Donald Trump tunnettiin aiemmin siitä, ettei hän halunnut Yhdysvaltain armeijan aloittavan hankalia sotia tai sotkeentuvan hallintojen vaihtamiseen vieraissa maissa. Vuosi 2026 on vasta aluillaan mutta nyt Venezuelassa ja Iranissa on saatu kokea, että jopa erittäin vakaa nero – kuten Trump itseään kuvaa – voi muuttaa keskeisiä periaatteitaan.
Yhdysvaltain ja Israelin hyökkäyssota Iranissa on yksiselitteisen laiton. Tästä ei ole mitään epäselvyyttä ja muutamat yritykset perustella asiaa toiseksi ovat suorastaan koomisia.
Sen sijaan epäselvyyttä on runsain mitoin kaikesta muusta, alkaen sodan päämääristä. Kovin sekavan viestinnän jälkeen valkoinen talo sai lopulta kasaan neljä tavoitetta: operaatio Eeppinen raivo pyrkii tuhoamaan Iranin ohjukset ja niitä tuottavan teollisuuden, tuhoamaan Iranin laivaston, varmistamaan etteivät Iranin tukemat tahot voi kylvää epävakautta ja varmistaa, ettei Iran voi koskaan saada ydinasetta.
Ohjuksien ja laivaston tuhoaminen lienee tehtävissä. Kumpikaan ei muodostanut uhkaa Yhdysvalloille, mutta Israelille kyllä.
Kovin sekavan viestinnän jälkeen valkoinen talo sai lopulta kasaan neljä tavoitetta sodalle.
Ydinohjelma kuulemma tuhottiin täysin jo kertaalleen viime kesäkuussa. Tämä ei tietysti pitänyt paikkaansa. Pommittamalla voidaan hidastaa ydinohjelmaa, mutta päättäväinen hallinto rakentaa uudelleen ja kaivaa syvemmälle.
Siksi sodan kerrotaan tähtäävän Iranin johdon, ja ehkä koko hallinnon vaihtamiseen. Hyökkäys alkoikin Iranin ylimmän johtajan Ali Khamenein murhalla. Trump antoi haastattelussa ymmärtää, että USA:lla oli ollut mielessä mahdollisia seuraajia, mutta isku Iraniin teki selvän heistäkin.
Voi käydä niinkin, että sota loppuu, Iranin vanha hallinto kitkuttelee eteenpäin ja kansalaisten sorto jatkuu.
Tämä viittaisi siihen, että alkuperäinen suunnitelma oli 86-vuotiaan ylimmän johtajan vaihtaminen, ei varsinainen regiiminvaihdos. Silloin Iranin islamilainen tasavalta olisi pysynyt ennallaan, aivan kuin Venezuelan hallinto jäi ennalleen sen jälkeen, kun USA kävi kaappaamassa presidentti Nicólas Maduron.
Edelleen voi käydä niin, että tuhansien eri kohteiden pommituksen jälkeen Yhdysvallat julistaa voiton ja lopettaa sodan. Silloin Iranin islamilainen tasavalta kitkuttelisi eteenpäin armeija murskana ja iso osa entistä johtoa haudassa, mutta kansalaisten sorto jatkuisi.
Toisaalta Israelin puolustusministeri Israel Katz on sanonut , että jokainen uusi Iranin islamilaisen tasavallan johtaja murhataan. Tällöin tavoite on vain johdon vaihtoa kunnianhimoisempi.
Vaikka tämä puuttuu Valkoisen talon sotatavoitteiden listalta, sekä Trump että Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu ovat suoraan kehottaneet iranilaisia kaatamaan hallintonsa. He ovat luvanneet luoda tälle suotuisat olosuhteet.
Mutta Iranin islamilainen tasavalta on kuitenkin 47 vuoden aikana saanut tiukan otteen maastaan. Lukuisia kansannousuja on kukistettu, viimeksi tammikuussa hyvin verisesti. Onnistumisen mahdollisuudet eivät nytkään ole taattuja. Heikentynytkin hallinto voi silti pärjätä omille kansalaisilleen. Historian opetukset ovat karmivia.
USA:n presidentti George Bush keräsi 1991 laajan liittouman, joka ajoi Saddam Husseinin Irakin joukot sen valtaamasta Kuwaitista. Sodan jälkeen irakilaisia kannustettiin kaatamaan hallintonsa. Tätä ei kuitenkaan tuettu ja tuhansia tapettiin.
Presidentti Georg W. Bush koki korjaavansa isältään kesken jäänyttä työtä aloittaessaan Irakin sodan 2003. Saddamin hallinto kaatui helposti, mutta vakaan Irakin pystyttäminen osoittautui paljon vaikeammaksi. Sisällissota oli pitkä ja verinen. Samoin kävi edeltävän vuoden aikana vallatussa Afganistanissa.
Historian opetukset ovat karmivia.
Tämä ei ehkä häiritse Trumpia. Hänelle saattaa riittää, että hän julistaa tehneensä jo nyt jotain, mitä Barack Obama ei saanut aikaiseksi. Mikäli Iranin hallinto ei vaihdu, Trump voi aina syyttää iranilaisia siitä, etteivät tarttuneet tilaisuuteen.
Israelille Iranin asevoimien tappiot ovat jo itsessään tärkeä saavutus. Sekin kävisi, että maa luhistuisi pitkälliseen sekasortoon. Silloin se ei voisi tulevaisuudessakaan uhata Israelia.
Silti – johtajien räjäyttäminen ei ole oikotie vaikeiden poliittisten ongelmien ohi. Siksi mikään odotettavissa oleva skenaario ei valitettavasi lupaa erityisen hyvää iranilaisille.
Timo R. Stewart
Kirjoittaja on historiantutkijana huomannut, ettei historia varsinaisesti toistu, mutta menneisyyden virheet kyllä toistetaan aina uudestaan.