Elokuvakohtaus on saatu kuvattua, ja on valokuvaajan vuoro. Aikaa ei ole tuhlattavana – tuotantoryhmä alkaa välittömästi valmistella elokuvan seuraavaa kuvaa.
– Pääsen ikään kuin valmiiseen pöytään, valokuvaaja Marja-Leena ”Malla” Hukkanen sanoo.
Valot ja lavasteet ovat valmiina, näyttelijät odottavat häntä. Viisi minuuttia, ja kohtaus on ikuistettu myös valokuviksi.
– Muistan, kuinka Peltsi (Matti Pellonpää) ja Kati (Kati Outinen) aina sanoivat kuvausten jälkeen, että nyt vielä Mallalle oma show!
Kaurismäki-yhteistyö alkoi Calamari Unionista
Suomen valokuvataiteen museo esittelee uudessa näyttelyssään Malla Hukkasen valokuvia elokuvista. Esillä on nostalgisia kohtauksia rakastetuista elokuvista.
Lahden valokuvataiteen oppilaitoksesta valmistunut Hukkanen on kuvannut yli neljä vuosikymmentä, yhteensä yli sataan suomalaiseen elokuvaan.
Parhaiten hänet tunnetaan yhteistyöstä elokuvaohjaaja Aki Kaurismäen kanssa. Hukkanen on ottanut stillkuvat 18 Kaurismäen elokuvaan sekä toiminut kuvaussihteerinä.
Ensimmäinen yhteinen Kaurismäki-elokuva oli Calamari Union (1985).
Hukkanen: ”Antoisinta on ollut ryhmätyö”
Nuorena Malla Hukkanen oli ajatellut, että lehtikuvaajan työ on unelma-ammatti. Ajatukset muuttuivat, kun hän Ilta-Sanomien valokuvaajana seurasi elokuvaohjaaja Anssi Mänttärin työryhmän työtä.
– Tajusin, että tässä on ryhmä, joka tekee töitä yhdessä.
Hän pääsi töihin Mänttärin ja Kaurismäkien tuotantoyhtiöihin ja ryhtyi ottamaan valokuvia elokuvista.
Malla Hukkasen mielestä antoisinta on ollut ryhmätyö yhdessä osaavien ja mukavien ihmisten kanssa.
– Kun olimme vielä nuoria ja perheettömiä, vietimme vapaa-ajatkin yhdessä. Sama kaveriporukka on osittain säilynyt näihin aikoihin asti.
Hukkanen muistelee, kuinka osti Matti Pellonpään kanssa tämän isän vanhan auton, Volvo Amazonin.
– Se oli sellaista kaveripuuhastelua. Rassailin ja laittelin sitä kuntoon Peltsin kanssa.
Monen Kaurismäki-elokuvan tähti Matti Pellonpää kuoli äkillisesti 44-vuotiaana vuonna 1995.
– Peltsi oli mahtava työkaveri ja äärimmäisen lahjakas elokuvanäyttelijä. Miten pienillä eleillä hän osasi ilmaista asioita.
Valokuvaan vangitaan elokuvan tunnelma
Stillkuvina yleisemmin tunnetut elokuvien kohtausvalokuvat eivät ole pysäytysruutuja elokuvan filmiraidasta, vaan valokuvaajien uudelleentulkintoja kohtauksista.
Aki Kaurismäen elokuvilla on oma, tunnistettava visuaalinen tyyli. Hukkanen on pyrkinyt ohjaajalle uskollisesti vangitsemaan kuvaansa myös elokuvan tunnelman.
– Kuvani täytyy olla uskollinen sille, mitä leffassa on tapahtunut, ja kuvan on tuettava tarinaa.
Stillkuvia käytetään ensisijaisesti elokuvien markkinointikuvina.
Kun Aki Kaurismäen elokuvat ovat menestyneet ja niistä on kirjoitettu lehdissä, myös Malla Hukkasen ottamat kuvat ovat levinneet ympäri maailmaa.
Kuvia on ollut esillä myös näyttelyissä ja elokuvafestivaaleilla.
– Olen tavallaan saanut osan siitä rakkaudesta, mitä ihmiset tuntevat Akin elokuvia kohtaan, Hukkanen sanoo.
Malla Hukkanen on aina rakastanut elokuvia ja elokuvateattereita.
Hän muistaa, kuinka elokuvateattereiden sisäänkäyntien luona oli ennen lasivitriinit. Niihin laitettiin esille elokuvien stillkuvia mainostamaan ohjelmistoa.
– Kävimme teininä kavereiden kanssa katsomassa lasivitriinistä, mitä elokuvaa menisimme katsomaan. Vielä leffan jälkeenkin menimme vitriinille muistelemaan kohtauksia.
Lasikaapit kuvineen ovat kadonneet elokuvateattereiden auloista.
– Kaappikuvia ei enää tarvita, koska kuvat ovat siirtyneet verkkoon.
Taika on siinä, kun kuva alkaa ilmestyä valokuvapaperiin.
Malla Hukkanen
Valokuvaaja Malla Hukkanen vastusti pitkään digiaikaan siirtymistä.
Hän kuvasi filmille ja otti digikameran käyttöön vasta vuonna 2010. Siihen saakka hän teki kaiken itse, kehitti filmit ja valokuvat.
– Alun perin ihastuin pimiössä työskentelyyn. Valokuvauksen taika on siinä, kun kuva alkaa ilmestyä valokuvapaperiin.
Valokuvaaja on nykyisin ”tyytyväinen eläkeläinen” ja asuu maaseudulla Kylmäkoskella Pirkanmaalla.
Kuolleet lehdet (2023) jäi Hukkasen viimeiseksi Kaurismäki-elokuvaksi.
Toistaiseksi. Sillä jos Aki Kaurismäki joku päivä soittaisi ja sanoisi, että tehdään vielä elokuva ja tuletko ottamaan valokuvat, olisi Hukkasen helppo vastata.
– Kyllä. Tietenkin lähtisin.
