– Sellainen jatkuva menestyjän ura ei ole minun. Olen sellainen, joka joutuu taistelemaan vastoinkäymisten läpi. Välillä tulee onnistumisia, sanoo Elias Kuosmanen.
Viime syksynä Kuosmanen voitti MM-pronssia 130 kilon sarjassa kreikkalais-roomalaisessa painissa. Hän saavutti 30-vuotiaana kauan kaivatun virstanpylvään.
13 vuotta aiemmin Kuosmanen voitti junioreiden maailmanmestaruuden.
– Silloin halusin nähdä itseni superurheilijana, joka kulkisi voitosta voittoon. Verrataan vaikka Duplantisiin tai Ingebrigtseniin. Kaikki olisi vain helppoa.
Kesti kauan ennen kuin Kuosmanen saavutti ne tavoitteet, jotka hän asetti itselleen teini-ikäisenä.
Uralla on ollut useita vaikeita päätöksiä. Aina kun Kuosmanen on harkinnut lopettamista, hän on lopulta päättänyt jatkaa.
Välillä olen tuntenut katkeruutta omaa tasoani kohtaan. Minun on tarvinnut todistaa itselleni, että osaan paremmin. En halua istua myöhemmin keinutuolissa ja katua, että luovutin.
Elias Kuosmanen
Päätös uran lopettamisesta oli todella lähellä. Jos Kuosmanen olisi tehnyt sen, Suomen miespainijoiden ensimmäinen MM-mitali viiteentoista vuoteen olisi jäänyt saamatta.
Muutamaa vuotta aiemmin toinen hänen suurista päätöksistään oli otsikoissa.
Katso minidokumentti Elias Kuosmasesta Sportlivissä:
Unelma ehjistä olympialaisista
Kuosmanen tavoitteli paikkaa Tokion vuoden 2020 olympialaisiin 97 kilon painoluokassa.
Olympiapaikka oli ulottuvilla, mutta kun kilpailut siirtyivät koronapandemian takia vuodella, kollega Arvi Savolainen ehti ohi.
Kuosmanen päätti yrittää olympialaisiin suurimmassa, 130 kilon, painoluokassa.
Hän oli pärjännyt harjoituksissa painoluokkaa ylempänä oleville vastustajille.
– Pettymys menetetystä olympiapaikasta oli suuri. Oli kiukku päällä ja päätin taistella loppuun asti.
Hän sai paikan karsintaturnauksessa ja eteni sensaatiomaisesti olympialaisiin. Kuosmanen voitti vastustajia, jotka olivat selvästi häntä painavampia.
– Onnistuin yllättämään. Liikkuvuus alemmista sarjoista oli myrkkyä isommille kavereille. Tällaista temppua ei oltu painimaailmassa, en sano ikinä, mutta ainakaan hetkeen nähty.
Tokion olympialaiset päättyivät loukkaantumiseen, mutta Kuosmanen oli tullut raskaaseen sarjaan jäädäkseen.
Hänen tähtäimensä oli edelleen asetettu menestykseen suurimmissa ja tärkeimmissä turnauksissa.
Kolme vuotta myöhemmin oli taas aika.
– Urani vaikein päätös oli ennen Pariisin olympialaisia, hän toteaa.
Kuosmanen koki raskaan tappion viimeisessä karsintaturnauksessa Istanbulissa pari kuukautta ennen olympialaisia.
Hän ei päässyt kisoihin mukaan.
– En nauttinut painista vaan yritin pakottaa sitä, ja epäonnistuin.
Hän oli luvannut itselleen lopettaa, jos jäisi pihalle Pariisin olympialaisista.
Elin muutaman kuukauden kuin painiura olisi päättynyt.
Se oli radikaali päätös. Seuraavina kuukausina hän pysyi kokonaan poissa painimatolta.
– Jälkiviisaana voi sanoa, että siinä oli taustalla uhoa. Olin tehnyt etukäteen päätöksen, että jos en onnistu, en ansaitse jatkaa.
Kuosmanen päätti kuitenkin käydä vielä kerran salilla katsomassa, missä kunnossa Jonni Sarkkinen ja Arvi Savolainen lähtisivät Pariisiin.
– Kävin kerran painimassa ja siitä se jotenkin taas lähti. Kävin seuraavalla viikolla toisen kerran. Sitten rupesin käymään kaksi kertaa viikossa. Kohta huomasin, että painin taas 5–6 kertaa viikossa ja se oli taas mukavaa.
Raaka rehellisyys
– Näin huonolle painille ei ole mitään selitystä. Peiliin pitää katsoa ja pahasti. Tällaiset ottelut pitäisi hoitaa vaikka 45 asteen kuumeessa. En voi käsittää, miten taso laskee puolessa vuodessa näin paljon.
Näin kuului Kuosmasen kommentti hävityn ensimmäisen kierroksen ottelun jälkeen MM-kisoissa 2018.
Brutaalin rehelliset johtopäätökset ja itsekritiikki ovat Kuosmaselle tyypillisiä, kun hän arvioi heikompia suorituksiaan.
– Ankaruus ja rehellisyys tarkoittavat myös sitä, että uskaltaa tarkastella omaa tekemistä ja myöntää virheet, joita on tehnyt.
Tämän jälkeen on päästävä tappioiden yli nopeasti ennen kuin alkaa hautomaan menneitä.
– Tämä on vain urheilua. Monen viikon mökötys tappion jälkeen olisi loppujen lopuksi aika itsekästä. Elämä ei lopu siihen, että loukkaannun tai en pääse olympialaisiin.
Palkinto
MM-kisoissa Zagrebissa 2025 Kuosmanen löysi oikean henkisen latauksen.
Hänen osallistumisensa kisoihin ei ollut itsestäänselvyys.
Nivusvamma muutama viikko ennen kisoja oli pilata kaiken.
– Viimeiset neljä viikkoa ennen kisoja en voinut painia lainkaan.
Mutta se kuvaa myös sitä, missä Kuosmanen on urallaan.
– En pysty enää tekemään läheskään kaikkia liikkeitä, mitä osaan ja haluaisin tehdä. Minun on painittava tietyllä tavalla, jonka kroppa sallii.
Zagrebissa tuli lopulta palkinto kaikesta uurastuksesta, MM-pronssi. Täyttymyksen hetkellä kaikki vaikeat päätökset tuntuivat oikeilta.
– Se oli tunteellinen hetki. Olen aina ajatellut, että voin voittaa kenet tahansa ja voittaa MM-mitalin. Ennen tätä minulla ei ollut mitaleita todisteena siitä, että todella kuulun maailman huipulle. Nyt kaikkien vaikeiden vuosien jälkeen sain todistettua, että kuulun.
Samalla hän todisti jotain muuta. Päätös vaihtaa painoluokkaa taisi olla lopulta oikea.
– Itse ja monet muut ovat epäilleet. Nyt onnistuin todistamaan, että kaikkien vaikeiden päätösten takana on ollut järkeä.
Kun Kuosmanen puhuu uravalinnoistaan, kaikki kuulostaa hyvin luonnolliselta. Ikään kuin hän olisi jollain tasolla tiennyt, että palkinto tulisi ennemmin tai myöhemmin.
Kuosmanen sanoo silti, että on ollut hetkiä, jolloin hän on epäillyt.
Tällä viikolla Elias Kuosmanen koki jälleen yhden pettymyksen, kun hän hävisi EM-kisojen ensimmäisellä kierroksella Albaniassa.
– Kun olen väsynyt ja kipeä kaikkialta, on helppo ajatella, että olen jo saavuttanut paljon, ja kysyä, miksi vielä rääkkään itseäni. Mutta nautin urheilijan elämästä, tätä haluan tehdä. Silloin on helppo jatkaa.
Nyt Kuosmanen tähtää uudella voimalla Los Angelesin vuoden 2028 olympialaisiin.
Kuosmanen kantaa suuria odotuksia harteillaan. Hän on ainoa suomalainen, joka otti vuonna 2025 MM-mitalin kesäolympialaisiin kuuluvassa lajissa.
– Haluan näyttää itselleni, että pystyn olympiatasolla suoriutumaan paremmin. Ettei jää sellainen loppuelämän kammo olympialaisista.
Yle Urheilun henkilökuva julkaistaan aina sunnuntaisin. Lue viime viikon henkilökuva: Cheerleader Janna Rautionaho, 22, haastaa toksisen kehopuheen
