Suomessa on tiettävästi vain kaksi säännöllisesti uutta balettia tekevää tahoa: Kansallisbaletti sekä Oulussa toimiva balettituotantoryhmä Tenho.
Tenhossa tehdään mieluummin uutta balettia kuin hyödynnetään yleisön jo tuntemia librettoja. Se johtuu paljolti siitä, että pohjoisessa on vähemmän vaativiin teoksiin kykeneviä tanssijoita.
Osaamisen taso on tärkeää ainakin koreografi Alexandra Tigerille. Teoksen vaativuus pitää mitoittaa työryhmän taitoihin.
– Uuden baletin tekeminen antaa enemmän mahdollisuuksia luoda uutta niin tekniikan kuin koreografiankin näkökulmasta, hän sanoo.
Samoilla linjoilla on tanssija ja tanssinopettaja Hanna Sirén.
– Siten on mahdollista tehdä tekijöidensä näköisiä teoksia sillä tekniikalla ja taitotasolla mitä on, hän sanoo.
Balettituotantoryhmä Tenho valmistaa parhaillaan Ouluun Sirkka-balettia. Ensi-ilta on syksyllä ja harjoitukset ovat jo täydessä vauhdissa.
Videolla Alexandra Tiger, Hanna Sirén ja Mikko Pohjola kertovat baletin tekemisestä:
Tuotantojen budjetti on kovin rajallinen
Koska balettia on pohjoisessa vähemmän tarjolla, vaatii se myös yleisön opettamista ja rohkaisemista taiteen äärelle. Tämä työ tuottaa ainakin Oulussa tulosta.
– Ensimmäistä kertaa meillä on tilanne, että ensi-ilta on lähes loppuunmyyty noin puoli vuotta etukäteen, Tiger sanoo.
Hänen mukaansa pohjoisessa halutaan nähdä enemmän nimenomaan alueella tuotettua balettia.
Tiger sanoo, että Oulu on baletille ”ihan mieluisa” tuotantoympäristö, joskin resurssit ovat maltilliset. Tenhon tuotannoissa tanssii yleensä sekä ammattilaisia että harrastajia.
Tyypillisesti vain pääsolistit saavat työstään korvauksen.
– Koreografina koen häpeää siitä, ettei ammattilaisille voi maksaa palkkaa niin kuin haluaisi. Toisaalta he saavat vastineeksi kokemusta ja uusia taitoja. Rahat menevät, mutta taidot eivät katoa, Tiger huomauttaa.
”Täysillä mennään ja rikotaan samalla omia rajoja”
Ryhmällä työstössä oleva Sirkka on synkkä uutuusbaletti, joka on osa Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaa. Rukoilijasirkka – se hyönteinen, joka voi parittelun aikana syödä koiraan pään irti – on toiminut teoksen innoittajana.
Teos kertoo naisesta, joka kamppailee yhteiskunnan paineiden ja sisäisten ristiriitojen kanssa. Tarinassa on mukana paholaisen lisäksi enkeleitä, kyntisiä ja piruja.
Yksi piruista on laulajanakin uraa tehnyt Mikko Pohjola.
Hänen tanssitaustansa on Miesten vuoro -nimisestä harrastusryhmästä. Muutoin hän on ”vain laittanut yökerhossa sormia kohti kattoa”.
Tanssiminen ja baletti ovat tuoneet hänelle rohkeutta esimerkiksi siihen, että uskaltaa heittäytyä miettimättä sitä, miltä oikeasti näyttää.
– Tällä porukalla on sellainen asenne, että täysillä mennään ja rikotaan samalla omia rajoja, hän kertoo.
Pohjolalle hyvä taide osoittaa sellaisia paikkoja ihmisyydestä, jota emme ole vielä oppineet.
Se, mitä katsoja vie näytöksestä kotiinsa, on kullekin oma asia.
– Kun taidetta mennään katsomaan, sieltä imetään se energia, mitä lavalta tulee. Kenelläkään ei ole oikeutta sanoa, miten se tulisi kokea.