Kokkolassa otetaan keväällä pohdintaan se, tanssittaisiinko vanhojen tanssit tulevaisuudessa ilman vakipareja.
Tähän on siirrytty jo esimerkiksi osassa pääkaupunkiseudun lukioista. Parit siis vaihtuvat joka kappaleessa ja välillä tanssitaan ryhminä.
Nykyisessä systeemissä on paljon hankaluuksia: parien muodostaminen alkaa jo lukion ykkösellä, mutta osa niistä hajoaa esimerkiksi toisen peruessa.
Lisäksi on paljon niitä, jotka haluavat tanssia seurustelukumppaninsa kanssa. Tulijoita parketille olisikin muista oppilaitoksista ja jopa kymmenien kilometrien päästä, sanoo Kokkolan suomalaisen lukion rehtori Markku Anttila.
Toisaalta vanhojen tanssien luonne on Anttilan mukaan muuttunut alkuperäisestä.
– Kyse on sen juhlimisesta, että ollaan koulun vanhimmat. Se on koulun tapahtuma, ei seurustelu- tai parisuhdetapahtuma.
Esimerkiksi Espoon lukioissa tansseista suurin osa on niin sanottuja parinvaihtotansseja tai ryhmässä tanssittavia.
Jo monta vuotta käytössä olleen systeemin vastaanotto on ollut hyvä.
– Parasta siinä on, että tansseihin uskaltavat osallistua nekin, joilla ei ole paria valmiiksi. Saadaan koko talon yhteiset tanssit, sanoo Otaniemen lukion rehtori Sinikka Luoma-Mattila.
Tansseihin uskaltavat osallistua nekin, joilla ei ole paria valmiiksi
Sinikka Luoma-Mattila, rehtori, Otaniemen lukio, Espoo
Asialla kaksi puolta
Matilda Viiperi ja Jalo Sundqvist päätyivät tanssipariksi kakkosluokan syksyllä.
Systeemin muutos voi helpottaa niitä, joilla ei ole paria. Suurta kannatusta ajatus ei heiltä silti saa.
– Niille, jotka tanssii semmoisen kanssa, jonka seurustelee, se voi olla vähän harmi, sanoo Viiperi.
Sundqvist haluaa pitää perinteistä kiinni.
– En oikein näe, että se toimisi. Tykkäisin, että tehtäisiin niin kuin aina ennenkin.
Lyydia Tyynelä ja Eemil Sytchak alkoivat seurustella lukiossa, ja samalla varmistui tanssipari. Heistä tuntuu myös turvallisemmalta, kun parketilla vieressä on oma kumppani. Sytchak pitäisikin nykyisen systeemin.
Parittomuudella olisi toki etunsa, sanoo Tyynelä.
– Jos on vaikka yksinäinen ja on painetta löytää pari, niin sitten se on totta kai helpotus. Mutta on siinä myös totta kai kivoja puolia, että saa oman poikaystävän kanssa tanssia.
Sopeutuminen voi viedä aikaa
Alppilan lukiossa Helsingissä siirtyminen parittomiin tansseihin lähti sukupuolineutraaliudesta. Muutosvastarinta oli ensimmäisenä vuonna todella voimakasta, ja soraääniä kuului vielä seuraavanakin vuonna, kertoo liikunnanopettaja Päivi Kinnunen.
– Nyt koen, että uusi systeemi on muuttunut uudeksi normaaliksi ja tänä vuonna tansseissa vallitsi erittäin mukava, lämmin yhteisöllinen ilmapiiri.
Kaikki tanssivat sekä viejinä että seuraajina ja kaikkien kanssa. Pari vaihtuu kaikissa tansseissa.
– Näin kukaan ei jää ilman paria ja tanssijat huomaavat aidosti, että paritanssi kuuluu kaikille ilman mitään tiettyjä rooleja tai normeja, sanoo Kinnunen.
Puvut loistivat tänäkin vuonna kaikissa väreissä:
