Loppuvuonna 2024 Max sai soiton suomalaisesta numerosta. Puhelimessa oli mies, joka ehdotti tapaamista jo samana päivänä. Hän kertoi olevansa Rajavartiolaitoksesta.
Tapaamispaikaksi sovittiin eteläsuomalaisen pikkukaupungin kahvila. Paikalle tuli kaksi henkilöä siviilivaatteissa, mies ja nainen.
He olivat kiinnostuneita Maxista ja siitä, mitä hän tiesi Venäjältä Suomeen pyrkivistä siirtolaisista.
Tapaamisen seurauksena Maxista tuli Rajavartiolaitoksen tietolähde. He kielsivät Maxia kertomasta yhteydenpidosta kenellekään.
Ylen MOT on nähnyt Maxin ja hänen suomalaisten yhteyshenkilöidensä viestinvaihtoa.
Max ei esiinny jutussa omalla nimellään, koska tietolähdetoiminta voisi paljastuessaan saattaa hänet vaaraan.
Max syntyi ja kasvoi Venäjällä, Suomen läheisyydessä. Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 muutti kaiken.
Hän ei halunnut sotaan, johon ei uskonut. Max pakeni Suomeen ja haki turvapaikkaa.
Ensimmäinen tapaaminen kahvilassa
Ensimmäisen tapaamisen aluksi mies ja nainen näyttivät Rajavartiolaitoksen henkilöllisyystodistuksia. Max oli niin hermostunut, ettei katsonut sukunimiä.
Kolmikko asettui kahvilan kulmapöytään.
– He pyysivät laittamaan puhelimen lentotilaan tai sulkemaan sen, kertoo Max.
Mies ja nainen kertoivat Maxille Rajavartiolaitoksen tehtävistä. Sen vastuulla on tutkia esimerkiksi laittomaan maahantuloon liittyviä rikoksia.
Parivaljakko kyseli tietoja Maxista. Keskustelu oli ystävällistä ja juttu luisti.
Mies jakoi Maxille numeronsa salatussa viestisovellus Signalissa.
Viikko myöhemmin numerosta tuli ehdotus uudesta tapaamisesta.
Yhteyshenkilöt lupasivat poimia Maxin kyytiin tämän asunnon läheltä.
Näin tapahtui.
Rajavartiolaitoksen yhteyshenkilöt halusivat tietoja tilanteesta Venäjän rajan takana. Tapaamisen jälkeen he varmistelivat Signalin kautta Maxilta tämän mainitsemien paikkakuntien nimiä.
– Eniten heitä kiinnosti, onko Venäjän puolella rajaa nähty isompia joukkoja Afrikasta tai Lähi-idästä kotoisin olevia ihmisiä, Max kertoo.
Maxilla ei ollut asiasta omia, tuoreita havaintoja, mutta hän sanoo kyselleensä tietoa tilanteesta muilta venäläisiltä.
Elettiin aikaa, jolloin sisäministeri Mari Rantasen (ps.) johdolla valmisteltiin jatkoa kiisteltyyn poikkeuslakiin. Sillä rajoitettiin oikeutta turvapaikan hakemiseen. Lain peruste oli, että Venäjä käytti välineellistettyä maahanmuuttoa Suomea vastaan.
Maxin tapaamiset Rajavartiolaitoksen yhteyshenkilöiden kanssa jatkuivat reilun puolen vuoden ajan.
Yhteyttä pidettiin myös viesteillä. Niiden sävy oli kaverillinen. Yhteyshenkilö toivotti onnea Maxin turvapaikkahaastatteluihin ja Max kertoi omasta jaksamisestaan ja ihmissuhdehuolistaan.
Max alkaa pelätä
Viime vuonna Max sai Maahanmuuttovirastolta kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseen. Se romahdutti hänen mielialansa.
Hän alkoi epäillä jopa sitä, olivatko Rajavartiolaitoksen edustajina esiintyneet ihmiset todella Suomen viranomaisia. Hän viestitteli huolistaan myös heille.
Eniten Maxia pelotti, että liian innokas tiedonhaku olisi voinut paljastaa hänet venäläisille viranomaisille.
Siirtolaistilanteen lisäksi Max kertoo kaivaneensa suomalaisille viranomaisille tietoa verkon Telegram-ryhmistä. MOT:n näkemät viestit vahvistavat tämän.
Hän sanoo myös olleensa yhteydessä tuttaviinsa rajan takana etsiessään tietoa Suomen rajan pinnassa operoivasta uusnatsiryhmästä.
Rajan tietolähdetoiminnasta säädetään laissa
Rajavartiolaitos ei antanut Ylelle haastattelua aiheesta. Se vastasi kysymyksiin vain kirjallisesti.
Se ei kommentoi tietolähdetoiminnan laajuutta eikä suoraan Maxin tapausta.
Komentaja Juho Vanhatalo Rajavartiolaitoksen esikunnasta kuitenkin vakuuttaa, että tietolähteiden turvallisuudesta huolehditaan eikä tietolähteenä toimiminen paljastu Rajavartiolaitoksen kautta kenellekään. Lähteen henkilöllisyyttä ei kerrota edes muille viranomaisille.
– Tärkein perussääntö on se, että asia pysyy salassa, hän kirjoittaa.
Turvapaikanhakijoiden värvääminen Rajavartiolaitoksen tietolähteeksi on uutta tietoa Pakolaisneuvonnalle.
Järjestön juristi Pargol Miraftabi pitää toimintaa hyvin ongelmallisena.
– Turvapaikanhakija on Suomessa epävarmassa juridisessa asemassa. Heidän turvallisuuttaan ei voida taata, jos he joutuvat palautetuksi kotimaahan.
”Ystävyytemme on nyt lopussa”
Heinäkuussa 2025 Max nousi mustaan autoon helsinkiläisen kauppakeskuksen luona.
Tapaaminen rajaviranomaisten kanssa oli ensimmäinen, joka toteutui Maxin aloitteesta. Hän päätti nauhoittaa keskustelun. Max epäili, että ilman todisteita kukaan ei uskoisi häntä.
Yle on pystynyt varmistumaan siitä, että videolla esiintyvät henkilöt ovat rajaviranomaisia.
– Hyvä että otit yhteyttä, suunnittelimme itsekin tapaamista tälle viikolle, sanoi naisääni.
Autossa nainen selitti Maxille, että he ovat vain osa komentoketjua. Päätökset teki parivaljakon johtaja.
– Hän on päättänyt, että ystävyytemme on nyt aika loppua.
Syyksi nainen sanoi muun muassa Maxin omat huolet toiminnan turvallisuudesta.
Nainen kertoi myös, että hänen Maxille antamansa puhelinnumero lakkaisi toimimasta parin päivän päästä, eikä yhteyttä sen jälkeen voisi pitää.
– Toivottavasti olin avuksi, sanoi Max.
– Ehdottomasti, vastasi nainen.
Max kertoo toimittaneensa videon tapaamisen jälkeen myös Suojelupoliisille.
Hallinto-oikeus ei usko tietolähteeksi
Max valitti kielteisestä turvapaikkapäätöksestä hallinto-oikeuteen. Kesällä hän täydensi valitusta ja toimitti oikeudelle selvityksen toiminnastaan viranomaisen apurina.
Oikeus hylkäsi Maxin valituksen loppuvuonna 2025.
Hallinto-oikeus ei uskonut Maxin kertomusta tietolähdetoiminnasta, eikä se pyytänyt lisäselvitystä todisteista.
Maxin mielestä viranomaiset käyttivät häntä hyväkseen ja kieltäytyivät lopulta vahvistamasta hänen rooliaan tietolähteenä.
Pakolaisneuvonnan juristin Pargol Miraftabin mielestä tietolähdetoiminta pitäisi ottaa huomioon turvapaikkapäätöksissä. Hän ei kommentoi suoraan Maxin tapausta.
Miraftabi pitää tärkeänä, että viranomaisten toimintamalleista kerrotaan julkisesti. Kun toimintatapoja ei tunneta, voi ihmisen kertomus tuntua oikeudelle hyvin epäuskottavalta, hän sanoo.
Hän muistuttaa, että Suomi on sitoutunut palautuskieltoon. Sen mukaan ihmistä ei voi palauttaa maahan, jossa häntä uhkaa esimerkiksi kidutus, vaino tai kuolemanrangaistus.
Rajavartiolaitos ei kommentoi riskiä palautuskiellon rikkomisesta. Sen mukaan turvapaikanhakijoiden käyttö tietolähteenä on kuitenkin paitsi lain mukaista, myös moraalisesti oikein.
Pian valituksen hylkäämisen jälkeen Max sai lyhytsanaisen viestin poliisilta.
Hänen käskettiin poistua maasta tammikuun loppuun mennessä.
Jutun julkaisuun mennessä Maxia ei ole palautettu Venäjälle. Hän on valittanut kielteisestä turvapaikkapäätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.