Ihmiset

Heikko itseluottamus johti itsensä pienentämiseen

Koomikko Laura Haimila on kärsinyt itseluottamuksen puutteesta, vaikka hän on onnistunut monessa. Itsensä vähättelystä tuli tapa, josta hän pyrkii nyt eroon.

Teksti ja kuvat:Sari Casal
Tekstin editointi:Hannes Nissinen

”Laura röyhtäili kovaäänisesti luokassa ja on muutenkin kokoajan äänessä...”

Laura Haimilan yläasteen matematiikan opettaja aloitti pitkää listaansa asioista, jotka Haimilan käytöksessä oli pielessä, Haimila muistelee. Paikalla olivat myös vararehtori ja hänen äitinsä.

Haimila tunsi äitinsä häpeän ja kuinka tämä vajosi tuolilla. Luokan pellenä oleminen ei ollut millään muotoa tytölle sopivaa 2000-luvun alkupuolella.

Nykyisin stand up -koomikkonakin esiintyvä Haimila saa elantonsa toisten hauskuuttamisesta. Hän on tullut alun perin tutuksi radiojuontajana. Tällä hetkellä hän on mukana esimerkiksi Ylen suositussa Nakuna-podcastissa.

Vaikka Haimila on onnistunut monessa, heikko itseluottamus on piinannut häntä koko aikuisuuden ajan. Nyt hän on opetellut sanomaan unelmiaan ääneen.

Lyhythiuksinen henkilö seisoo betoniseinään nojaten, seinään on maalattu käärme ja värikkäitä kuvioita.
Laura Haimila asuu Kontulassa Helsingissä, jossa hänet myös on kuvattu. Kuva: Sari Casal / Yle

Usko omiin taitoihin heikkeni koulussa

Koulu ei ollut koskaan Laura Haimilalle onnistumisen paikka.

Hän oli menevä ja äänekäs lapsi. Haimila oli ongelmissa vilkkautensa kanssa jo ensimmäisen kouluviikkonsa aikana.

– Tunne olisi varmasti ollut eri, jos olisin ollut poika. Heille oli sallitumpaa olla sekoilija.

Haimila sai jatkuvasti moitteita tekemisistään koulussa.

Kotona hän sai lempeää hyväksyntää omana itsenään. Myös jalkapalloharrastuksessa hän oli pidetty joukkuekaveri, vaikkei ollut joukkueen paras pelaaja.

Sisäisesti hän tunsi olevansa huipputyyppi, mutta onnistumisen kokemukset koulupolulla jäivät olemattomiksi. Hyvästä itsetunnosta huolimatta itseluottamus jäi ohuemmaksi. Usko omiin taitoihin heikkeni koulussa.

Lyhythiuksinen henkilö katsoo yläviistoon, hänen kasvoilleen käy valo ikkunasta.

Laura Haimilalla on todella lämpimät välit perheeseensä. Perheenjäsenten hyväksyvä katse mahdollisti hyvän itsetunnon muodostumisen lapsuudessa, vaikka koulussa oli vaikeaa ja reissuvihko täyttyi opettajan negatiivisesta palautteesta.

Itsensä pienentämisestä tuli tapa

Ainakin yhdessä asiassa Haimila tiesi olevansa hyvä – puhumisessa.

Haimila päätti jo yläasteella, että hänestä tulee radiojuontaja. Peruskoulun jälkeen hän opiskeli merkonomiksi kauppaoppilaitoksessa, koska jotain piti keksiä eikä lukioon ollut asiaa hänen arvosanoillaan. Radioon hän tiesi olevansa vielä liian nuori.

Suunnitelman mukaisesti Haimila pääsi unelmiensa työpaikkaan radio NRJ:lle Laajasalon opiston harjoittelupaikan kautta. Harjoittelupaikka poiki töitä, ja lopulta hän pääsi juontamaan suosittua aamuohjelmaa Tuija Pehkosen kanssa.

Vaikka kaikki meni paremmin kuin hyvin, Haimilalla oli tapana vähätellä itseään. Ettei kukaan pääsisi ainakaan sanomaan, että hän luulee itsestään liikoja.

– Tuija aina sanoi, että älä pienennä itseäsi. Mutta ehkä oli helpompi kertoa kaikille, etten oikeasti edes yrittänyt.

Kun Pehkonen päätti lopettaa NRJ:llä vuonna 2015 Haimila meni paniikkiin. Hän koki, että myös hänen pitää lähteä, että sitä häneltä ulkoapäin odotetaan. Olihan hän ollut muutenkin Pehkosen sidekick, ainakin omasta mielestään.

– Ajattelin, että olen epäonnistunut, jos jään, kun juontajaparini lähtee. Oikeasti olisin halunnut jäädä. Tuolloin ehkä ensimmäisen kerran toimin oman intuitioni vastaisesti. En luottanut itseeni.

Valintoja alkoivat ohjata muiden odotukset

Haimila siirtyi parrasvaloista taustalle. Hän työskenteli esimerkiksi mainostoimistossa. Lisäksi hän opetti somehommia ja toimi Sannin managerina. Vaikka työssä ei ollut vikaa, hän ei enää tunnistanut tai uskaltanut myöntää ainakaan ääneen unelmaansa olla esillä.

– Olin tosi hukassa. Esiintyminen ja juontaminen olivat ydintäni.

Haimila kuvailee, että hänen heikko itseluottamuksensa on näkynyt erityisesti silloin, kun on pitänyt tehdä valintoja, jotka oikeasti tuntuvat itsestä hyvältä. Hänen valintojaan alkoivat ohjata oman intuition sijaan muiden odotukset. Hän päätyi semmoisiin hommiin, mitä hänelle ehdotettiin, vaikkeivat ne välttämättä tuntuneet omilta.

– Ajattelin, että ehkä kuulun sitten taustoihin, kun sinne minua pyydettiin. Pitkään pienensin itseäni ja mietin, että näin kai kuuluu tehdä tai ajatella.

Tummiin vaatteisiin pukeutunut henkilö katsoo kohti kameraa, taustalla näkyy maalattua betoniseinää ja metallinen ovi.

Laura Haimilalla on paljon ystäviä, eikä itseluottamuksen puute välity sosiaalisiin suhteisiin. Hän tietää olevansa hyvä ystävä. Epävarmuudet liittyvät nimenomaan oman äänen kuuntelemiseen työhön liittyvissä päätöksissä.

Matka takaisin kohti omaa juttua

Haimilalta meni neljä vuotta kerätä rohkeutta hakeutua takaisin radiotyöhön, josta hän oli oikeasti aina haaveillut. Vuonna 2019 hän haki ja pääsi Radio Helsinkiin.

– Se oli ensimmäinen askel matkalla takaisin sitä kohti, minkä takia olen olemassa ja mikä on mun juttu.

Vuonna 2021 syntyi Emmi Nuorgamin kanssa yhteiskunnallinen Kerhotalo-podcast, josta muodostui myöhemmin lähes instituutio. Alunperin podia tehtiin yhteisenä ”kuntoutusprojektina” ilman tavoitteita.

Kerhotalo jatkui neljä vuotta, kunnes viimeinen ”lähetys” tapahtui vain liveyleisölle loppuunmyydyssä Savoy-teatterissa Helsingissä. Menestyksen mukana tekemiseen oli tullut paineita.

Tällä kertaa Haimila kuunteli tuntemuksiaan ja oli aloitteellinen suositun podcastin lopettamisesta käydyssä keskustelussa. Keskustelu menikin hyvin ja lopettamispäätös oli lopulta yhteinen.

Henkilä istuu betonisella alustalla kauppakujalla, taustalla näkyy sininen taivas betonirakenteiden läpi ja ohikulkevia ihmisiä
Välillä Haimila ajatteli, että Kerhotalon kuuntelijat ovat kiinnostuneempia Nuorgamin ajatuksista. “Emmi on jopa palkittu yhteiskunnallisuudesta ja ajattelin, että minä jaoin vain omia ajatuksiani.” Kuva: Sari Casal / Yle

Kerhotalon jälkeen Haimila on pikkuhiljaa kulkenut kohti asioita, joita hän haluaa tehdä, vaikka välillä pelottaa, että ehkä ketään ei kiinnosta.

Viime syksynä hän aloitti Haimilan kuplassa -podcastin. Se on hänen ensimmäinen ohjelmansa, jota hän tekee yksin ilman juontajaparia.

Aluksi hän pelkäsi, että kollegat varmaan ajattelevat, että miksi Haimila tekee tällaista huttua. Tai ettei kukaan tulisi kuuntelemaan vain häntä. Pelot ovat osoittautuneet aiheettomiksi. Palaute on ollut hyvää, ja podilla on ollut paljon kuuntelijoita.

– Herkästi tulee ajateltua, että nyt kaikki nauraa tuolla, että onpas Haimila pelle. Mutta oikeasti ei kukaan ajattele niin. Pitää myös opetella, että en minä ole maailman napa, jota kaikki koko ajan ajattelevat.

Unelmia voi lausua myös ääneen

Stand upia Haimila on tehnyt aktiivisesti muutaman vuoden ajan, ja se tuntuu hänestä hyvin omalta esiintymismuodolta.

Haimila kertoo, että stand up -skenessä teetetään myös paljon ilmaista työtä. Hän on oppinut asettamaan rajoja ja jopa nostamaan itseään ja osaamistaan tavalla, johon hän ei ole aiemmin pystynyt.

– Se on osa itseni kehittämistä juuri liittyen siihen, että pitää luottaa enemmän itseensä. Se on tärkeää, jotta jää myös vapaa-aikaa ja jottei kukaan hyödy liikaa minusta.

Tummiin pukeutunut henkilö on jalka ja nyrkki pystyssä seinän vieressä, johon on maalattu Super Mario samanlaiseen asentoon.
Laura Haimila ihailee Köpi Kallion itseluottamusta siitä, että visiot toteutuvat. Lisäksi hän ihailee Jenni Pääskysaarta oman tien kulkijuudesta. Kuva: Sari Casal / Yle

Syksyllä Haimila on lähdössä yhteiselle stand up -kiertueelle kumppaninsa koomikko Ursula Herlinin kanssa. Pari juttuu -kiertue on ensimmäinen naisparin yhteisshow Suomessa.

Haimila on kiertueesta hyvin ylpeä. Se oli alun perin hänen ideansa, johon hän ylipuhui kumppaninsa mukaan. Tämä on yksi osoitus Haimilan itseluottamuksen vahvistumisesta ja siitä, että hän uskaltaa taas mennä kohti unelmiaan.

Haimila on harjoitellut myös unelmiensa lausumista ääneen, vaikka välillä se hirvittää. Hän esimerkiksi sanoi dokumentteja tekevälle kaverilleen, että tuleva kiertue kannattaisi tallentaa.

– Sen ääneen sanominen hävetti, koska se voi kuulostaa narsistiselta ajatukselta, että tulkaa kuvaamaan mua. Mutta oikeasti ajattelen, että sisältö voisi olla kiehtova, kun naispari tekee kiertueen Suomessa. Se on historiallista.

Entäpä mikä on Haimilan tunne tämän haastattelun jälkeen?

– Nyt tunne on se, että jumalauta, miksi mä oon puhunut mitään tällaista. Vittu että hävettää olla minä.