Yhdysvaltain presidenteillä on ollut tapana perustella suurten sotilasoperaatioiden aloittamista televisioidulla, vakavalla puheella.
Presidentti Donald Trump taas julisti sodan alkaneeksi omalla somealustallaan julkaisemallaan videolla, jossa hän puhui valkoinen USA-lippalakki päässä.
Samantyyppinen lippalakki hänellä oli päässä myös viikkoa myöhemmin, amerikkalaisten kaatuneiden sotilaiden kunniaseremoniassa.
Monista amerikkalaisista vaikutti siltä, että Trump ei tuntunut ymmärtävän sodan inhimillistä hintaa.
Trumpin sodan avauspuhe oli huolestuttava myös toisesta syystä.
Trump luetteli Iranin viimeisen 47 vuoden aikana tekemiä pahoja tekoja. Puheessa oli vähän selviä syitä sille, miksi Iraniin piti hyökätä juuri nyt.
Puhe muistutti pahaenteisesti presidentti George W. Bushin hallinnon perusteluja vuonna 2003 alkaneelle Irakin sodalle.
Alun jälkeen Trumpin esittämät tavoitteet sodalle ovat vaihdelleet jatkuvasti.
Sota ilman päämäärää ja exit-strategiaa
Sotien aloittaminen on tunnetusti paljon helpompaa kuin niiden lopettaminen.
Erityisen vaikeaa on lopettaa sota, jonka päämäärät ovat alun perinkin epäselvät.
Kylmän sodan jälkeen Yhdysvalloissa haluttiin soveltaa niin sanottua Powelliin oppia. Asevoimien komentajana toimineen Colin Powellin mukaan nimetyn opin tarkoitus oli välttää Vietnamin sodan kaltainen tilanne, jossa suurvalta sotkeutuu pikkuhiljaa yhä syvemmälle sotaan, josta se ei pääse irti.
Sellaista kierrettä kutsutaan sodan juoksuhiekaksi.
Powellin opin ytimessä oli se, että sodalla pitää olla selvä päämäärä ja selkeä exit-strategia eli suunnitelma, miten sodasta päästään irti.
Powellin oma maine romahti Bushin hallinnon ulkoministerinä, kun Irakin sodan exit-strategia meni täydellisesti pieleen. Yhdysvallat sekaantui vuosikausiksi konfliktiin, joka ajoi Lähi-itää kaaokseen.
Trump itse korosti vaalikampanjoissaan, että aiempien presidenttien ikuisuussodat ovat menneisyyttä.
Hänen hallintonsa marraskuussa julkaisemassa Kansallisen turvallisuuden strategiassa korostetaan, että Lähi-idän merkitys Yhdysvalloille on radikaalisti muuttunut.
Liuskeöljy on tehnyt Yhdysvalloista öljyn nettoviejän.
Uudessa strategiassa korostetaan Yhdysvaltain mahtavia uusia bisnesmahdollisuuksia Persianlahden alueella.
Sota uhkaa nyt romuttaa nuo visiot.
Taco-Trump vai sotkeutuminen sodan juoksuhiekkaan?
Viime keväänä alettiin puhua TACO-ilmiöstä. Se on lyhenne sanoista Trump Always Chickens Out – Trump jänistää aina.
Sillä tarkoitetaan sijoittajien huomaamaa trendiä, että Trump usein pakittaa jopa kovimmista linjauksista, jos rahamarkkinoilla näyttää alkavan rytinä.
Trump voi joutua pian valitsemaan sodan juoksuhiekan ja Tacon välillä.
Trump vihaa sitä, että hän näyttää heikolta.
Mutta hän on myös taitava myymään perääntymisensä niin, ettei se hänen kannattajiensa parissa vaikuta periksi antamiselta.
Iranin sodasta ulos pääseminen voi kuitenkin olla paljon hankalampaa kuin tullien peruminen tai Grönlanti-vaatimuksista pakittaminen.
Iranin hallinnon kaatuminen voi johtaa arvaamattomaan kaaokseen
Sodan alussa Trump kehotti iranilaisia nousemaan kapinaan omaa armotonta hallintoaan vastaan.
Kun mitään suurta kansannousua ei ole nähty, Yhdysvalloissa alettiin puhua Iranin kurdien aseistamisesta kapinaa varten.
Mutta vähemmistöjen avulla Iranin väkivaltakoneiston kaataminen tuskin onnistuu.
Jos Iranin islamilainen hallinto sodan vaikutuksesta kaatuisi, seuraus olisi hyvin mahdollisesti sisällissota ja kaaos 90 miljoonan asukkaan valtiossa.
Se saattaa sopia Israelille, mutta Yhdysvallat sitä tuskin haluaa. Maailman talous sakkaisi, kun öljyn virtaus maailmanmarkkinoille heikkenisi, terrorismi ja epävakaus myös Iranin naapurimaissa lisääntyisi.
Iranin pelätty vallankumouskaarti todennäköisesti jatkaisi katkeraa kamppailua muodossa tai toisessa, hieman samoin kuin Saddam Husseinin vanha väkivaltakoneisto teki Irakissa.
Lähihistoriasta löytyy muitakin varoittavia esimerkkejä.
Demokraattipresidentti Barack Obaman hallinto halusi vuonna 2011 lyhyellä operaatiolla tukea kansanousua Libyan diktaattori Muammar Gaddafia vastaan.
Gaddafi kaatui, mutta lopputulos oli Libyan valtion romahtaminen ja vuosien sisällissota.
Entä jos Iranin hallinto pysyy pystyssä?
Mikä tahansa vaihtoehto, jossa Iranin nykyinen islamilainen hallinto selviytyy, on sille suuri voitto.
Iranin sotilaallisesti heikentynyt johto saattaa nurkkaan ahdistettuna olla entistä arvaamattomampi ja vaarallisempi.
Uusi ylin johtaja, ajatollah Mojtaba Khamenei on monien arvioiden mukaan jopa edeltäjäänsä, surmattua isäänsä Ali Khameneinia armottomampi johtaja.
Iranilla on tiettävästi edelleen merkittävä rikastetun uraanin varanto. Iranin uudella johdolla voi olla jopa entistä suurempi halua hankkia ydinase, hinnalla millä hyvänsä.
Yhdysvalloissa on harkittu erikoisjoukkojen lähettämistä tuota uraania hakemaan, mutta maajoukkojen lähettäminen olisi äärimmäisen suuri sotilaallinen ja poliittinen riski.
Vaikka Iranin ohjukset loppuisivat, tilalle voi tulla uusia terroristijärjestöjä. Ne eivät ehkä kykene Hizbollahin tavoin iskemään raketeilla Israeliin, mutta kaaosta ne voivat luoda.
Yhdysvallat voi olla jatkossa pakotettu entisestään lisäämään sotilaallista läsnäoloaan Lähi-idässä, vaikka se haluaisi siirtää painopistettään aivan muualle.
Epäsuosittu sota voi päättyä äkisti
Yleensä Yhdysvalloissa nähdään uuden sodan alussa presidentin kannatuksen nousua, joka sitten myöhemmin hiipuu.
Hyökkäys Iraniin on kuitenkin jo alusta asti ollut amerikkalaisten parissa äärimmäisen epäsuosittu.
Yhdysvalloissa on vaalivuosi ja pelkästään bensiinin hinnan nousu hermostuttaa Trumpin republikaaneja.
Pian sodan alkamisen jälkeen amerikkalaismediat kertoivat, että Yhdysvaltain puolustusministeriö Pentagon etsii sotaan sellaista ratkaisua, jossa Trump voisi julistautua voittajaksi.
Trump yrittää todennäköisesti saada sodan loppumaan pian, ainakin siihen on kova paine.
Silti sodan lopputulos tuskin on sitä, mitä Trump tavoitteli.
Tosin voi olla, ettei hän oikeastaan itsekään tiennyt, mikä se tavoite oikeastaan oli.