Varhaisessa vaiheessa ADHD-diagnosoiduilla oppilailla on korkeammat peruskoulun päättötodistuksen keskiarvot kuin sellaisilla oppilailla, jotka saavat diagnoosin peruskoulun loppupuolella. Tieto ilmenee tuoreesta Helsingin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta.
Tutkimuksen mukaan varhain diagnosoidut myös suuntaavat useammin lukio- ja korkeakouluopintoihin ja heillä on alhaisempi koulupudokkuuden todennäköisyys myöhemmin diagnosoituihin verrattuna.
Tutkimuksessa seurattiin rekisteriaineistojen avulla yli 580 000 henkilöä, jotka ovat syntyneet Suomessa vuosina 1990–1999. Diagnoosi-ikä tunnistettiin ensimmäisen hoitotietoihin kirjatun diagnoosin tai ADHD-lääkeoston perusteella 4–20 vuoden iässä.
Tutkimuksessa havaittiin, että pojat diagnosoitiin useimmiten jo ensimmäisinä kouluvuosina, kun taas tytöillä diagnoosit alkoivat yleistyä vasta 13 vuoden iästä eteenpäin.
Tutkimus on osa Lotta Volotisen väitöskirjatutkimusta, joka käsittelee ADHD-diagnoosien väestöllisiä ja sosiaalisia eroja. Tulokset on julkaistu JAMA Psychiatry -lehdessä.
– Diagnoosi-iän sukupuolierojen syitä on selitetty esimerkiksi pojilla ja tytöillä havaittujen ADHD-piirteiden eroilla. Helposti havaittava yliaktiivinen ja impulsiivinen käyttäytyminen on pojille tyypillisempää, kun taas tyttöjen ADHD voi oireilla huomaamattomammin, Volotinen kertoo tiedotteessa.
Varhaista ADHD-diagnoosia on suositeltu usein, sillä aiemmissa tutkimuksissa hoidon on havaittu parantavan lyhyen aikavälin koulutustuloksia. Nyt julkaistussa tutkimuksessa diagnoosi-iän ja myöhemmän koulutustason yhteys osoitettiin kuitenkin ensimmäistä kertaa.
Tutkimuksessa havaittiin, että peruskoulun viimeisinä vuosina diagnosoiduilla pojilla ja tytöillä oli heikoimmat koulutustulokset, ja lähes kolmannes heistä ei opiskellut tai ollut suorittanut toisen asteen tutkintoa 20-vuotiaana. Tämä voi lisätä pitkäaikaisen työttömyyden ja syrjäytymisen riskiä.