Kun Matti Salmi täytti 50 vuotta, tempaisivat Tuulenkylän asukkaat pystyyn isot juhlat, joihin tuli väkeä naapurustosta asti.
85-vuotiasta Salmea voisi tituleerata kylän vanhimmaksi. Hän on asunut Tuulenkylän asuinyhteisössä alusta saakka.
Tuulenkylä syntyi vuoden 1985 Jyväskylän asuntomessujen vetonaulaksi. Se oli monella tapaa pioneerihanke. Pientaloista muodostettu asuinalue suunniteltiin alusta asti yhteisöasumiseen, ja tulevat asukkaat osallistuivat projektiin.
Nyt yhteisöllistä asumista on jatkunut jo 41 vuotta, ja pihalla on pidetty monet juhlat ja tapahtumat.
Tuulenkylä oli Suomen ensimmäinen valtion asuntolainoittama yhteisöasumishanke. Sen valmistumisesta kerrottiin Ylen ohjelmassa, jossa esiteltiin yhteisöllisen asumisen tapoja.
Yhteisöllistä asumista on monenmuotoista ekokylistä kimppakämppiin. Yhteisöasumisella tarkoitetaan yleensä siihen tarkoitukseen suunniteltuja asuntoja, joissa on tavallista enemmän yhteistiloja.
2000-luvulla yhteisöllisestä asumisesta on povattu niin megatrendiä kuin ratkaisua yksinäisyyteen ja vanhusten asumiseen.
Lapsilähtöisyys houkutteli asukkaita
Matti Salmi eli perheineen pikkulapsiarkea 1980-luvulla, ja kuultuaan suunnitelmista yhteisöasumisesta jyväskyläläisille hänelle tuli kiire muuttaa kaupunkiin.
– Lapset olivat kahdessa eri hoitopaikassa, ja asuin kaupungin ulkopuolella. Ennen töihin menoa piti autolla kiertää parissa paikassa, että sai lapset hoitoon, hän muistelee.
Yhteisöllinen asuminen, jossa lapsiperheiden tarpeet on huomioitu ja päivähoito järjestyy omassa pihapiirissä, tuntui houkuttelevalta.
– Sisäpihalle piti saada ikkunat, joista näkee hyvin koko pihan ja lapset. Keittiö ja olohuone piti olla niin, että keittiöstä näkee hyvin olohuoneeseen. Tämä lapsilähtöisyys oli siinä suunnittelussa ihan keskeinen asia, Salmi kertoo.
Nykyään Tuulenkylässä asuu vähemmän lapsia kuin alkuvuosina, jolloin heitä oli noin puolet asukkaista. Päiväkodissa toimi vielä esikouluryhmä viime vuoteen asti, mutta sen toiminta on toistaiseksi päättynyt. Moni lapsista käy viereisen Vastatuulen-asuinyhteisön päiväkotia.
Yhteisöasuminen vaatii motivaatiota
Yhteisöasuminen herätti aikoinaan myös kummastelua. Edelleenkin Salmen mielestä yhteisöasumiseen liittyy turhaa mystisyyttä.
– Monesti saatetaan ajatella, että siihen liittyy jotain uskonnollista tai poliittista.
Tuulenkylästä Asuntohallitukselle tutkimusta tehnyt yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Anneli Anttonen toteaa raportissaan Tarina Tuulenkylästä vuodelta 1989, että yhteisöllisyys ei synny tyhjästä vaan tarvitaan tiloja ja toinen toistensa kanssa viihtyviä ihmisiä.
Asukkaiden tulee olla motivoituneita ja toimia aktiivisesti, jotta yhteisöllisyys muuttuu sanoista teoiksi.
Yhteiselämään kuuluu aina ristiriitoja. Tärkeintä on yhteisön kyky ratkaista ne. Tuulenkylässä erimielisyyksiä on tullut esimerkiksi pihatöistä.
Anttosen tutkimuksessa todetaan, että erilaisia tapoja osallistua yhteisiin töihin on opittu ajan myötä sietämään paremmin.
Matti Salmen mielestä yhteisöllisyys on ihmiselle luontaista ja tukee persoonallisuuden kehitystä:
– Ihmisillä yhteisöllisyys on luonnollista, koska ihminen on laumaeläin. Tämmöisiä yhteisöjä voisi olla enemmänkin kasvattamaan ihmisistä terveempää persoonallisuutta, että kohtaa toisia ihmisiä luontevasti ja kunnioittavasti.
Tuulenkylään halutaan myös palata
Tänä päivänä Tuulenkylän asukkaissa on alkuperäisiä, uusia tulokkaita sekä paluumuuttajia.
Yksi Tuulenkylään palanneista on Anni Niekka, joka vietti siellä koko lapsuutensa. Päiväkodista Niekka muistaa lämminhenkisen ilmapiirin ja pienen ryhmäkoon.
Opiskelut ja työt veivät vuosiksi muualle, kunnes kuusi vuotta sitten Niekka muutti perheineen takaisin Tuulenkylään vanhemmiltaan ostamaansa asuntoon.
– On minun kaltaisiani paluumuuttajia, jotka asuivat lapsena siellä, mutta ovat olleet hetken pois ja muuttaneet takaisin saatuaan omat lapset, hän kertoo.
Niekan mielestä Tuulenkylä erottuu tavallisesta taloyhtiöstä ainakin siinä, että kaikki tuntevat toisensa.
Uusilla asukkailla on tapana esittäytyä vähintään sähköpostilla kaikille, ja asukkailla on yhteinen viestiryhmä. Isoja yhteistapahtumia on nykyään vähemmän, mutta monet kokoontuvat esimerkiksi silloin tällöin grillaamaan yhdessä.
Saunassa kohdataan ja yhteistalossa juhlitaan
Viikon odotettu hetki on yhteinen saunavuoro. Anni Niekasta saunominen tuntuu erityiseltä yhteisvuoroissa ja sauna toimii asukkaita yhdistävänä tekijänä.
– Saunavuoroja ihan odottaa. Siinä sitten vaihdetaan kuulumisia naapureiden kanssa ja keskustellaan mistä milloinkin .
Yhteistalossa on päiväkotitoiminnan lisäksi järjestetty kerhoja, jumppia, elokuvailtoja, juhlia ja ruokailuja. Pitkään oli perinne viikottaisesta yhteisruokailusta. Sittemmin niitä on ollut kerran tai pari vuodessa.
Tilassa on myös kätevä järjestää perhejuhlia. Anni Niekka kertoo viettäneensä siellä useat ristiäiset ja rippijuhlat.
Loppukesästä kohotetaan Tuulenkylän malja
Seuraavan kerran Tuulenkylän väki kokoontuu elokuussa perinteisiin Tuulenkylän juhliin asuinyhteisön vuosipäivän kunniaksi.
Tapana on ollut juhlistaa yhdessä myös muun muassa vappua, itsenäisyyspäivää ja uutta vuotta.
Entisistä perinteistä Matti Salmi sekä Anni Niekka näkisivät mielellään ainakin yhteisen viikonloppuruokailun paluun. Se vaatii vaan, että joku tarttuu taas toimeen.