Öljy tuottaa kipua.
Kapean Hormuzinsalmen sulku on kuin puristaisi kädet maailmantalouden kurkulle.
Normaalitilanteessa salmen kautta virtaa valtava määrä öljyä, lannoitteita ja muita kriittisiä tuotteita Lähi-idästä maailmalle.
Nyt liikenne on lähellä nollaa, ja maailma korahtelee tuskissaan.
Shellin toimitusjohtaja Wael Sawan varoitti viime viikolla, että ellei Hormuzinsalmen sulussa päästä ratkaisuun, Eurooppaa uhkaa pian polttoainepula.
Maailman suurimman varainhoitoyhtiön Blackrockin toimitusjohtaja Larry Fink maalaili BBC:n haastattelussa globaalia taantumaa, jos öljyn hinta kohoaa 150 dollariin tynnyriltä. Taantumasta varoitti myös tasavallan presidentti Alexander Stubb Politicon haastattelussa.
Ennen hyökkäystä Brent-viiteöljy maksoi noin 70 dollaria tynnyriltä. Nyt hinta on pompannut korkeimmillaan yli 110 dollariin, ja jatko riippuu siitä, onko presidentti Donald Trumpilla alkeellisintakaan suunnitelmaa sodan lopettamiseksi vai ei.
Lisälasku Euroopalle jopa 930 miljardia euroa
Suurin öljyyn liittyvä huoli Suomessa ja Euroopassa on nimenomaan hinta.
EU:n tuomasta raakaöljystä vain noin kuusi prosenttia ja maakaasusta vajaat yhdeksän prosenttia tulee Hormuzinsalmen kautta. Mutta yleinen hinnannousu heijastuu kaikkeen kaupankäyntiin.
Hyperaktiivisen 2020-luvun digitalouden keskellä voi olla vaikea muistaa, että maailmantalouden todellisen pulssin määrää edelleen öljy, siis muinaisista eliöistä miljoonien vuosien aikana maan syvyyksissä syntynyt hiilivetyjen seos, yksinkertainen orgaaninen neste.
Öljyn peruskäyttö on pysynyt samanlaisena 120 vuotta. Mutta edelleen se ja maakaasu rasvaavat koko yhteiskuntamme, sekä liikkumisen että kaupankäynnin.
Vuonna 2024 Euroopan unionin maat toivat yli puolet käyttämästään energiasta (57 prosenttia) muualta, ja tuontitavara oli valtaosin öljyä ja kaasua.
Niin riippuvainen EU on muista, ja se käy kalliiksi erityisesti kriisien aikana.
EU-maat maksoivat vuosina 2021–2024 ostoenergiastaan peräti 930 miljardin euron lisälaskun.
Energia-alan ajatushautomo Ember
Energia-alaa seuraava ajatushautomo Ember laski viimesyksyisessä raportissaan, että EU-maat maksoivat vuosina 2021–2024 ostoenergiastaan peräti 930 miljardia euroa ylimääräistä aiempaan verrattuna. Koko ostoenergialasku oli 1,8 biljoonaa eli 1 800 miljardia euroa, joten Venäjän hyökkäyksen aloittama energiakriisi tuplasi arvion mukaan ostoenergian hinnan.
Me kuluttajat maksamme kaikki lisälaskut, joita fossiilienergian saatavuusongelmista ja konfliktiherkkyydestä aiheutuu.
Se tapahtuu suoraan bensapumpulla, kuluttajatuotteiden kallistumisena ja lainakorkojen pompatessa ylöspäin.
Trump sotii, kaikki maksavat – mikä neuvoksi?
Nyt, kun Iranissa on sodittu yli kuukausi, Suomi ja Eurooppa ovat taas talouskriisin partaalla vailla omaa syytä tilanteeseen.
Yhdysvallat ja Israel hyökkäsivät Iraniin omapäisesti kysymättä liittolaistensa lupaa, mutta sodan kustannukset roiskuvat kaikkien niskaan. Maksamme sodasta, jonka tavoite on epäselvä.
Suomi laittoi tälle(kin) vuodelle suuret odotukset kasvun elpymiseen. Voi olla, että Trumpin hurjastelun ja Lähi-idän kriisin takia toiveista on luovuttava jo ennen vappua.
Mitä fossiiliriippuvainen Eurooppa tekee? Ehdotuksia sinkoilee, sillä energia on yksi ajan suurista poliittisista voimista. EU-maiden energiaministerit kokoustivat Brysselissä eilen pohtimaan keinoja.
Osa toivoo, että hinnannousut ovat ohimeneviä. Osa on sitä mieltä, että shokit kuuluvat maailmaan, kärsitään. Osa vaatii tukea fossiilisille polttoaineille, jotta niiden hintaa saataisiin alas.
Naapurissa Ruotsissa hallitus on esittänyt bensiini- ja dieselveron keventämistä ja korotettua sähkötukea kotitalouksille. Tukien on määrä päättyä kesän jälkeen.
Keino on kallis: Ruotsi menettää noin 150 miljoonaa euroa verotuloja pelkästään siinä, että bensiinin ja dieselin veroa saadaan laskettua 4–10 senttiä litralta. Jos bensiini maksaa 2,00 euroa litralta 2,10 euron sijaan, sata litraa kuukaudessa tankkaava keskivertoautoilija säästää kympin kuussa.
Tukiajatuksia on heitetty Suomessakin – lähinnä kuljetusalalta ja perussuomalaisten ja keskustan poliitikkojen piiristä.
Tukihalut voi ymmärtää. Nousu on ollut nopea, eikä kriisi välttämättä jää viikkoihin.
Samalla poliitikkojen on pidettävä jäät hatussa. Kaikkiin öljytuotteisiin on sisäänleivottuna hintariski, ja hintapiikkejä tulee. Fossiilisista polttoaineista tulisi pyrkiä eroon, ei kannustaa niiden käyttöä. Moni autoilija pystyy tinkimään käytöstään. Lisäksi valtion kassa on jo valmiiksi tyhjä.
Jos Suomi lipsuu ilmastotavoitteistaan, se käy todennäköisesti kalliimmaksi kuin öljyn hintapiikki. Suomen olisi ostettava muilta mailta kompensaatioita, jos sellaisia on edes tarjolla. Kokonaan toinen asia on, mikä on ilmastonmuutoksen etenemisen hintalappu.
Peruuttamattomia luontotuhoja ei lasketa rahassa vaan elinolosuhteina. Tieteellisiä varoituksia tulee solkenaan.
Esimerkiksi viime syksynä Euroopan ympäristökeskus varoitti satojen asiantuntijoiden työstämässä raportissa, että ympäristön muutokset aiheuttavat merkittäviä riskejä Euroopan taloudelliselle hyvinvoinnille, turvallisuudelle ja elämänlaadulle.
Halvinta on pyristellä äkkiä irti fossiilisista
Jos jokin kuristaa ja on kallista, looginen päätelmä on pyrkiä pääsemään siitä irti.
– Fossiiliriippuvuus repii kansallista turvallisuutta ja itsemääräämisoikeutta. Ja Eurooppa on riippuvaisempi fossiilienergian tuonnista kuin juuri mikään muista merkittävistä talouksista, kommentoi YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen pääsihteeri Simon Stiell toissaviikolla Brysselissä.
Jos EU pyrkii Iranin sodan seurauksena entistä tehokkaammin irti öljystä, se voi olla kriisin paras seuraus Euroopalle.
Jos riippuvuus geopolitiikan myrskyistä ja niiden aiheuttamasta hintapiikeistä vähenee, hyötyjiä ovat ilmasto, kuluttajat ja elinkeinoelämä. Taloudellisesti kannattavinta on keskittyä riippuvuuden nopeaan vähentämiseen.
Jo nyt Suomen tilanne on parempi kuin monen Keski-Euroopan maan – kiitos ydin-, tuuli-, aurinko-, bio- ja vesivoimaan nojaavan omavaraisen energiantuotannon, joka suojaa fossiilienergian häiriöpiikeiltä.
Suomessakin energian hinnat heilahtelevat säiden mukaan, mutta viime vuonna sähkö oli Euroopan halvinta. Saksalainen maksaa sähköstään tuplahintaa.
Fossiilienergian tekohengittäminen olisi todennäköisesti kaikkein kallein vaihtoehto.
Muokkaus 7.4. kello 16.20: biovoima lisätty jutun loppuun Suomen omavaraisen energiantuotannon listaan.