Mies saapuu kesätöihin hevostilalle. Pian selviää, että hevoset ovatkin alastomia, huumattuja ihmisiä, joilla on hevosnaamiot.
Näin tapahtuu italialaisen Santa Ragione -pelifirman Horses-videopelissä.
Maailman suurimmat kauppa-alustat ovat kieltäneet sen myynnin kokonaan.
Horses-peliä ei ole saatavilla Steamistä eikä Epic Storesta. Pelin sanotaan rikkovan alustojen määrittämiä sääntöjä sallitusta sisällöstä. Syitä ei kuitenkaan tarkenneta.
– Olisi kiinnostavaa tietää, miksi näin on käynyt, sanoo pelitutkija Heidi Rautalahti-Liljanto.
– Mutta pidän terveenä, millaista keskustelua tapahtuma on poikinut.
Pelin ulkoasu mukailee vanhoja mykkäelokuvia. Mustavalkoinen grafiikka on ylivalottunut, kuvasuhde ahdas ja dialogi luetaan välikorteista. Soundtrack muodostuu filmiprojektorin tasaisesta hurinasta, mitä rikotaan hurjilla mässäilynäänillä.
Tarjolla on väkivaltaa ja seksuaalista sisältöä, mutta mitään brutaalia ei näytetä.
Pelitutkija Heidi Rautalahti-Liljanto ihmettelee myyntikieltoa. Hänen mukaansa Horses ei järkytä sen enempää kuin esimerkiksi Luis Buñuelin, Jan Švankmajerin ja Pier Paolo Pasolinin elokuvaohjaukset.
– Onhan Louvren taidemuseo täynnä iänikuisia öljymaalauksia, joissa nähdään alastomia ihmisiä. Toivoisin, että pelit nauttisivat yhtä suurta taiteen kunnioitusta.
Iso kielsi myynnin, pienet eivät
Horses-pelin ohjaajan ja käsikirjoittajan Pietro Righi Rivan mukaan myyntikielto voi olla kuolinisku pienelle studiolle.
Steamin globaali markkina-asema on 74 prosenttia kaikista verkossa myydyistä PC-peleissä. Peli on yhä myynnissä pienemmillä kauppa-alustoilla, kuten GOG.com, Itch.io ja Humble Bundle.
Kansainvälinen media on käsitellyt asiaa laajasti.
Draama pelin ympärillä tuntuu tarpeettomalta, kauhu on psykologista, kirjoittaa The Guardian.
Horses on iskulause tekopyhyyttä vastaan, institutionaalista tai muuta, ja tuntuu erityisen voimakkaalta juuri nyt puritanismin ja anti-intellektualismin aikana, arvioi Eurogamer.
Kovimmat kannanotot löytyvät sosiaalisesta mediasta.
– Toivottavasti tässä ei ole tekninen seikka, jonka takia peli ei läpäissyt Steamin julkaisuprosessia. Uudestaan hyväksyminen voi kestää kauan, Rautalahti-Liljanto sanoo.
Hän muistuttaa, että kiellon taustalla voi olla liikesalaisuus.
Peli toimii yhteiskunnan kritisoijana
Rautalahti-Liljanton mukaan on huolestuttavaa, jos yhtiöt sanelevat, millaisia pelejä ihmiset saavat kokea.
Hänen mukaansa Horses-peli on yhteiskunnallinen kommentaari. Hän sanoo lisäksi, että pelin on tulkittu kuvastavan fasismin rakenteita ja miten sellaiset sorrettaisiin.
Pelitutkijan mielestä rajat ovat erilaiset, jos antia vertaa suosittuihin pelisarjoihin, kuten Call of Duty, Grand Theft Auto ja Mortal Kombat. Nämä ison mittakaavan sarjat ovat väkivaltaisia.
– Kyllähän jo Red Dead Redemption 2:ssa on paljon brutaalimpia hetkiä kuin Horsesissa. Tasan eivät mene marjat.
Pelit ovat muuhun taiteeseen verrattuna nuori ja muuttuva ala. Pelaajan rooli on oleellinen, koska tarina syntyy pelatessa. Sen anti voi hätkähdyttää enemmän, kun tapahtumat tulevat iholle.
Kauhupelit ovat erityisen tehokkaita kaivelemaan epämukavuuden tunteita.
Osa suurempaa kokonaisuutta
Pelejä sensuroitiin etenkin 1990-luvulla.
Japanilaisen toimintaseikkailu Super Castlevania IV:n (1991) uskonnollinen kuvasto, kuten kristilliset ristit, poistettiin Pohjois-Amerikan markkinoilta.
Final Fight -kolikkopelin (1990) kotikonsoliversioon naisviholliset muutettiin miehiksi ja pyörätuolissa istunut pomovastus laitettiin toimistotuoliin.
Tuoreempiakin esimerkkejä löytyy.
Taiwanilainen kauhupeli Devotion (2019) kiellettiin myynnistä pian julkaisunsa jälkeen, kun pelistä löytyi poliittinen vitsi. Kiinan presidenttiä verrattiin Nalle Puhiin.
Usein verenvuotoa leikataan peleistä, niin seksiäkin. Eroottisesta Dispatch-seikkailusta (2025) poistettiin hiljattain alastomuus Nintendon konsoleille.
Pelitutkija muistuttaa, että eteenpäin on menty.
– Vaikkapa Saksassa ei saanut muutamia vuosia sitten peleissä mainita Hitleriä, vaan piti puhua pahasta johtajasta.
Rautalahti-Liljanto nostaa Horsesin kulttuuritapaukseksi. Jos peli oli päättävien tahojen puolesta tarkoitus pitää pimennossa, toisin kävi.
– Tästä tuli tärkeä asia, liki kaikki isot mediat kirjoittavat siitä.
– Voi nähdä, että pelintekijät saivat onnellisen lopun, sanoo Heidi Rautalahti-Liljanto.