet joita luulin rakastaneeni.
Korjaus 19.4. klo 10.35: Soon-Yi Previn on Mia Farrowin adoptiotytär, ei Woody Allenin oma adoptiotytär, niin kuin jutussa alun perin väitettiin.