– Tuntuu kuin olisin nyt kuollut näiden asioiden takia. Olen menettänyt kaiken, minulla on jäljellä enää henkeni.
Näin ihmiskaupasta syytetty thaimaalainen koordinaattori Kalyakorn ”Durian” Phongphit lausui oikeudenkäynnin lopuksi torstaina, kun Suomen oikeushistorian tähän asti suurin ihmiskauppaoikeudenkäynti saatiin päätökseen Rovaniemellä Lapin käräjäoikeudessa.
– Anteeksi, että tämä kaikki on tapahtunut ja anteeksi, että tästä on aiheutunut tällaisia vaikeuksia kaikille, Durian sanoi ääni väristen.
Jutussa marjayritys Polarica Marjahankinta oy:tä, sen entistä toimitusjohtajaa Jukka Kristoa ja yrityksen thaimaalaista liikekumppania Duriania syytetään yhteensä 78 törkeästä ihmiskaupasta.
Syytetyt ovat kieltäneet syyllisyytensä.
Käsittelyn lopuksi oikeuden puheenjohtaja Maija Mononen pyysi vastaajia lausumaan ajatuksiaan yli puoli vuotta kestäneestä oikeusprosessista. Durianin mukaan hän on aina koettanut työssään olla vilpitön ja tehnyt asiat parhaansa mukaan.
– Thaimaan ja Suomen välillä on monia kulttuurieroja. Niiden erojen takia on tapahtunut paljon väärinkäsityksiä, Durian sanoi oikeudelle.
Poimijoiden kertomukset todistuksena
Syytteiden mukaan kyse on ollut epäinhimillisestä pakkotyöstä, kun taas vastaajien puolustuksen mukaan kyse on aivan asiallisesta bisneksestä.
Aluesyyttäjä Niina Palojärvi sanoo, että tärkein todistusaineisto ovat asianomistajien omat kertomukset asiasta.
Alun perin syyttäjä vaati Kristolle ja Durianille viiden vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta.
Loppulausunnossaan syyttäjä vaati päätekijänä pidetylle Kristolle vähintään kuuden vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta ja Durianille viiden ja puolen vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta.
Palojärven mukaan käsittelyn aikana on tullut ilmi seikkoja, joiden perusteella rangaistusvaatimusta on korotettu alkuperäisestä.
– Voi sanoa, että kyse on ollut kovemmasta rikoksesta kuin alun perin ajattelimme, Palojärvi sanoo.
Puolustus: syyte sisältää runsaasti asiavirheitä
Sekä Kriston että Durianin puolustuksen mukaan mitään rikosta ei ole edes tapahtunut. Kyse on ollut tavallisesti liiketoiminnasta.
– Poimijat on tuotu Thaimaasta aivan normaalisti Suomeen tekemään sitä poimintatyötä, jota he ovat tänne halunneet tulla tekemään. He ovat saaneet ne palvelut, joista he ovat maksaneet, sanoo Polarican, Kristo Investin ja Jukka Kriston asianajaja Kai Kotiranta.
Kotiranta epäili oikeudessa, mikä olisi edes Polarican kaltaisen ison kansainvälisesti tunnetun yrityksen motiivi ryhtyä syytteen kaltaiseen vakavaan rikokseen.
Poimijat eivät ole olleet ymmärtämättömiä
Kotirannan mukaan syyttäjän lähtökohtana on, että asianomistajat eli thaipoimijat olisivat tavanomaista ymmärtämättömämpiä ja osaamattomampia sekä johdateltavissa olevia ihmisiä ja siten alttiimpia ihmiskaupan uhreiksi.
– Poimijat ovat olleet Thaimaan näkökulmasta varsin keskiluokkaisia, tavallisia ihmisiä. He eivät ole olleet kodittomia, eivätkä millään tavalla taloudellisesti riistettyjä, köyhiä tai vähävaraisia omassa maassaan, Kotiranta sanoi oikeudessa.
Kotirannan mukaan toisaalta asianomistajien yhdenmukaisillakaan kertomuksilla rikosprosessissa ei ole ratkaisevaa merkitystä, kun arvioidaan, onko asiassa tapahtunut rikos vai ei.
– Kyse on näytön kokonaisarvioinnista. Todistustaakka on tässä syyttäjällä, Kotiranta toteaa.
Hakeutuivat työhön itse
Durianin asianajaja Jaakko Kuparinen sanoi omassa loppulausunnossaan, etteivät ihmiskaupparikoksen tunnusmerkistöt yksinkertaisesti täyty.
– Poimijat ovat hakeutuneet työhön itse. Durian ei ole Thaimaassa millään tavalla edes mainostanut yritystään. Kyse ei siksi voi olla tunnusmerkistön vaatimasta värväämisestä, Kuparinen sanoi oikeudessa.
Vastaajien puolustuksen mukaan iso osa poimijoista on päässyt hyvinkin suuriin ansioihin, ja marjakiloista on heille kaikille maksettu markkinahintaa.
Myöskään syyttäjän väitteet ihmisarvon vastaisista majoitusoloista eivät vastaajien mukaan pidä paikkaansa.
– Voisivat ne toki olla parempiakin tiloja, mutta ne ovat olleet sopivia lyhytaikaiseen majoitukseen, Kuparinen sanoi oikeudessa.
Marjalain edellyttämän majoituksen tarjoaminen ei voi Kuparisen mukaan samaan aikaan merkitä tahallista rikosta.
Kuparisen mukaan oikeudessa on myös jäänyt näyttämättä, että esimerkiksi ruoka olisi oikeudessa ollut ihmisarvon vastaista.
– Ei lohenpääkeiton tarjoaminen ole ihmisarvon loukkaus. Asianmukainen ruokahuolto on suhteutettava toiminnan luonteeseen ja maasto-olosuhteisiin.
Lapin käräjäoikeus antaa ratkaisunsa asiassa todennäköisesti kesäkuussa.