Milano-Cortinan talviolympialaiset Ylellä 6.–22.2.2026. Kaikki uutiset, tulokset ja lähetysaikataulut löydät talviolympialaisten kisasivustolta.
Tämähän on kuin lasten ristiretki! Ajatukselta ei voinut välttyä talvella 2013, kun Hiihtoliiton mäkihypystä ja yhdistetystä vastanneen Finnjumpingin nokkamies Jukka-Pekka Vuori esitteli allekirjoittaneen ensimmäistä kertaa Ilkka Herolalle.
Kuopiolainen urheilulukiolainen oli valittu ensimmäisiin arvokisoihinsa, hiihdon MM-kilpailuihin, jotka silloinkin järjestettiin mäen osalta Predazzossa ja hiihdon osalta Lago di Teserossa.
Vaikka Finnjumpingin kumpikin laji oli tuolloin sekä taloudellisesti että urheilullisesti vapaassa pudotuksessa, Vuori halusi erityisesti esitellä tutulle toimittajalle superlahjakkaana pidetyn 17-vuotiaan Herolan.
Kukaan ei enää tarkistamatta muista, ketkä edustivat Suomea Finnjumping-lajeissa MM-kisoissa 2013, ja ehkä hyvä niin. Mutta kun olympiasirkus jättää nämä maisemat viikon päätteeksi, muisteltavaa on paljon enemmän.
Hedelmällistä kilpailua
Eero Hirvonen ja Herola ottivat kummassakin henkilökohtaisessa kilpailussa sijat 3 ja 5, ja kumpikin sai mitalinsa. Herolan isän Timo Herolan mukaan ilman kaksikon keskinäistä, hedelmällistä kilpailuasetelmaa mitalit olisivat jääneet saamatta.
Eikä Herolan 2013 pitänyt predazzolaisessa kahvilassa ainakaan yhdistetyn urheilijana istuakaan. Mennään Sotkamoon ja Vuokatin testilaboratorioon kesällä 2010. Yläkouluikäinen Siilinjärven kaveri haaveili maailmantähteydestä mäkihyppääjänä.
Testaaja sattui olemaan uransa lopettanut yhdistetyn olympiamitalisti Antti Kuisma, joka avasi testidataa urheilijalle. Sen mukaan Herolasta ei tulisi Garmisch-Partenkirchenin uudenvuodenyön kuningasta, mutta veljeslaji yhdistetyssä rajana olisi vain taivas.
Aikaa siinä meni, mutta lähes 16 vuotta myöhemmin Kuisma sai yhdistetyn päävalmentajana palkinnon käännytystyöstään.
Kengännauhabudjetti
Urheilijan tärkein voimavara on asenne, ja sitä Herola oppi kovan kautta. Pitkäaikaisen päävalmentajan Petter Kukkosen ryhmä operoi vuosia kengännauhabudjetilla, vedellä ja leivällä.
Varainhankinnan eteen käännettiin epätoivoisesti kaikki kivet. Tällainen talkoomitali on tietysti komea juttu. Mutta huippu-urheilu ei ylipäätään ole menossa suuntaan, jossa tärkeät kehitysvuotensa kolehtia keränneet urheilijat saavuttaisivat jatkossakin olympiamitaleita.
Ansaittua lainavaloa
Nuoruuden kämppäkaverit Matti-veli Herola, ja Jussi Salo, Siilinjärven Hiihtoseuran Pekka Leppänen ja Oiva Ollikainen, Jarkko Saapunki, Petter Kukkonen, Antti Kuisma, Lauri Hakola ja Jari Hiekkavirta. Siinä osa niistä, jotka ovat varmasti ansainneet paikan Ilkka Herolan tiistaina ympärilleen levittämässä, kirkkaassa ja lämpimässä lainavalossa.
Vaikeat ajat opettivat nöyryyttä. Yhdistetty on vuosia profiloitunut tavallaan Suomen sympaattisimmaksi lajiryhmäksi muun muassa mediamyönteisyytensä takia. Urheilussa ei kuitenkaan tunneta sympatiapalkintoja. Siksi Herolan ensimmäinen arvokisamitali, MM-hopea Oberstdorfissa 2021, oli välttämätön koko toiminnan uskottavuudelle.
Piikki lihassa
Oikeudentuntokin on ollut kovilla, kun huippumaat eivät pelanneet samoilla säännöillä kuin ominaispainoltaan köykäinen Suomi. Päävalmentaja Kukkonen oli terävä piikki lajijohtaja Lasse Ottesenin lihassa, mistä joukkue joskus maksoi myös hintaa. Urheilijoista oikeudentunto olisi joskus saanut olla jopa vähemmän korostunut osa päävalmentajan persoonaa.
Heikki Hasu ja Martti Huhtala 1948 St. Moritzissa. Jouko Karjalainen ja Jukka Ylipulli Sarajevossa 1984. Samppa Lajunen ja Jaakko Tallus Salt Lake Cityssä 2002. Siinä aiemmat kerrat, kun kaksi suomalaista on saavuttanut yhdistetyssä henkilökohtaisen olympiamitalin. Jos joku vakavalla naamalla väittää Hirvonen-Herola-komboon aidosti uskoneensa, korvat heiluvat pipon alla.
Seuraava tosipaikka on edessä tulevana kesänä. Jos naisten yhdistettyä ei kelpuuteta olympiaperheeseen 2030, kohtalon kello kumahtaa myös miehille ja 102-vuotiaalle kisalajille.
Jos näin käy, ainakin Suomen lähtö oli komea.