Syyttäjä vaatii Minna Suomisen taposta syytetylle 9 vuoden vankeutta – Puolustus vertasi näyttöä ”rikkinäiseen puhelimeen”

Käsittely on päättynyt – tuomio maaliskuussa

Varsinais-Suomen käräjäoikeus päättää Minna Suomisen kuolemaa koskevan käsittelyn.

Tuomio annetaan 6.3. klo 14. Yle päättää seurannan. Kiitos seurasta!

Hämäläinen: ”Tutkinta lähti takamatkalta”

Syytetyn avustaja Aaro Hämäläinen korostaa, että Suomisen tapauksen tutkiminen aluksi katoamisena vaikeuttaa johtopäätösten tekemistä.

Ensimmäisiä epäiltyyn henkirikokseen liittyviä kuulemisia tehtiin vasta toukokuussa 2012.

– Tutkinta lähti valitettavan suurelta takamatkalta. Meillä ei ole ruumista. Meillä ei ole täyttä selvyyttä siihen, keitä asiaan liittyy.

Avaa kuvien katselu

Puolustus kiinnittää huomiota siihen, että syyttäjä korostaa asunnossa asuneen miehen kuolinaikaa. Hämäläisen mukaan miehen kuolinaika on sivuseikka Suomisen kuoleman kannalta.

Hänen päämiehensä vierailua viime kesänä todistajan luona hän selittää sillä, että vastaaja pelkäsi ”vasikoinnin” seurauksia. Hämäläinen korostaa, että syyttäjänkin mukaan Suominen kuoli vasikoinnin vuoksi.

Syyttäjä vetosi lausunnossaan todistajiin, jotka kertoivat kuulleensa tarinoita vastaajan osallisuudesta tappoon. Osa todistajista on kuitenkin kuollut, eikä heitä voida vastakuulustella, mitä Hämäläinen pitää ongelmana.

Hämäläinen palaa lausunnossaan päiväkodin pihalle ja rikkinäinen puhelin -leikkiin.

– Ei voi olla niin, että sellaisella tuomiolla saadaan yhdeksän vuoden aikaiseksi.

Puolustus: Mies pystyi liikkumaan

Puolustuksen keskeinen väite on, että asunnon asukas pystyi tappamaan Suomisen, vaikka häntä on kuvattu huonokuntoiseksi sairauksistaan johtuen.

Hämäläinen korostaa, että mies kykeni tappoa seuraavana iltana vierailemaan naispuolisen tuttunsa luona ja juomaan alkoholia.

Puolustus: ”Minä voitan sen väitteen”

Syytetyn avustaja Aaro Hämäläinen jatkaa nyt lausuntoaan.

Hämäläinen nojaa lausunnossaan syyttäjän velvollisuuteen osoittaa vastaaja syylliseksi ilman varteenotettavaa epäilyä.

Hän käyttää esimerkkinä rappukäytävän verijälkiä, joiden syntymekanismista vallitsee hänen mielestään epäselvyys.

– Silloin minä voitan sen väitteen.

Puolustus pitää mahdollisena, että veriroskeet ovat syntyneet esimerkiksi siivoamisesta.

Puolustus kyseenalaistaa myös naapurin lausunnon, jonka mukaan rappukäytävässä nähtiin epäiltynä tappoyönä verta.

– Kyllä minä pyydän, että oikeus harkitsee sen, että onko henkilöllä valmius ilman mitään kiinnekohtaa muistaa neljän kuukauden taakse yhteen lauantai-iltaan.

Hämäläinen ei katso naapurin lausunnon todistavan mitään.

Syytettyä koskevaa luonnetodistelua puolustus karsastaa. Hämäläinen korostaa, ettei vastaaja ole joutunut vankilaan aiemmista tuomioistaan johtuen, toisin kuin asunnossa asunut mies.

Puolustus vertaa näyttöä rikkinäinen puhelin -leikkiin

Puolustus saa nyt puheenvuoron. Aaro Hämäläinen aloittaa loppulausuntonsa puhumalla rikkinäinen puhelu -leikistä.

Leikissä lapset kuiskaavat toisilleen, jolloin tarina muuttuu matkan varrella. Todistajien puheet oikeudessa muistuttavat puolustuksen mukaan leikkiä, sillä moni todistaja kertoi kuulleensa tapahtumista toiselta henkilöltä.

– Tämä on kuulopuhetta.

– Kun pohdinta alkaa, että mitäköhän siellä asunnossa on tapahtunut. Siellä on varteenotettava epäily ja se harkinta päättyy siihen, Hämäläinen sanoo.

Hämäläinen korostaa, että oikeuden tehtävä on arvoida, onko jokin vaihtoehtoinen selitys mahdollinen, kun tuomiota arvioidaan.

Puolustuksen mukaan syyttäjän tehtävä on kasata riittävät todisteet, minkä jälkeen vasta on syytetyn tehtävä vastata kysymyksiin uskottavasti. Näin ei ole Hämäläisen mukaan tapahtunut, vaan puolustus pitää esitettyä näyttöä hajanaisina poimintoina, jotka on koottu tukemaan syytteitä.

– Jätetään huomiotta syytettä tukemattomat seikat.

Nyt Hämäläinen vertaa yleisellä tasolla rikosasioissa näyttöä polkuun, joka vie oikeuden perille tapahtuneeseen rikokseen.

– Siinä ei saisi olla aukkoja tai esteitä, joita oikeuden pitää ylittää.

Puolustus korostaa, ettei vastaajan tehtävä ole antaa uskottavia selityksiä tilanteessa, jossa näyttö ei tyhjentävästi osoita syyllisyyttä.

Syyttäjä uskoo vastaajan valehtelevan ruumiin kätkemisestä

Syyttäjä katsoo, että asunnossa asunut mies siis menehtyi reilu vuorokausi Minna Suomisen jälkeen.

Syyttäjä uskoo, että vastaaja hälytti toisen miehen paikalle ja he yhdessä tiesivät Tähkiönkadun asukkaan kuolleeksi.

Syyttäjä ei silti usko, että kyseinen mies osallistui ruumiin hävittämiseen. Syyttäjä ei ota kantaa siihen, kenen kanssa vastaaja hävitti ruumiin.

Asianomistajien eli Suomisen lasten edustaja puhuu nyt korvauksista, joita lapset vaativat. Hän toteaa lasten vaatimusten olevan huomattavia, koska heillä on ollut ”poikkeuksellisen suuri henkinen kärsimys”.

Kärsimystä on aiheuttanut edustajan mukaan muun muassa se, että oikeuskäsittelyä on odotettu vuosien ajan ja se, ettei Suomisen ruumista ole löytynyt.

Syyttäjä: Mies enintään nopeutti kuolemaa

Syyttäjä korostaa, että naisen osallisuudesta kertoo moni todistaja ”yhteneväisesti”.

Syyttäjä katsoo, että paikalla ollut mies enintään viilsi Suomisen kurkun auki, nopeuttaakseen tämän kuolemaa.

– En missään tapauksessa katso esitetyn näytön perusteella, että hän olisi yksin pystynyt tappamaan. Se on täysin epäuskottavaa.

– Ei jää varteenotettavaa epäilyä, etteikö (vastaajan nimi) olisi tappanut Suomisen.

Syyttäjä vaatii vastaajalle taposta enintään yhdeksän vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta.

Syyttäjä jatkaa yhteenvetoa

Niina Merivirta jatkaa loppulausuntonsa lukemista.

Hän vetoaa nyt kuultuihin lukuisiin todistajalausuntoihin, joiden mukaan Suomisen miesystävä oli fyysisesti huonokuntoinen. Osa todistajista piti epätodennäköisenä, että mies olisi vahingoittanut naisia.

Vastaajaa osa todistajista kuvasi aggressiiviseksi ja väkivaltaiseksi.

Moni todistaja kertoi kuulleensa toisen käden kautta, että Suominen kuoli kyseisessä asunnossa ja että hänet puukotti asunnossa ollut nainen.

Osa todistajista kuuli asiasta suoraan asunnon asukkaalta. Muun muassa tänään todistanut nainen sanoi miehen kertoneen asiasta taksissa. Syyttäjä viittaa nyt rappukäytävän verijälkiin, joista siivooja kertoi. Verijälkitutkinnassa jälkien arveltiin syntyneen voimakkaiden iskujen aiheuttamista veriroiskeista, kuten iskusta kaulavaltimoon.

Vastaaja ei syyttäjän mukaan ole antanut uskottavaa selitystä rappukäytävän jäljille.

Syytetty on kertonut henkirikoksen tapahtuneen asunnon eteisessä ja pitänyt mahdollisena, että rapun jäljet ovat aiheutuneet paloitellun ruumiin kuljettamisesta ulos asunnosta.

”Todiste Minnan viimeisistä hetkistä”

Aluesyyttäjä Niina Merivirta viittaa nyt hätäkeskustallenteeseen, jossa kuuluu vain vastaajan ääni.

Syyttäjä kysyy, miten se on mahdollista, jos vastaaja seurasi tappoa olohuoneesta käsin, kuten tämä on kertonut.

Suomisen ääntä tallenteella ei kuulu. Syyttäjän mukaan se johtuu siitä, että Suomista oli jo puukotettu kurkkuun.

– Tämä on se todiste, joka kertoo Minnan viimeisistä hetkistä. Ainut ääni on (vastaajan nimi), josta Minna yrittää pitää vielä kiinni.

Syyttäjän mielestä puhelussa käy ilmi, että vastaaja oli puhelun hetkellä valta-asemassa uhriin nähden. Asunnossa asunut mies oli syyttäjän arvion mukaan kauempana. Syyttäjän mukaan vastaaja ei ole kyennyt selittämään puhelussa kuuluvia ääniä ja puheitaan.