Muutama vuosi sitten internetin keskustelupalstoilla alkoi levitä salaliittoteoria nimeltä kuolleen internetin teoria. Sen mukaan internet niin sanotusti kuoli vuosien 2016–2017 kieppeillä, koska sitä hallitsevat ihmisten sijaan lähes täysin botit ja tekoäly.
Syyskuussa 2025 OpenAI:n toimitusjohtaja Sam Altman kirjoitti viestipalvelu X:ssä, ettei ole ottanut teoriaa aiemmin vakavasti, mutta hänen mukaansa vaikuttaa siltä, että nykyisin on olemassa paljon LLM-käyttöisiä Twitter-tilejä eli tekoälyllä toimivia profiileja.
Kuka tahansa on voinut huomata, että tekoälyllä tuotetut videot ja kuvat ovat tulleet ryminällä sosiaalisen mediaan viimeisen parin vuoden aikana.
Kuolleen internetin teoriassa on perää
Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen professorin Jussi Kangasharju tutustui Ylen pyynnöstä kuolleen internetin teoriaan. Hänen mukaansa teoriassa on elementtejä, jotka ovat totta.
Teoria kuolleesta internetistä alkoi levitä verkossa vuonna 2021, kun IlluminatiPirate-niminen käyttäjä julkaisi elektroniseen vaporwave-musiikkiin keskittyneellä Agora Road’s Macintosh Cafe -keskustelupalstalla aiheesta kirjoituksen.
Sitä ennen teoriasta oli Forbesin mukaan puhuttu ainakin laitaoikeiston suosimalla 4chan-keskustelupalstalla.
Osa teoriaan uskovista väittää, että bottien ja tekoälysisällön kasvun takana olisi valtioiden muodostama salaliitto. Osa uskoo, että useat poliitikot ja näyttelijät olisivat tekoälyllä tehtyjä syväväärennöksiä, kerrotaan Faktabaarin jutussa.
Se, mikä teoriassa sen sijaan pitää paikkansa, on bottien ja tekoälyn luoman sisällön kasvu, Kangasharju sanoo. Teoria ennusti hänen mukaansa yllättävän hyvin tulevaisuutta.
Esimerkiksi kyberturvallisuusyritys Imprevan mukaan bottiliikenne ylitti vuonna 2024 ensimmäistä kertaa ihmisen toiminnan internetissä. Sen mukaan 51 prosenttia kaikesta internetin liikenteestä koostuu automatisoiduista boteista.
Botti tarkoittaa käyttäjätunnusta, joka toimii kokonaan tai osittain automatisoidusti, määrittelee sosiaalisen median botteja analysoinut Harto Pönkä Faktabaarin julkaisussa.
On myös botteja, jotka liikennöivät sivustoilla ja erilaisissa rajapinnoissa. Näitä ovat esimerkiksi hakurobotit tai hyökkäysverkostot. Imprevan tutkimuksen luku perustuu tällaisten bottien aiheuttamaan netin liikenteeseen.
Noin kaksi kolmasosaa boteista on vaarattomia, sanoo Kangasharju. Tällaisia ovat esimerkiksi chat-botit. Noin 20–30 prosenttia internetin liikenteestä on niin sanotusti epäilyttävien bottien aiheuttamaa.
Yksi tavallinen esimerkki haitallisesta bottiliikenteestä on pankkiin tai muille tärkeille sivustoille kohdistuvat palvelunestohyökkäykset. Haitalliset botit voivat tähdätä salasanojen kalasteluun ja verkkotunnusten kaappaamiseen.
Kangasharju ei ole kuitenkaan huolissaan bottiliikenteen kasvusta, koska siihen voidaan kehittää teknisiä ratkaisuja. Hän huomauttaa, että monet verkkosivut suodattavat ja valvovat niihin kohdistuvaa liikennettä, jotta hyökkäys voidaan estää ajoissa.
– En usko, että internetin käyttökokemus parantuisi kenelläkään merkittävästi, jos bottiliikenne yllättäen häviäisi internetistä.
Jos täysin keinotekoinen sisältö alkaa lisääntyä hirveästi, emme voi luottaa enää mihinkään, mitä internetissä näemme
Tietojenkäsittelytieteen professori Jussi Kangasharju
Tekoälysisältö nakertaa luottamusta
Botteja enemmän Kangasharju on huolissaan tekoälyllä luodun sisällön kasvusta. Tarkkoja lukuja sen määrästä on tosin vaikea löytää, hän sanoo.
– On itsestään selvää, että se on koko ajan kasvussa.
Internetillä on keskeinen rooli yhteiskunnassa tiedonvälittäjänä. Tämä on Kangasharjun mukaan uhattuna, jos ihmiset eivät osaa enää tunnistaa mikä on totta ja mikä ei.
– Jos täysin keinotekoinen sisältö alkaa lisääntyä hirveästi, emme voi luottaa enää mihinkään, mitä internetissä näemme.
Kuuntele Areenasta Tiedetripin jakso, jossa pohditaan, voiko tulevaisuudessa olla simuloituja todellisuuksia.
Ei ole mitään vippaskonstia, jonka avulla tekoälysisällön voisi aukottomasti tunnistaa, Kangasharju sanoo. Tunnistaminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta silloin, jos tekoälyllä tehty muutos on esimerkiksi pieni tai sisältö tuntuu muuten uskottavalta.
Kangasharjun mukaan olemme ikään kuin palaamassa 1400-luvulla levinnyttä kirjapainotaitoa edeltävään aikaan.
– Jos en ole itse nähnyt jotain asiaa tapahtuvan, ei ole mitään todisteita siitä, että se tapahtui. Se on aika hurja tulevaisuuden kuva.
Luotettavuudesta kertovat merkit voivat olla ratkaisu
Kangasharjun mukaan internetin käyttäjiltä vaaditaan yhä enemmän kriittistä suhtautumista näkemäänsä ja kuulemaansa.
Tämän lisäksi tulevaisuudessa voi tulla tarpeeseen esimerkiksi jonkinlaiset valvotut luotettavuusleimat, joilla merkittäisiin aito ja luotettava sisältö, Kangasharju pohtii.
Merkin nähdessään kuluttaja tietäisi, että sisältöön voi luottaa.
– Se kertoisi, että nämä ovat hyviä ja oikeita. Kaikessa muussa vastuu siirtyy kuluttajalle.
Muokkaus 1.6.2026. Lisätty tarkennus boteista, jotka liikennöivät sivustoilla ja erilaisissa rajapinnoissa.