Näitä taiteilijoita kannattaa seurata: brasilialaiskoreografi Fernando Melo ja suomalaistaikuri Kalle Nio tekevät jo toistamiseen yhteistä teosta Suomessa.
Työparin edellinen projekti, Helsingin juhlaviikoilla ensi-iltansa saanut Tempo (2025), vei katsojat outoon ja kiehtovaan taikuuden maailmaan, jossa aika näytti hidastuneen.
Tempo oli Nion ja Melon yhteinen näyttämöteos. Nyt Melo on tehnyt Helsinki Dance Companylle tanssiteoksen, jonka Nio lavastaa. Esitykset jatkuvat Helsingin kaupunginteatterissa huhtikuun lopulle.
Työpari aloitti projektin suunnittelun jo vuosi sitten. Sen nimi Out of Order on monille tuttu ulkomaanmatkoilta: Kyltti ilmestyy paikalle, kun hissi on rikki, pyöröovi jumittaa tai kahvikone kieltäytyy toimimasta. Nimi viittaa myös kaaokseen ja epäjärjestykseen.
– Puhumme ehkä abstraktilla tavalla myös siitä, miten saatamme nähdä elämämme ihmisinä. Elämä voi olla hieman epäjärjestyksessä tai epätäydellinen, Melo sanoo.
Teemat ovat kuin suoraan koreografin omasta elämästä. Melo kiertää maailmalla tekemässä töitä, kun puoliso, tanssitaiteilija Angelina Allen de Melo ja lapset asuvat Göteborgissa.
– Out of Order on minun tarinani. Täytyy sanoa, että olen yhä parempi elämään eräänlaisessa kaaoksessa ja hyväksymään, että se on osa elämääni, Melo sanoo hymyillen.
Maaginen todellisuus
Nion ja Melon aiempi teos Tempo on herättänyt laajalti kiinnostusta ulkomailla: sitä esitetään tänä vuonna ainakin Serbiassa, Singaporessa, Portugalissa, Tšekissä, Liettuassa ja Puolassa.
Helsingin kaupunginteatteriin tehty Out of Order on täysin toisenlainen työ. Se on suunniteltu nimenomaan kaupunginteatterin pienelle ja puolikaaren muotoiselle, pyörivälle näyttämölle.
– Useimmat aiemmista teoksistani ovat olleet kiertue-esityksiä. Tässä oli vapaammat kädet. Ei tarvinnut ajatella sitä, miten lavastuksen saa pakattua ja lähetettyä ulkomaille, Nio sanoo.
Nio on vapaan kentän taiteilija, joka joutuu usein hakemaan rahoitusta projekti kerrallaan. Hän kehuu Helsingin kaupunginteatterin resursseja. Kaupunginteatterilla on lavastamo ja puvusto ja viimeisen päälle hiottu ”teatterikone”.
– Täällä pystyy tekemään ratkaisuja, joita olisi vaikea toteuttaa muuten.
Nion lavastus muistuttaa hotellin aulaa tai pelihallia. Lattian värit ja kuviot tuovat mieleen 1920-luvun art deco -tyylisuunnan. Samoin heijastavat pinnat, joissa Nio käyttää puoliläpäiseviä peilejä. Heijastukset ovat oleellinen osa koko tanssiteosta.
– Pyrimme rakentamaan tällä kokonaisuudella maagisen todellisuuden, jossa kaikki tuntuu koko ajan hieman epätodelliselta, Nio toteaa.
Pilkuntarkkaa työtä
Fernando Melon koreografioima teos on vaatinut tanssijoilta melkoista omistautumista. Ryhmä on harjoitellut sitä yhdeksän viikkoa, ja suurin osa materiaalista on lentänyt roskiin.
– Jäljelle on jäänyt vain jäävuoren huippu, Melo sanoo.
Teos on tanssijoille monella tavalla haastava. Iso osa työstä tapahtuu pimeässä, jotta heijastuksilla luotu illuusio säilyy. Tanssijoilta vaaditaan kellontarkkuutta. Liikkeen pitää olla synkronissa valon, äänen ja heijastavien peilien kanssa.
– Tanssijoiden täytyy olla äärimmäisen tarkkoja joka ikisessä liikkeessä joka ikisellä hetkellä. Lavasteissa tapahtuu paljon työtä, jota katsoja ei näe, Melo sanoo.
Melon ja Nion yhteistyö jatkuu Helsingin kaupunginteatterin jälkeen. Kaksi seuraavaa projektia on jo sovittu. Ne toteutuvat parin tulevan vuoden aikana. Toinen niistä tulee Norjaan ja toinen Saksaan. Melo on avannut Niolle ovia tanssin maailmaan.
Nion teoksia on aiemmin esitetty nukketeatterissa ja nykysirkuksessa.
– Tuntuu, että olemme samalla aaltopituudella koko ajan. On luksusta, että itsellä on tällainen yhteistyökumppani, Kalle Nio sanoo.