Kansainvälisen Hiihtoliiton FIS:n ratatarkastaja Juha Torvikoski aikoo nostaa hatun pois päästä jokaiselle, joka hiihtää Inarin Juutuanvaaran SM-hiihdoissa kisaviikonlopun päätösmatkat naisten 30 kilometriä ja miesten 50 kilometriä.
Edellisen kerran hiihtäjät olivat vastaavan koettelemuksen edessä vuonna 2023, jolloin Inarissa miteltiin niin ikään SM-mitaleista.
– Silloin hiihdettiin vapaalla, nyt perinteisellä, eikä suksia vaihdeta kesken matkan. Sukselta vaaditaan pitoa, sanoo Torvikoski.
Juutuanvaaran korkeuseron hyvänä mittarina toimii Tampereen Näsinnneula.
Juutuanvaaran 10 kilometrin kisaladun korkeusero on 158 metriä. Naiset hiihtävät sunnuntaina reitin ympäri kolme kertaa ja miehet viisi kertaa.
Naisten kilpailu on erityinen, koska yksi 2000-luvun menestyneimmistä hiihtäjistä Krista Pärmäkoski lopettaa uransa sinne.
SM-hiihdot järjestävän seuran Inarin Yrityksen facebookissa kerrotaan, että kyseessä on maailman suurin korkeusero FIS:n homologoiduilla laduilla.
Homologointi on laadunvarmistusta
Inarin Yritystä edustavat Anton Kemppi, Topias Kemppi ja Pyry Rissanen suhtautuvat Juutuanvaaran maastoihin kunnioittavasti. Jokaisen heidän kisakalenteriin on merkitty matkat kisaviikonlopulle.
Anton Kemppi luottaa kesällä tehtyihin mäkitreeneihin. Veljensä Topias hiihti edellisissä Inarin SM-hiihdoissa viestin.
– Oli rankka latu.
Homologoitu rata täyttää Kansainvälisen Hiihtoliiton kilpailusääntöjen hiihtoradoille asettamat vaatimukset.
Maastohiihdon homologointi on kilpalatujen virallinen laadunvarmistus.
Asiantuntijat mittaavat radan nousut, laskut ja leveydet varmistaakseen, että rata on hiihtäjille turvallinen ja reilu, ja että se täyttää kansainväliset arvokisavaatimukset.
Juutuanvaaraan on pitänyt hakea FIS:ltä poikkeuslupa
Torvikosken tiedossa ei ole vastaavaa latua kansainväliselläkään mittapuulla.
– Suomessa tämmöisiä korkeuseroja ei ole, ja sen verran pitää sanoa varovasti, että tuskin on muuallakaan.
Ylämäet toki laittavat hiihtäjiä ahtaalle monissa kisapaikoissa, kuten Tour de Skillä, jossa hiihtävät nousevat viimeisessä etapissa Alpe Cermisen päälle.
Torvikoski kertoo kyseessä olevan päätösnousu, joka kiivetään ylös, mutta sieltä ei tulla hiihtokilpailumaisesti alas.
– Inarissa rata on yhtenäinen, eli lähdetään samasta paikasta ja tullaan samaan paikkaan takaisin.
Poikkeuksellisen korkeuseron vuoksi Juutuanvaaraan on pitänyt hakea FIS:ltä erityislupa, sillä julmien ylämäkien lisäksi myös alamäet ovat Inarissa vaativia.
– Jos on vähän hiihtänyt maallikko ja haluaa itseään testata, niin kauhean paljon parempaa testipaikkaa Suomessa ei ole, sanoo Torvikoski.